Älä usko Maikkaria, Formula ykkösen kausi 2010 alkaa vasta nyt.
Jo on aikoihin eletty, F1-kausi on täynnä tiukkaa kilvanajoa ja dramaattisia ohituksia. Onneksi peleillä on lupa venyttää totuutta.
Formula 1 2010 näyttää ja kuulostaa mahtavalta: virtaviivaiset rataohjukset kiitävät hienoja yksityiskohtia pursuilevilla baanoilla. Moottorien repivän yliäänilaulun säestämä komeus kruunataan huimaavalla vauhdintunteella.
Virtuaaliformuloiden ajo-ominaisuudet ovat johdonmukaiset ja liki simulaattorimaiset Logitechin Driving Force Pro -ratilla. Formulat tuntuvat formuloilta viimeistä piirtoa myöten. Vauhtia ja etenkin pitoa piisaa huimasti aina suorituskyvyn rajoille asti. Vähänkin liikaa hanaa tai lukkojarrutus kurvissa, niin kuljettaja muuttuu matkustajaksi ilman ennakkovaroituksia. Ilman ajoapuja äärirajoilla paahtaminen vaatii rauhallista mieltä ja täydellistä keskittymistä.
Zenmäinen hermojen hallinta palkitaan itsetuntoa hivelevällä vauhdilla ja voimalla. Fiilis on huikea, kun kaarani syöksyy Monacon Beau Rivagen betonimuurimäkeä ylös tai kiidän Spassa pelkän muistini varassa Eau Rougen mutkayhdistelmään. Jos pokka tai kärsivällisyys eivät riitä, ABS, säädettävä luistonesto ja muut ajoavut auttavat nopeasti saavuttamaan kelvollisia kierrosaikoja, mutta helpotuksetkaan eivät pelasta räikeiltä virhe-arvioilta.
Toisin kuin todellisuudessa, pelissä saa virheensä anteeksi. Kolaripaikoissa voi kelata aikaa taaksepäin ja jatkaa virhettä edeltävästä hetkestä. Ajopeleihin levinnyt idea on parasta liikenneturvallisuuskoulutusta noin ikinä, sillä kuolonkolarin ja onnistuneen ajolinjan ero on usein olemattoman pieni. Useimmiten oikea ratkaisu on hidastaminen.
Vaikeustason kiristyminen eliminoi kelauksia ja ajoapuja. Vastustajien vauhti kiihtyy tasaisesti, mutta apupyörien poistaminen vaikuttaa tuloksiin enemmän. Vaikka expertillä ei sallita mitään apuja tai kelauksia, vastustajat ovat aina lyötävissä. Formuloissa on sen verran pitelemistä, että ajoapujen karsimista painottava vaikeustasosysteemi toimii sellaisenaan.
Siivetönnä lentää
Kun formula lopulta pamahtaa ratavalliin, auto kestää melkoisesti kuritusta. Runko ei hajoa millään, mutta siivet saattavat irrota ja renkaat puhjeta. Todella kovat, tarkoitushakuiset täysillä päin -rysäykset päättyvät sentään saman tien keskeytykseen.
Etusiipi lähtee omille teilleen helposti, mutta se vaikuttaa ajamiseen suhteellisen vähän. Sain medium-tason kisassa parhaan kierrosaikani Monacossa ilman etusiipeä, mikä todellisuudessa olisi mahdotonta. Kolaukset aiheuttavat fysiikan lakien mukaisia pomppuja, spinnauksia tai luisuja ja joskus kaikkea kerralla. En saanut autoja koskaan katolleen, mutta se on formulamaailmassa triviaali sivuseikka.
Kestävien autojen takia on turha repiä ajohaalariaan, sillä formulaa ei ajeta kuin törmäilyautoa tai rangaistukset pilaavat porsastelijoiden kisan. Kolareista tai törkeistä kiilauksista seuraa varikon läpiajorangaistus, vaikka auto olisi punainen. Lopulta kilpailun viholliselle numero yksi heilutetaan mustaa lippua. Sekoilu harjoituksissa ja aika-ajossa pudottaa lähtöruutua. Rangaistusten ansiosta täytyy olla tarkkana, ettei spinnauksen jälkeen radalle palatessaan blokkaa ketään.
Ajovirheet potenssiin n nostava sade mallinnetaan vakuuttavasti. Sade kietoo maailman harmaaseen verhoon ja kameran linssiin läsähtävät pisarat vääristävät näkökenttää tyylikkäästi. Sade saattaa heikentyä tai loppua kokonaan, jolloin radalle kehittyy pikkuhiljaa pitävä ajolinja.
Säästä tai toisesta tapahtuvat varikkovisiitit ovat autenttisia kokemuksia. Varikkosuoralla kuvakulma siirtyy ohjaamoon ja pysyy siellä. Treeneissä ja aika-ajossa masiina työnnetään pilttuuseen ja nokan eteen nostetaan tulosmonitori. Toiminnot valitaan ovelasti katsomalla oikeita henkilöitä tallissa. Varikkosuoralla ei saa ohjata, mutta kaasu, jarru ja nopeusrajoitin ovat kuskin käytössä. Jos jarrutus menee pieleen, auto tönäisee etummaista tunkkimiestä ja renkaiden vaihtamiseen menee tarpeettomasti aikaa.
Teiden ritarit
Täyteen kisaviikonloppuun kuuluvat molemmat harjoitukset, kolmiosainen aika-ajo ja tietysti kilpailu. Se vie yhteensä viitisen tuntia, mutta toissijaisia sessioita voi skipata parhaaksi katsomassaan kohdassa. Radalle ilmaannutaan joko suoraan varikolta tai minkä tahansa ajanottosektorin alusta. Ainoastaan kilpailun lämmittelykierrokset puuttuvat ja autot teleporttaavat suoraan varikolta starttiruutuun. Toki kisojen kierrosmääriä ja mukana olevia sessioita saa säätää mielensä mukaan.
Konekuskit pyrkivät optimaaliselle ajolinjalle, mutta huomioivat myös pelaajan. Jos jättää jarrutuksen viime tinkaan ja tunkee sisäkurviin, tekoäly ei aja nopeammalla ajolinjallaan päälle. Suorilla kone yrittää peitellä, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Ohittaminen ei ole Monzassa ja muilla tilavilla radoilla vaikeaa edes expertillä, sillä vaikeustason kiristyminen näkyy tekoälyn myöhäisemmissä jarrutuspaikoissa, ei niinkään huippunopeuksissa.
(Ilmestynyt, pyydetty Peteltä uusi pätkä moninpelistä) Moninpelissä radalle mahtuu 12 autoa, mutta käytännön kokeilu jäi vastustajien puutteessa arvosteluversiolla tekemättä. Jää nähtäväksi, kuinka moni haluaa pelata rangaistukset ja täysi vahinkomallinnus päällä. Varovainen arvaus: aika harva. Moninpelissä voi ajaa kaikkea mahdollista lyhyistä rykäisyistä täyspitkiin kilpailuihin. Asiasta innostuneiden kaveriporukoiden hankintapäätöstä helpotetaan konsolipeleissä harvinaisella LAN-moninpelillä.
Formula 1 2010 on loistavaa formulaviihdettä. En ole ollut näin innostunut formuloista sitten PSonen Formula Onen ja Mika Häkkisen päivien, sillä Formula 1 2010:ssä tärkeimmät asiat ovat viimeisen päälle kunnossa. Hienostunut ajotuntuma ja näyttävä ulkoasu luovat upeaa siellä olemisen tuntua, ja kisoissa kallistelen kroppaani vaistomaisesti G-voimia vastaan.
50
