Kello 7 sunnuntaiaamuna lokakuun viimeisenä päivänä vuosituhannen viimeisenä vuonna. Valot sammuvat ja autoarmada värähtää liikkeelle. Mika Häkkisen startti on lentävä kuin mikä. Hän lähtee matkaan raketin lailla ja Coulthard järjestää heti Irvinelle paremmat asemat.
Psygnosiksen viimevuotinen formulapäivitys sai ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistelemätön kuvallinen anti hätisti useimmat pois kuvaruudun ääreltä, vaikka itse peli olikin ratilla pelattuna vallan hauskaa viihdettä.
Nyt formuloiden kimpussa on häärinyt kokonaan uusi tiimi, jotka kutsuu itseään Studio 33:ksi. Lopputulos on sarjan edelliseen versioon verrattuna kieltämättä siisti. Grafiikka on Psygnosiksen formulasarjan arvon mukaista ja matkanteko pääosin sujuvaa. Maisemat näkyvät silmänkantamiin ja värivalinnat ovat onnistuneita.
Mitään todella järisyttävän mullistavaa ei ole tarjolla, ellei sellaiseksi lueta Malesian uutukaista rataa. Formulapeli on toki aina formulapeli ja muistuttaa aina sitä edellistä formulapeliä. Huomionarvoista meidän suomalaisten kannalta on se, että menossa mukana on kaksi Mikaa. Se toinen Mika eli Salo on peräti kahden tallin varamies. Jokainen vähemmänkin formuloita seurannut muistaa ja tietää mikä on se toinen, punainen talli. Mutta mikä olikaan se toinen? Myös Driver X:nä aiemmin menestystä niittänyt Jacques Villeneuve on tällä kertaa mukana omana itsenään.
Vasta viitisenkymmentä kilometria ajettu ja Häkkisen ero Irvineen on jo liki 20 sekuntia. Ei hassummin. Mutta vain ja ainoastaan sijoitukset ratkaisevat. Loppujen lopuksi kisa on ollut tähän asti harvinaisen tylsä, mutta kerrankin on syytä toivoa, että se jatkuu yhtä tylsänä hamaan loppuun saakka.
Hengetön Kyllönen
Matti Kyllösen ja Keke Rosbergin jutustelua on tänä päivänä nautinto kuunnella livenä. Eikä Erkki Mustakarikaan ahdista. Tässä suhteessa peliviihde jää jalkoihin ja rutosti. Vaikka Matti Kyllönen on palkattu F1 99:n selostajaääneksi, miehen biteiksi viilatut kommentit ovat järin ponnettomia, stereotyyppisiä ja niitä höystää armoton tahaton komiikka.
Samanaikaisesti kaikkinainen kyllösmäinen ilottelu loistaa lähes tyystin poissaolollaan. Kesken rauhaisaa köröttelyä kuuluva "oikeastaan halusinkin puhua juuri tästä" -kommentti panee pumpun iskemään lisälyönnin pari. Eikä viisaus "niin kauan kuin hän pysyy ajolinjalla hän voi toivoa pysyvänsä radalla" jää siitä kauaksi.
Kaiken lisäksi Matti Kyllönen kehuu starttia onnistuneeksi ennen kuin yksikään auto on inahtanut tuumaakaan. Kommenttien ajoitus on muutenkin lähes hakuammuntaa. "Auto on pysähtynyt hietikolle" kuuluu tietenkin tovi hiekkakosketuksen jälkeen auton jo kiitäessä suvereenisti kohti seuraavaa mutkaa.
Studio 33 tunnustaa virheensä ja kertoo niiden syyksi tiukat aikarajat. Ensi vuoden versioon luvataan lisää puhetta ja vielä oikea-aikaista sellaista.
Onneksi pelaaja voi panna päälle varikkoradion. Silloin tällöin korviin surahtava varikkopilttuukommentointi onnistuu tunnelman luomisessa "tv-kommentaattoreja" paremmin. Valitettavasti jarrujen liian innokas käyttö huolettaa heitä hermoromahduksen partaalle asti.
Schumi _ varikkomestari
Ensimmäinen varikkopysähdys. Ja katso: renkaat löytyvät. Hitaahko varikkokäynti Mikalla, mutta kaiken kaikkiaan tilanne on hallinnassa. Milloin tulevat Ferrarit varikolle? Schumacher johtaa... Haa, nyt punanutut pomppasivat esille pilttuustaan. Schumacher ja 6,3 sekuntia. Nopeaa toimintaa. Toisaalta, mikä helpotus, kahden pysähdyksen taktiikka on tänään POP. Ja mikä tärkeintä Mika johtaa edelleen. Ja Davidkin ohitti Irvinen!
Varikkokäynnit ovat Formula 1 99:ssa huomattavasti todellisuutta vaisumpia. Kaikkinainen hyörinä ja sähinä puuttuvat tyystin. Renkaat löytyvät sadan prosentin varmuudella ja häiriöttä eikä bensaletku jumitu bensatankkiin. Pelaaja voi vaikuttaa bensan määrään, renkaiden paineisiin ja etu- ja takasiivekkeiden asentoon, mutta jännittäviksi varikkokäyntejä ei voi kutsua. Ne tekevät silti tehtävänsä ja tuovat etenkin pidempään kisailuun oivan strategialisän.
Aika-ajojen aikana pelaaja voi varikolla huilatessaan panna kellon juoksemaan viiden minuutin harppauksin eteenpäin ja seurata samalla kanssakisaajien edesottamuksia, mikä on miellyttävää. Monitorin ääressä ei siis tarvitse tällä kertaa kärkkyä kokonaista tuntia. Samalla kannattaa tihrustella taivaalla matelevien pilvien suuntaan. Säätila kun saattaa muuttua kesken aika-ajon!
Ja Irvine varikolle! Coulthard on _ kappas vain _ huonomuistisena unohtanut etusiivekkeen matkan varrelle. Mutta kuinka ollakaan herra pongahtaa varikolta näppärästi Michael Schumacherin eteen. Hidastamisen taito on jalo taito, ja Mikan ja Schumcherin ero kasvaa kertaheitolla sekuntikaupalla. Eipä voi sanoa muuta kuin että onni onnettomuudessa.
Äkkiväärää ajamista
Formula 1 99:n ajotuntuma tuntuu aluksi hirmuisen herkältä, etenkin analogisin ohjaimin. Ratilla auto hetkuu hurjan helposti radan reunasta toiseen. Onneksi tattipadilla ajotuntuma on luontevampi vaikka pelaajalta vaaditaan tarkkaa peukaloa ja herpaantumatonta keskittymiskykyä.
Toisaalta hyvä näin. Ei formulapeli saa olla ajajalleen liian helppo. Yllättäen kaikkein rauhallisimmat ja levollisimmat kontrollit tarjoaa tavallinen ristiohjain. Moinen tuo mieleen Ubisoftin viime keväisen formula 1 -ehdokin.
Erikoista on sekin, ettei peli päästä kalibrointivalikkoon ratin (MadCatz) ollessa kytkettynä. Moinen lisuke on tarjolla ainoastaan NegCon-ohjaimen omistajille, mikä on jokseenkin outoa. Juuri ratin ominaisuuksien viritteleminen kohdalleen on tärkeää, etenkin realismiin pyrkivässä formulapelissä.
Lohdutukseksi NegCon-kontrollit yllättävät myönteisesti. Studio 33:n kavereiden mielestä NegCon on ajopeliohjainten numero uno, ja sen todellakin huomaa. Ilman virittelyäkin tuntuma on oiva ja auto kyntää rataa pienen totuttelun jälkeen hienostuneesti. Valitettavasti harvalta löytyy kaapin kätköistä väänneltävä ihmeohjain.
Ja toinenkin varikkokäynti sujuu käsikirjoituksen mukaan. Häkkinen johtaa, Irvine rullaa kolmantena peräti 77 sekuntia Häkkistä jäljessä. Kerrassaan käsittämätön ero. Suzukan osakilpailu sujuu edelleen rauhallisissa merkeissä. Dramaattisia kolareita tai ohituksia ei nähdä, mitä nyt muutama sininen lippu vilahtaa sentään aina sillöin tällöin.
Psygnosiksen F1 99 hallitsee formulasäännöt, mikäli pelaaja niin haluaa. Liput leiskuvat radan sivulla ja kaiken lisäksi leiskuvat niin kuin niiden pitääkin. Autojen moottorit saattavat poksahtaa kesken kisan, varaslähtökin luonnistuu, stop and go -rangaistukset ovat arkipäivää. Jopa turva-auto voi singahtaa radalle, jos siihen on tarvetta. Vaikka lennokkaita kolareita ei nähdä tälläkään kertaa, kokonaisuutena Formula 1 99 on näiltä osin huolella kokoonkyhätty paketti.
Säätövaraakin on, vaikka laiskimmille on tarjolla kolme esiviriteltyä asetusta, yksi nopeille, yksi mutkaisille ja yksi "siltä väliltä" -radoille. Mekaanikonalut pääsevät halutessaan etu- ja takasiivekkeiden kimppuun, jarrutasapainon pariin, ihmettelemään ilmanpaineita ja venyttelemään välityksiä. Piiruntarkalle säätelylle ei ole sijaa, vaan siivekkeiden asento, jousitus ja välitykset valitaan kolmesta viiteen eri vaihtoehdosta. Renkaiden ilmanpainetta ja jarrutasapainoa voi sentään säätää numeron tarkkuudella, mutta vaihtoehtoja on tarjolla vain viisi.
Ei aikaa häviäjille
Viisi kierrosta on jäljellä ja ero Schumacheriin mukavat 12 sekuntia. Tasapaksun kisan jännittävimmät hetket ovat toisaalta käsillä. Kestääkö auto, kestävätkö hermot? Vaihtuvatko vaihteet oppikirjan mukaan? Iskeekö inhimillinen erhe? Kirpoaako liikutuksen kyynel ja jos kirpoaa, peittääkö se Mikan näkökyvyn? Rikkoontuuko rengas? Tuskallinen formulaneuroosi valtaa mielen.
Formula 1 99:ää on siunattu muutamilla omituisuuksilla. Hyvä aika-ajosuoritus on kiven takana, mutta toisaalta viimeisestäkin lähtöruudusta voi nousta rohkealla ajolla naurettavan korkealle kärkikahinoihin. Eniten aika-ajoissa mättää kuitenkin se, ettei pelaaja auton sisällä istuessaan näe oman aikansa kehitystä kuvaruudulla. Niinpä kuvakulmaa joutuu muuttamaan aina väliaikapisteen kohdalla nähdäkseen vertailuajan johtajaan.
Mieluisten kontrollien ja sen oikean ajotuntuman kaipuu nakertaa peli-iloa etenkin aluksi. Harjoittelemalla autot toki löytävät lopulta oikeat ajouransa, ja lähtöruutukin alkaa olla julkaisukelpoinen. Kokonaisuus jää kuitenkin kovin ristiriitaiseksi. Haastetta on toisaalta simulaatioksi asti, mutta kontrollien herkkyys tuo pikemminkin mieleen arcade-kaahauksen.
Viimeinen kierros alkaa. Häkkinen hidastaa ja vetää tiukimmat mutkat varman päälle. Schumacher tavoittaa ja jopa asiantuntija Rosberg huutaa hädissään: "Miksi Mika hidastaa?" Kauhu kipaisee pitkin selkärankaa, mutta Mika vain naatiskelee ja kruisailee maailmanmestariksi.
Kuluva formulakausi oli upea, vaikuttava, dramaattinen, jopa inhimillinen. Toisinaan tylsänpullea formulakaahaus muuttui parhaimmillaan häkellyttävän mukaansatempaavaksi formulasirkukseksi. Mika Häkkinen nousi suurten formulasankarien joukkoon.
Psygnosiksen Formula 1 99 ei selviä aivan yhtä puhtain paperein. Vaikka se onkin asiallinen ja asiantuntevasti tehty, siitä ei ole klassikoksi. Muutoin viimeisteltyä kokonaisuutta kurjistavat äkkiväärät kontrollit ja amatöörimäisesti tehty selostus. Kiire näkyy.
85
