Forsaken – Kuoleman ottelu

Maapallo sellaisena kuin me sen tunnemme, lakkaa olemasta vuonna 2113. Syypäitä ovat ydinfyysikot, jotka maanalaisessa tutkimuslaitoksessaan ylikellottavat atomiydintä liikaa. Poks vain, ja maan pinta on kuin Skynetin jäljiltä.

Ihmiskunnan loppua tämä ei kuitenkaan merkitse, sillä muita planeettoja on asutettu jo aikapäiviä aiemmin. Maa julistetaan alueeksi, jolta saa vapaasti ryövätä kaiken irtilähtevän rahanarvoisen. Pian Terra on taisteluareenaa, jonka maanalaisissa luolastoissa ja metrotunneleissa joukko aseistetuilla leijuprätkillä liikkuvia rosvoja matsaa toisiaan ja puolustusjärjestelmistä jäljelle jääneitä sotarobotteja vastaan.

Forsakenin kuvia ja demoja on äimistelty jo pidemmän aikaa, mutta nyt on lopullinen versio sitten saapunut. Oliko odotus siihen kuluneen ajan arvoinen? Kyllä ja ei. Grafiikka on yhä maukasta, mutta niin vain on pelikin aivan yhtä yksinkertainen kun demon perusteella voi päätellä.

Descent III

Oman prätkänsä ja siinä sivussa pelihahmonsa saa valita monesta vaihtoehdosta, mutta prätkää ei voi maalata uudelleen tai sen ulkonäköön muutenkaan vaikuttaa. Liitopyörien nopeudessa, kiihtyvyydessä, suojakentän voimakkuudessa ja rungon kestävyydessä on eroja, muttei niillä tunnu olevan pelin sujumiseen tai sujumattomuuteen sen kummempaa vaikutusta. Eri hahmojen testaus on työlästä, sillä peli muistaa kontrolliasetukset hahmokohtaisesti, ja ne täytyy säätää joka ukolle erikseen.

Forsakenia pelatessa tarvitsee totuttua enemmän nappuloita, sillä prätkät leijuvat vapaasti ja missä asennossa tahansa. Normaalin maan tasossa liikkumisen ja pyörimisen lisäksi pitää siis myös korkeutta ja kallistuskulmaa pystyä kontrolloimaan vaivattomasti. Parhaaksi ohjaustavaksi osoittautui vanha kunnon näppäimistö ja hiiri -yhdistelmä. Joystick hattuineen, kaasuineen päivineen toimii vain paperilla, sillä tikulla tähdättäessä ei syntynyt kuin paljon huteja ja game overeita.

Itse peli on simppeliä, kenttä kerrallaan etenevää tyhjästä ilmestyvien vihollisten tussauttelua aikarajoja vastaan. Hetkinen, tyhjästä ilmestyviä? Aikarajoja? Bingo. Forsakenin ehdottomasti suurimmat mokat ovat pelin päättyminen ajan loppumiseen, vaikka elämiä olisi jäljellä, ja vihollisten jatkuva warppaaminen tyhjästä selän taakse jo puhdistetuilla alueilla. Keinotekoista pitkittämistä, sanon minä.

Erilaisia futuristisen näköisiä, mutta toiminnaltaan tavanomaisia aseita on totuttua enemmän, ja niitä myös jaetaan käyttöön anteliaasti. Pitkillä etäisyyksillä suurin osa aseista on aika tehottomia, täyslaidallinen lähietäisyydeltä sen sijaan toimii odotetulla tavalla. Vaikeustaso vaikuttaa lähinnä vihollisten kestävyyteen ja aseistuksen tehokkuuteen.

Forsaken kärsii samasta viasta kuin Descentit, eli persoonattomista vastustajista ja verettömyydestä. Tai no, asetuksista kyllä löytyy "mature content" -valinta, muttei sillä ole paljonkaan vaikutusta, mitä nyt muita motskareita tuhottaessa hieman punaista ja irto-osia lätsähtelee luolaston pohjalle.

Nätti, mutta...

Forsakenin suola ovat hienot 3D-efektit, omaa luokkaansa oleva nopeus ja hyvin toimintaan sopiva musiikki. Ilman kiihdytintäkin peli on P200-tason koneella hämmentävän sujuva ja kaunis. Pelattavuus ei kärsi eikä efektien ulkoasukaan sanottavammin muutu, ainoa merkittävä ero on grafiikan tarkkuus. Tekstitiedostoissa varoiteltiin toimimattomuudesta S3-pohjaisilla korteilla, mutta ainakin S3+Voodoo-yhdistelmällä peli toimi vallan mainiosti.

Verkkopelissä vaihtoehtoina ovat deathmatch, joukkuepeli, kaksi erilaista lipunvaltauspeliä ja kultaharkon hallussapito. Ellei ole valmis ostamaan useampaa pelipakettia, on lähiverkkopeli on poissa laskuista, sillä Forsaken on todella perso CD:nsä perään. Riittää, että levyn ottaa asemasta, ja jo peli pysähtyy ja pyytää sitä takaisin.

Peliseuran etsiminen verkosta onkin realistisin vaihtoehto. Ainakaan MPlayerissä ei testiajankohtana vielä ollut Forsaken-pelimahdollisuutta, eikä TCP/IP-peli edes ollut vielä lopullisesti valmis, sillä yli viiden pelaajan pelejä ei suositeltu. Jos aikoo panostaa verkkopelaamiseen, kannattaa varmistaa luvatun TCP/IP-päivityksen saatavuus.

Mitä jää käteen? Simppeli ammuskelu, joka ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta. Näin hyvän näköiset pelit ovat aina tervetulleita, mutta olisi pikkuhiljaa kiva nähdä jotain uuttakin.

83