Grafiikka saa nykyään erittäin harvoin aikaan ”Ohoh, tällaista en olekaan aiemmin nähnyt” -elämyksiä. Flower teki tempun: orgaanisesti kumpuilevaa maastoa, kauniita kukkasia ja kirjaimellisesti miljoonia tuulen mukana liehuvia ruohonkorsia. Maisemien rauhallinen ihailu on olennainen osa kokemusta, eikä ympäristössä yksinkertaisesti kehtaa hosua eteenpäin. Flower on näkemisen arvoinen peli.
Niin juu, se peli. Flowerissa hypätään aineettoman, Sixaxisia tottelevan tuulenvireen matkaan, jonka mukana leijuu ennen pitkää satoja kukan terälehtiä. Tuuli avaa kukkien sulkeutuneet nuput ja nappaa niistä jokaisesta yhden terälehden muistoksi. Kun kukkia avautuu tarpeeksi, terälehdet sukeltavat teleporttiin ja seuraava kenttä aukeaa.
Asumattomista erämaista siirrytään lopputaipaleella valitettavasti sivistyksen pariin. Mukaan ängetään turhan päiten de Blobin tyylistä rakennusten maalailua ja pahan pimeyden luomien metallirakennusten tuhoamista törmäilemällä. Lopun hairahduksista huolimatta lyhyt ja helppo Flower on elämys isolla eellä. Siihen palaa lystikseen ihan vain pelkkien maisemien takia.
86
