Olennot ja hyökkäykset on sidottu elementteihin, kuten tuleen, veteen ja jäähän. Muun muassa tuho ja viilto ovat klassisesta fantasiasetistä poikkeavia elementtejä. Jos hyökkäyksen elementti on väärä, vihollinen ei ota lainkaan vahinkoa. Mikäli osuma kosahtaa perille, sininen henki välähtää vartalon yläpuolella. Pahoihin vastustajiin puree usein vain yksi elementti. Pomokahakoissa tarvitaan vaihtelevia, mutta suhteellisen loogisia yhdistelmiä: jäätynyt merikäärmeen pyrstö menee viilloilla kevyesti palasiksi.
Pelkkä kanveesiin iskeminen ei riitä hirviön voittamiseen. Kun vihollista on ruimittu tarpeeksi, otus tippuu lattiaan ja sen henki heiluu punaisena kropan päällä. Henki kiskotaan sankarin hellään huomaan hupaisesti ohjainta retuuttamalla. Pikkuprötöt napataan yksinkertaisesti padia ylöspäin nykäisemällä.
Kookkaiden mörköjen henkiä retuutetaan ravistamalla, edestakaisin keikuttamalla, tasapainoilulla ja näiden yhdistelmillä. Jos hötkytys ei ole tarpeeksi rivakkaa, otus tokenee ja jatkaa taistelemista. Mikäli pikkukavereita ei teilata ennen isojen henkien imutusta, ne katkaisevat operaation hyökkäämällä.
Taistelut ovat helppoja, jos sopivaa elementtiä hyödyntävä hirviö on valmiina neljän olennon aktiivisatsissa. Vikkelät kintut ja valppaat silmät tekevät loput. Toisinaan kaikki iskut tuntuvat vääriltä, sillä oikea elementti ei riitä, jos niitti ei vain osu. Kokeile kaikkea kolmasti -rumban tylsät soinnut raastavat hermoja muutamissa saumoissa. Valikoiden lyhyet, mutta pidemmän päälle riepovat lataustauot eivät ainakaan helpota asiaa.
Folklore on kiinnostavasta miljööstään huolimatta ontto kokemus. Jos itseään toistavat helpot taistelut unohdetaan, mielekäs tekeminen jää vähiin. Paikoitellen todella upeat maisemat ja upeat hirviöt häikäisevät vain hetken. Alkuhuuman haihduttua patsaille puhumiseen ja narussa vedettävän pässin osaan kyllästyy nopeasti.
76
