Flight Unlimitedia on etukäteen hehkutettu läpimurtona lentomallinnuksessa ja grafiikassa. Simulaation on tehnyt Looking Glass, joka aikaisemmin on niittänyt mainetta System Shockilla ja Underworldeilla. Sanura-Suomen maahantuomista paketeista löytyy suomenkieliset ohjekirjat.
Flight Unlimitedin porkkanana on lähes fotorealistinen maisema ja kastikkeena täysin uusi tapa mallintaa lentoa "virtulaalisella ilmavirtauksella". Peli ei missään vaiheessa väitä tarjoavansa muuta kuin sivilli-ilmailun riemua muutaman lentokentän yläpuolella ja taitolennon harjoittelua viidellä eri lentokoneella. Tarjolla on myös koulutusta "virtuaaliopettajalta", jonka viilipyttymäinen ääni neuvoo lennon aikana kädestä pitäen eri lentoliikkeet aina suoraan lentämisestä kuubalaiseen kahdeksikkoon.
Sporttihirmut voivat kisailla kelloa vastaan esteradoilla, joissa navigoidaan ilmassa leijuvien renkaiden läpi tutuksi tulleeseen tapaan. Ideana Flight Unlimited ei siis kuulosta järisyttävän mielenkiintoiselta, joten sen kohtalo jääkin sen varaan, tarjoaako se jotain innovatiivista toteutuspuolella ja lentämisen elämyksen välittämisessä PC:lle.
Ei oppi ojaan kaada
Flightissä on tosi virtuaalimeininki: litteiden valikoiden ja ikkunoiden sijaan lentäjäkokelas joutuu lentokentän kolmiulotteiseen "klubihuoneeseen", jossa liikuskelemalla ja huonekaluja klikkailemalla valitaan toimintoja. Pöydällä olevaa koneen pienoismallia klikkaamalla pääsee lentämään, liitutaulua klikkaamalla koulutuslennolle ja niin edelleen. Koko prosessi on toteutettu huolella ja pelaajaa ajatellen.
Kun pelaaja päättää lähteä koulutuslennolle, hän valitsee liitutaululta mieleisensä manööverin. Lento-osuuden latautuessa luetaan tekstiä ja kaaviokuvia, jotka voisivat olla suoraan oikeasta lentäjän käsikirjasta.
Koneen ohjaamossa virtuaaliopettaja esittää liikesarjan, selittäen koko ajan mitä tekee ohjaimilla, ja sitten onkin aika yrittää itse. Apuna kokelaalla on opettajan kommenttien lisäksi ruudun sivuilla välkkyvät ikonit, jotka kertovat, mihin suuntaan tikkua tai polkimia tulisi heiluttaa, sekä kolmiulotteinen nuolenkuvatus keskellä ruutua.
Liikesarjan jälkeen opettaja antaa arvosanan ja kertoo mikä mätti, jos kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tämän parempaa lennonopetusmetodia on vaikea tietokoneelle kuvitella.
Helsinki-Vantaastein 3D
Flight Unlimitedin maasto on tehty kokoamalla stereoskooppisia satelliitti- ja ilmakuvia yhteen ja venyttämällä bittikartat kolmiulotteisiksi oikeista kohdista. Tulos näyttää korkealta katsottuna varsin henkeäsalpaavalta, ja SVGA-tilassa itse asiassa täydelliseltä fotorealismilta.
Mutta matalalennossa paljastuu menetelmän heikkous: koko komeus näyttää siltä kuin ilmakuvin kirjailtu lakana olisi levitetty kuhmuraisen hiekkalaatikon päälle. Toki FU:n maastografiikat kilpailevat huippusarjassa, mutta mikään ennennäkemätön läpimurto ne eivät ole.
Muitakin tietokonegrafiikan ihmeitä FU:ssa piisaa. Pelaaja voi valita eri näkymiä virtuaaliohjaamosta kokoruudun laajakangaskuvaan normaaleista ulkokuvista nyt puhumattakaan. Yksityiskohtiin panostaminen näkyy muun muassa auringon häikäisyefekteissä ja tavassa, jolla koneet hajoavat tuhannen päreiksi epäonnisissa laskuissa.
Virtuaali-ilmaa
Toinen ylpeydenaihe Looking Glassille on Flight Unlimitedin "mullistava" lentomallinnus. Sen sijaan, että simulaatio käyttäisi ennaltamäärättyjä taulukoita siitä, miten koneen oletetaan käyttäytyvän missäkin korkeudessa, nopeudessa, asennossa ja tilanteessa, FU luo koneen ympärille "virtuaalisen ilmavirran". Aerodynamiikkayhtälöt juoksuttavat tosiajassa virtuaalisia ilmamolekyylejä koneen nosto- ja ohjainpinnoilla, ja ainakin meikäläisen lukiofysiikalla tämä kuulostaa juuri oikealta teorialta lentosimulaattorin pohjaksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perstuntuma lentämiseen on miellyttävän sulava ja tuntuu "oikealta".
Mutta vaikka teoria on oikea ja fiilis hyvä, ihmetyttää FU:n koneiden suorastaan ylimaallisen helppo käsiteltävyys. Ei, taitolentoliikkeitä ei ole todellakaan helppo tehdä puhtaasti, varsinkin kun polkimet ovat näppäinkomentojen varassa. Sen sijaan koneilla ei voi päästä hengestään väärän ohjausliikkeen takia. Syöksykierteen suurin ongelma on liikkeen aloittaminen ja ylläpitäminen, sillä jos päästää kädet ohjaimilta, nämä ihmevärkit suoristuvat itsestään sekunnin murto-osassa. Jos tämä on realistista lentämistä, voisin aloittaa pellelentonäytösten pitämisen Malmilla tältä istumalta. Kuitenkin periaatteessa FU:n lentomalli ottaa kaikki tekijät huomioon propellin väännöstä ja lämpimän ilman nostoista lähtien, ja ansaitsee sinällään papukaijamerkin.
Mitä?! Ei jälkipoltinta?!
Flight Unlimited ja pelaamisen riemu ovatkin sitten toinen juttu. Pujotteluun kyllästyy, tarjolla ei ole "sen toisen" rauhanomaisen lentosimulaattorin tapaan edes paikasta toiseen suunnistamisen tyydytystä, ja kun on kerran oppinut pitämään purjekoneen nostoissa pujottelemalla ilmassa vaikka ikuisesti, häviää sekin haaste.
Jos FU:hun suhtautuu multimediaopetusvälineenä ja tietopakettina lentämisen saloista, voi sille varauksetta lätkäistä yli ysikympin pisteet. Manuaali ja koulutusosuudet sisältävät tukevaa tietoa ja ensiluokkaista simulaattorikoulutusta sen verran moitteettomasti esitetyssä paketissa, että tätä käyttää mielellään vaikka pohjakoulutuksena tositoimia varten (niitä, jossa on konekivääri).
Ilman superturbokonetta FU:n hankkimista kannattaa kuitenkin harkita kahdesti. Miellyttävästä lentomallista ja kauniista maisemista on vaikea nauttia, jos ruutu päivittyy kerran sekunnissa. Testikoneessa peli pyöri siedettävästi absoluuttisilla minimiyksityiskohdilla, eikä virtuaaliohjaamo tullut siinäkään tapauksessa kyseeseen.
Mutta jos haluaa brassailla Pentiumillaan, lentely kauniissa maisemissa ilman päämäärää viehättää, ja on kiinnostunut kaikesta lentämisen jaloon taitoon liittyvästä, tuskin heti löytyy paremmin toteutettua simulaattoria ja tietopakettia.
83
