Kauden 2003 sääntöuudistukset tekivät formulasirkuksesta astetta mielenkiintoisemman. Sattumaa vai tiukka taktinen veto, sillä Sony osti formulalisenssin yksinoikeudella neljäksi vuodeksi. Aika näyttää, kannattiko kauppa.
Formula One -kaahauksesta on tullut This is Football -potkiskelun ohella yksi Sony Euroopan menestyneimmistä ja näkyvimmistä projekteista, joten vuosipäivitykset sarjaan ovat selviö. Pelin valtti on, että kilpa-areenat vastaavat varsin tarkkaan esikuviaan. Saman on huomannut myös MTV3, jonka formulalähetysten rataesittelyissä käytetään Pleikkaria.
Ikävämpi juttu on, ettei kaudella 2003 ajeta enää Belgian Spassa, joka on ihan oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen rata. Span puutteen ohella kauden näkyvin muutos on aika-ajoissa, joissa sallitaan vain yksi nopea vetäisy per kuljettaja. Oikeasti aika-ajoilla on erittäin suuri merkitys, mutta Formula One 2003:ssa voi huoleti lähteä takarivistä ja tulla ensimmäisenä maaliin.
Pelimoodeja on reippaasta arcadehuristelusta aina täysimittaiseen maailmanmestaruustaistoon saakka. Vaikeustason voi ruuvata mieleisekseen, mikä on ainakin minulle hankalaa. Jos asetan tason helpoksi, voitan kisat toinen käsi selän takana. Jos poistan kaikki avut, pyörin suurimman osan ajasta nurmikolla.
Sikailu on vänkää
Auton säätäminen on tehty helpoksi, vaikka asetuksia on entistä enemmän. Jokaisen nippelin kohdalla ruudun alalaidassa näkyy tietoa, mihin kyseinen osa vaikuttaa ja milloin sitä kannattaa rukata. Itse jätin auton virittelyn sikseen, sillä pärjäsin perusasetuksilla riittävän hyvin.
Studio Liverpool on hieronut entisestään nopeaa koodia, joten lopputulos on kaikin puolin sujuva ja piirtohorisontti on riittävän kaukana. Laajakuva kuuluu asiaan ja pieni sahalaitaisuus lienee hinta siitä, ettei ruudun päivitys takkua edes Monacon lähtösuoralla.
Ajotuntuma padin tateilla on ärhäkkä, mutta erittäin epärealistinen, joten ratti on ainoa järkevä ohjausväline. Tuettuja ratteja ovat Speedster 2, Logitech GT Force ja Driving Force. Testasin peliä Logitechin GT Forcella, jolla ajaminen oli napakka kokemus. Ohjain kampesi vastaan kaarteissa ja tärisytti oikeaoppisesti kanttareissa. Kaasu ja jarru olivat hieman tunnottomat, mutta menkööt se heppoisten polkimien syyksi.
Siistin ajamisen voi unohtaa, sillä konekuskit tunkevat surutta takaluukkuun, jolloin auto spinnaa ja vaivalla ansaittu sijoitus huononee vähintään viisi pykälää. Kiusaus maksaa potut pottuina on suuri, koska autot kestävät kuritusta yllättävän paljon. Mutkissa toisiin nojailu onkin paras ohitustaktiikka, valitettavasti.
Sateella rata muuttuu erittäin liukkaaksi, joten auton pitäminen radalla muiden vauhdissa vaatii lähes yliluonnollisia kykyjä. Lisäksi märkä asfaltti on toteutettu huonosti. Satunnaiset heijastukset yrittävät ilmeisesti kuvastaa lätäköitä, mutta lopputulos näyttää lähinnä koomiselta.
Kyllös-show
Lähtö on kisojen mielenkiintoisin hetki, mutta sen jälkeen huippuhetket ovat harvassa. Varikkokäynnit tuovat pientä vaihtelua. Myös keskeytyksiä sattuu satunnaisesti, jos jollain hajoaa kone, mutta dramaattiset yllätykset loistavat poissaolollaan. Spektaakkelimaisia kolareita on turha odottaa, radalla kirmaavista katsojista puhumattakaan.
Hyvää kaksinpeliä haikailevat saavat kääntää katseensa muualle, sillä jaetulla ruudulla kisailee vain kaksi autoa. Enintään neljän pelaajan hotseat-moodi, jossa ajovuoroa vaihdetaan lennossa, ei kanna sekään hyvää ajatusta pidemmälle.
Ilahduttavasti formuloiden pärinät kuulostavat samoilta kuin televisiossa. Musiikkiraidan korvaa Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin selostus. Vaikka parivaljakon jutustelu ei aina stemmaa kisatapahtumiin, se piristää peliä kummasti. Bonuksena formulat voi laittaa ajamaan itsekseen kommentoinnin kera. Parempaa huumoripläjäystä saa etsiä.
Parannukset edellisen vuoden versioon ovat vähäiset. Oikeista säännöistä huolimatta radalla possuilu on paras taktiikka. Teknisesti pelistä ei löydy kamalasti valittamista, mutta uusia innovaatiota, mukaansatempaavaa uramoodia tai muutakaan pelaamiseen pakottavaa koukkua on turha etsiä.
Takakansitekstit hehkuttavat, että Formula One 2003 sopii kaikille, mutta minusta se on pelin suurin ongelma. Simukuskeille PC antaa paremman formula-alustan, kun arcadekaahailuihin viehtyneet vierastavat formulaa liian teknisen ja tosikkomaisen lähestymistavan vuoksi. Huvikaahailuun on parempiakin rällästelyjä tarjolla.
F1-ratojen profiileihin tutustumiseen peli sen sijaan sopii erinomaisesti. Itsekin fiilistelen Räikkösenä ennen kisaviikonloppua ajankohtaisella radalla, jotta saisin tapahtumasta ajolinjoineen enemmän irti. Harmi vain, ettei Dahlmanin linjoja ole mallinnettu.
77
