Formula 1 '98 on kuulemma Suomen toistaiseksi nopeimmin myyvä peli, ja olisi sitä varmasti siinäkin tapauksessa, että peli olisi persiistä. Vaan miten on?
Kun ennakkoluuloiselle PC-snobille löydään eteen Pleikkari, ratti ja kunnon rälläyspel, ja tuloksena on useampi valvottu yö putkeen muistakin kuin julkaisuaikataulullisista syistä, täytyy pelissä olla taikaa.
Psygnosiksen Formula 1 '96 ja sen paranneltu painos vuodelle '97 niittivät mainetta ensimmäisenä vakavana yrityksenä tehdä pelkän rälläyspelin sijaan hieman tarkempi simulaattori. Psygnosis on antanut kenkää edellisten kehittäjälle, Bizarrelle, ja radalle on kaasutellut skottilainen Visual Sciences. Se ei ole pelin yleisilmettä ja perusideaa tietenkään muuttanut. Tiedossa on tykitystä kauden 98' formuloilla, joissa on ihan oikeat tallien ja kuskien nimet FIA:n siunaamana. Mitä nyt Villeneuve haluaa edelleen pysytellä nimettömänä pelimaailmassa. Pelaaja voi istua vaikka nykyisen maailmanmestarin (pahus kun en nyt muista nimeä) menopeliin ja luukuttaa sydämensä kyllyydestä (kyllöydestä?) vaikka koko GP-kauden putkeen aikamme luunkovia gladiaattoreita vastaan. Hätähousuilla tai sunnuntaikuskeille on tietysti pikaisia Arcade-pyrähdyksiä lähinnä liikkuvien esteiden virkaa tekevien tietokonekuskien lomassa ja kaikkea siltä väliltä. Kaksi pelaajaa voi ottaa mittaa toisistaan joko jaetulla ruudulla tai pulttaamalla kaksi Pleikkaria piuhan päihin, jolloin radalla voi tosin normaalin 21:n sijaan olla vain 10 tietokoneautoa.
Ei me olla friikkei
Nippelifriikki saattaa hieman häkeltyä auton säätöjen vähyydestä, mutta pian selviää että kaikki olennainen on kuitenkin mukana. Ketä sitä nyt aina kiinnostaa virittää jotain anti-roll baria milli kerrallaan? Ne tärkeimmät, eli spoilereiden asetukset, jarrujen tasapaino ja jarrulevyjen paksuus säädetään näppärän yksinkertaisesti. Jousituksessa ja vaihteiston välityksessä ei juuri juhlita yksityiskohdilla, ja molemmissa on vain muutama vaihtoehto. Kun tähän lisätään polttoainemäärän säätö ja renkaiden valinta, saadaan aivan riittävän monipuolinen kokonaisuus ja säätöjen nysväilyssä ratojen mukaan vierähtää tunti jos toinenkin. Säädöt voí luonnollisesti tallentaa, kuten kaikki muutkin peliasetukset.
Koska kaikki säädöt tehdään vetämällä simppeliä hanikkaa päästä toiseen, koko systeemi on helposti omaksuttavissa. Mikä on hyvä, sillä minkäänlaisia telemetriatietoja ei ajosta saa jälkeenpäin, mutta pelin perstuntuma on sen verran tuntuva, että silläkin pärjää.
Alkuun on ehkä hyvä kytkeä sellaiset apuvälineet kuin ohjaus- ja jarrutusapu päälle. Ohjausapu tekee autosta hieman vakaamman ja lieventää yliohjautuvaisuuden sivuluisuja sekä aliohjautuvaisuuden puskemista. Se myös pyrkii tyrkkäämään nokkaa oikeaan suuntaan ajolinjalle, jos pelaaja ajaa vähän sinnepäin, muttei suinkaan niin ettei töitä riittäisi aivan tarpeeksi. Jarrutusapu poikkeaa mielenkiintoisesti muista formulapeleistä, sillä se ei suoranaisesti jarruta hana pohjassa paahtavan pelaajan puolesta, kävi miten kävi. Mutkaan tultaessa se ikäänkuin vilkaisee, että nyt olisi hyvä käyttää sitä vasenta jalkaa, minkä kuulee hyvin koneen kierroksista jos ei nopeusmittaria ehdikään seurata. Jarrutusapu toimii sitä paremmin mitä millintarkemmin pysyy ajolinjalla, mutta täydellisyyteen on turha yrittääkään pyrkiä. Hyviä ideoita, kun jotain tekemistä jää itsellekin, vaikkei mikään Häkkinen olisikaan.
Ihan turhana lisäpiirteenä jarrutusavussa on se, että jarrut muuttuvat lukkiutumattomiksi. Tilanteissa, joissa auto lähtisi pyörimään tusinaa piruettia rengasvalliin, se yksinkertaisesti kääntyy väkisin minne haluaa kunhan vain seisoo polkimen päällä tarpeeksi tanakasti. Tämän olisi voinut pitää erillisenä vaihtoehtona. Jos valitsee renkaiden kulumisen, tennareista tulee kyllä äkkiä neliskanttiset, mutta niiden lämpötilalla ei tunnu olevan vaikutusta.
Hanaa Mika!
Ajotuntuma on varsin herkullinen ja askeleen lähempänä todellista simulaattoria kuin Psygnosiksen edellinen. Silti se on toki vielä kaukana inhorealismista, mutta pääasia että se tuntuu mukavalta. Väkivahvan F-ykkösen temperamenttia on kesytetty huomattavasti. Edes tiukimmilla realismioptiolla sitä ei saa poikittain pelkästään kaasuttelemalla liian ärhäkästi. Myös sutimisenestojärjestelmä tuntuu olevan näissä FIA-säännöissä sallittu, sillä kumia ei jää tiehen kuin hiukan ykkösvaihteella, vaikka kuinka antaisi kenkää.
F1 '98 tarjoaa kuitenkin aivan riittävästi haastetta. Analogihärveleihin tottuneena padin käyttäminen oli kauhistus. Auto ei tahtonut pysyä radalla kuin laittamalla kaikki mahdolliset kuskin pikku apulaiset päälle. Tuhannen tulimmaista! Äkkiä ratti ja polkimet kiinni, ja sepä nostikin pelin uusiin sfääreihin.
Auto menee kyllä herkästi sivuluisuun vaikeammilla asetuksilla, mutta kunnon spinnauksia, rengasvalliin mäiskäytymisiä tai ilmalentoja mallia Takagi-Tuero ja Suzukan pikku pusu kansainvälisine käsimerkkeineen jää kaipaamaan. Myös vauriomallinnuksessa on annettu paljon anteeksi, ja kolauksissa jotka panisivat koko monokokin muusiksi ja Häkän vähintäänkin teholle, korkeintaan irtoaa spoileri tai etukartio. Jopa irronneen pyörän (!) voi korjata hetkessä varikolla. Erityisen näyttäviä mällejä ei siis ikävä kyllä pääse näkemään.
Mälleistä puheenollen, tietokonepilotit ovat vaikeimmillaan todella kova vastus, joskin aika pelottomia jääräpäitä, jotka eivät isommin kolarointia kaartele. Koko ajan saa olla olla sydän syrjällään, paahtaako monsuunisateessa joku kompuutterischumi peräpeiliin. Tämä on myös yksi niistä harvoista formulapeleistä, missä tietokonepilotit- ja autot todella suoriutuvat uskottavasti todellisia kauden tuloksia löyhästi mukaillen. Kärkikolmikko lienee siis useimmiten helposti ennustettavissa. Eivätkä ne vaikeimmallakaan tasolla ole armottomia tietokoneita, jotka seuraavat uskollisesti ajolinjaa talla pohjassa, vaan tekevät virheitä ja törmäilevät toisiinsa tiukan paikan tullen kuten pitääkin.
Taktiikka pelaa
Sääntöpuolellakin asiat ovat kohdallaan. Tärkeimmmät asiaankuuluvat liput ja rangaistukset toimivat, stop and gota ja tämän vuoden maailmanmestaruuden sinetöinyttä lähtöruudussa tyrimistä lukuunottamatta. Pikkuisen jäi kaipaamaan sellaisia tärkeitä tekijöitä kuin tieto radan ruuhkaisuudesta aika-ajoissa, mutta kaikki formuloiden olennaiset mielenkiinnonaiheet toimivat: tolkuton tykitys ratin takana, varikkotaktikointi, tekniset viat ja toisten vahingoille naureskelu.
Suomalaisessa selostuksessa Kyllönen ei pahemmin kyllä naureskele. Pakostakin pelin harvassa olevat selostuskommentit ovat jääneet vaisuiksi. Ei tästä Kyllöstä pidä syyttää, sillä onhan etukäteen tallennettujen vakiokommenttien idea täysi vastakohta koko spontaanille kyllösismille, eikä jätkä luonnollisesti saa kunnon draivia päälle. Sama vaivaa brittiselostuksen Murray Walkeria, meidän Matin oppi-isää. "EIEIEI ONKO SE MCLAREN, SE ON, SE ON HÄKKINEN! TURKASEN TUHOTTOMINTA TULIMMAISTA! Se on siinä. Hääääkkinen keskeyttää. Voi surkeuksien surkeus. Huh huh," olisi sopinut vähän paremmin.
En juuri muuta jäänyt kaipaamaan kuin realistisempaa otetta ajotuntumaan, koska ainakin ratilla ja polkimilla olisi varaa vähän ruuvia kiristää. Kyllä tätä silti kehtaa simulaattoriksi sanoa, ja on se ihan hauska rälläyspelinäkin helpommilla vaikeustasoilla.
Se on siinä! Autourheilun Pleikkarikuninkuusluokalla on uusi kuningas! Harmittaa vain niin tuhannen vietävästi kun kuusivuotias tytär on jo parempi kuski.
91
