Forbidden Siren 2 (PS2) – Huuto sateessa

Selviytymiskauhussa mätetään yleensä menemään. Forbidden Siren -sarjassa sankarin osa on piilotella ja juosta minkä pienistä jaloistaan pääsee.

Pari vuotta sitten ilmestynyt Forbidden Siren (Pelit 3/04, 83 pistettä + Pelit suosittelee) oli virkistävä tuulahdus paikoilleen jämähtäneeseen selviytymiskauhugenreen. Pelkän kättä pitemmän sijasta pelaajan piti käyttää päätään, sillä lähitaistelussa lähti yleensä henki. Piilottelu oli elintärkeää, ja nurkissa lymyäviä hirviöitä oppi pelkäämään.

Kakkososalla ei juonellisesti ole mitään tekemistä ensimmäisen Sirenin kanssa, tuttu pelityyli vain on sijoitettu uuteen ympäristöön. Tällä kertaa epämääräinen joukko ihmisiä ajautuu synkälle saarelle, jonka asukkaat ovat muuttuneet eläviksi kuolleiksi. Kielletty sireeni varoittaa kohti jyräävästä tsunamista.

Pala palalta

Siren 2:n tarina rakentuu lyhyistä episodeista, joiden välillä hypitään ajassa ja paikassa. Aluksi tapahtumat tuntuvat sekavilta, mutta paloista muodostuu hiljalleen jännittävä kokonaisuus. Episodimaisuuden ansiosta tarinaan saadaan cliffhangereita, kun yhden sankariparin osuus päättyy pahaan paikkaan ja pelaaja jää odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Välillä tarina haarautuu useaan suuntaan, jolloin voi päättää, mitä tekee seuraavaksi. Silloin monimutkaiselta näyttävä tarinapuu auttaa selvittämään, miten asiat liittyvät toisiinsa.

Sankareita on paljon ja suurin osa heistä on vaaran edessä avuttomia taviksia. Nuori kynäniskatoimittaja, pikkulapsi tai puolisokea kirjailija ovat vain joitain esimerkkejä monipuolisesta sankarikatraasta. Jotkut osaavat huolehtia itsestään hiukan muita paremmin, ja tarina rytmittyy näiden erilaisten hahmojen välille hienosti.

Hengitä omaan niskaasi

Hiiviskely ja ympäristön tarkkailu ovat elinehto. Taistelussa henki on yleensä höllässä, sillä sankarilla ei usein ole aseita. Paljain käsin voi vain töniä kauemmas verenhimoisia epäkuolleita.

Olennainen osa peliä on sankareiden telepaattinen näkö, jolla maailmaa voi katsella lähistöllä liikkuvien hahmojen ja eläinten näkövinkkelistä. Oikea taajuus etsitään vasenta tattia pyörittämällä, ja löydetty asema voidaan lukita neljään eri painikkeeseen nopeaa selailua varten. Kerran olin saada sydänhalvauksen: luulin kadottaneeni takaa-ajajani ja hyppäsin telepaattiseen näköön, ja tajusin tuijottavani omaa niskaani iskuetäisyydeltä.

Tunnelma on parhaimmillaan käsin kosketeltava, kun nurkan takana itsekseen höpöttävä epäkuollut huojuu kohti ja sen silmien kautta näkee oman piilopaikkansa lähestyvän uhkaavasti. Fiilistelyssä auttaa myös se, että zombit eivät ole aivottomia ruumiita, vaan ne osaavat väijyä piilossa ja tehdä askareita.

Vastustajien partioreittien ja liikkeiden seuraaminen vie aikaa, kärsimätön pääsee nopeasti hengestään. Näkymiä karttaan vertailemalla saa paremman käsityksen siitä, missä päin zombit liikkuvat. Yleensä vihollisia pitää vältellä, mutta välillä ainoa vaihtoehto on ottaa jalat alle ja juosta karkuun.

Telepaattista näköä voi käyttää myös eläimiin. Tätä hyödynnetään nerokkaasti parhaimmissa osuuksissa, joissa sankari on lähes sokea. Koska omin silmin maailmasta näkee vain sumua, täytyy luottaa mukana kulkevan koiran katseeseen. Sankari voi edetä telepatianäön aikana ja kuvakulma vaihtelee vierellä kulkevan koiran liikkeiden mukaan. Välillä homma menee turhauttavan vaikeaksi, mutta sokean hahmon ohjaaminen vaarallisten kenttien läpi on kihelmöivän jännittävää.

Forbidden Siren 2 ei ole anteeksiantava peli. Tunnelmaa on roppakaupalla, mutta vastapainona henki lähtee usein ja samoja kohtia joutuu höyläämään yhä uudestaan. Onneksi aina ei joudu kentän alkuun, sillä vaikeampien kohtien edessä on välitallennuspisteitä. Niiden tiedot tosin katoavat pelin sammuessa, mikä välillä harmittaa, sillä kenttiin saattaa upota paljon aikaa. Pysyvä tallennus onnistuu vain tasojen välillä.

Kontrollien kirous

Vahvassa fiilistelyssä auttaa sekä upean synkkä grafiikka että hieno äänimaailma. Erityismaininta tulee komeasti animoiduista hahmoista, joiden kasvot ovat kuin elokuvasta. Jatkuva rakenteisiin ropiseva sade ja hermoja riipivästi ääntelevät epäkuolleet viimeistelevät kokonaisuuden komeasti. Puheen saa ilahduttavasti japaniksi ja tekstityksen englanniksi.

Ainoa todellinen puute ovat ykkösosasta perityt kankeat kontrollit. Hahmoa ohjataan vain vasemmalla tatilla, mihin ei tahdo tottua. Usein henki lähtee vain sen takia, että ympäristöstä ei saa kunnollista kuvaa hankalien kontrollien takia. Ohjaus korostaa pelin vaikeutta välillä liikaa, ja hermot joutuvat ajoittain tiukille. Tästä huolimatta Forbidden Siren 2 on herkullisen painostavaa kauhistelua, jota ei kannata jättää väliin.

85