Forza kakkosen nettikisat ovat jännittäviä. Koskaan ei voi olla varma siitä, kuinka rumasti taustapeilissä siintävä kuski ottaa seuraavan kurvin.
Hyväilen katseellani kauniin kurvikkaita muotoja, joiden pinnan alla kytee kutkuttava lupaus vauhdista, voimasta ja vaarallisista tilanteista. Mutta se tyttöystävästäni, siirrytään Forzan sporttiautoihin. Jos edes murto-osa samasta fiiliksestä siirtyy videopelin urheiluautoihin, ollaan puoliksi voiton puolella. Forza Motorsport 2 onnistuu tehtävässä mainiosti, eikä vaarallisissa tilanteissa ole edes henki pelissä.
Autoja riittää, ja nimenomaan niitä pulssia kiihdyttäviä luksuslaitteita: Lamborghineja, Ferrareita ja muita kopeita italiaanoja. Brittein saarilta tulee böndien, junttiböndien, rakastamia Lotuksia ja Aston Martineita, kaukaa idästä pitkä liuta vähintään yhtä kovia haastajia, plus tietysti Porschet ja kumppanit germaanien mailta. Kun väleihin lätkitään tilkkeeksi maailman nopeimmat kauppakassit, jalkani hapuilee jo kaasupoljinta.
Ajaminen on luontevaa, joten siinä ei ole opiskeltavaa. Kaaroissa tuntuu vetävien pyörien sijainti, massa ja renkaiden pito tai sen puute, puhumattakaan jarrujen tai moottorin tehoista. Rakkineet taittuvat tiukkoihin sikaaneihin ja loiviin kurveihin luonteensa mukaisesti. Kevyt eurosportti nielee mutkat hienostuneesti, siinä missä raskas jenkkiklassikko vikuroi joka metrillä. Suorilla osat vaihtuvat, pikkupösöt ihastelevat Chargerin tyylikästä takamusta.
Realismihakuisesta tuntumastaan huolimatta Forza Motorsport 2 ei ole simulaatio, ei ainakaan PC-mittapuulla, joten padilla rällääminen sujuu siististi. Pidemmän päälle ajoin jopa mieluummin padilla, vaikka nautin kaikki PS2-autopelini ravistettuna, ratilla ja polkimilla. Xbox 360 -ratin kiinnitystapa ei suosinut Gameracer Pro -rattipenkkiäni. Ajotuntuma sinänsä on kohdallaan.
Autot jaetaan suorituskyvyn mukaan eri luokkiin alkaen D:stä ja päättyen R1:n täysverisiin kilpaohjuksiin. Vakioautojen luokitus loppuu tuoreeseen U:lla merkattuun ultimate-luokkaan, johon sijoitetaan kaikki yliviritetyt S-sarjan superautot. Kirjaimen ohella suorituskykyä tarkennetaan kolmella numerolla. Muun muassa A-luokan rassit sijoittuvat välille 701–850. Ultimatet tunnistetaan koodista U999.
Rata poikineen
Kattavan kaarakaartin vaihtelevia ominaisuuksia koetellaan miellyttävän monipuolisella rata-arsenaalilla. Vajaa puolet radoista on Forzan omia erikoisuuksia ja loput aitojen moottoriratojen tarkkoja jäljitelmiä. Ykkös-Forzan kaikki baanat eivät ole selvinneet kakkoseen, mutta vajetta paikataan pinkalla uusia ratoja. Mutta missä on Forzan nimikkorata, Pilvimäki? Kaupunkikoukerot ovat lähes kokonaan pannassa, mikä on vain ja ainoastaan hyväksi. Jos heti asfaltin vieressä ei ole pelastavaa muuria, kädettömät veivaavat rakkineensa pihalle.
Merkittävimmät ratalisäykset ovat italialainen Mugello ja jenkkiläinen Sebring. Autopelien kestosuosikit, kiperä Laguna Seca ja yli 20 kilometriä pitkä Nürburgring Nordschleife, ovat tietysti mukana. Kapean tien takia erittäin vaativa Nurppa on tuttuun tapaan vedenjakajan asemassa. Jos selviät vajaan kahdeksan minuutin kierroksesta rivakalla rakkineella ilman isompia mällejä, kolkuttelet Forza-eliitin takaovea. Etkä enää juuri muuta rataa haluakaan ajaa säännöllisesti, tai näin kävi ainakin minulle.
Vanhoihin tuttuihin ratoihin on leikattu lisää vaihtoehtoja. Silverstonea ja Suzukaa ajetaan nykyään peräti kolmessa erilaisessa kuosissa, kun keskipitkät international-versiot ovat mukana. Melkoinen osa Forzan omista uutuuksista on pitkästä ja syheröisestä testikoukerosta silvottuja lyhyitä rykäisyjä. Osuvasti käärmeiden nimiä kantavat pätkät ovat ilmeisesti halvin tapa ratamäärän kasvattamiseen. Lasken käärmekoukeroiden vahvuudeksi sen, että ne sopivat hyvin hitaille autoille.
Näkyvimmät ratapoistot ovat pitkä New York, Tokio, Blue Mountainin mutkarumba, Alpine Ring ja Rio de Janeiro. Näistä jäin kaipaamaan vain lennokasta Alpine Ringiä ja kauppakasseille maistuvaa ahdasta Tokiota. Lieneekö kooderiporukalle tullut kiire, kun New Yorkista on mahtunut mukaan vain puolet? Samapa tuo, Turn 10 on luvannut lisää ratoja ladattavana sisältönä. Jos ratasatsiin saataisiin mukaan Le Mansin kisasta tuttu huippunopea Circuit de la Sarthe, olisin tyytyväinen.
Turpiin tulee
Netissä rällääminen muodostaa suurimman osan Forza Motorsport kakkosen viehätyksestä. Kilpailuihin mahtuu vain kahdeksan kaaraa, mikä on selkeä pettymys. Tekniikan luulisi nykyään kestävän vaivatta vähintään tuplasti suuremman porukan. Toisaalta usein jo kahdeksaan autoon tuntuu mahtuvan aivan riittävästi idiootteja, joita oikea ajaminen kiinnostaa ensimmäiseen mutkaan saakka.
Nettikisojen säätömahdollisuudet ovat erinomaiset. Ykkösosassa kilpailuun osallistuvat autot määriteltiin vain luokan tarkkuudella. Nyt mukana ovat muun muassa pitkään ja hartaasti odottamani painon, tehon ja vetävien pyörien mukaan jaottelut. Maalintuloajan säätö jopa viiteen minuuttiin saakka on erinomainen parannus, sillä pitkissä kisoissa 30 sekuntia ei millään riitä koko lössille. Kattavilla jaotteluilla järkkäsin jos jonkinlaista kisaa. Harvoin käytettyjen etuvetorassien mittelö ja painavien 70-luvun jenkkiraaserien voimankoetus ovat suosikkejani.
Millähän säädöllä saisin älyvapaat törmäilijät hevon kuuseen? Porschella on kiva pörrätä, kunnes joku jarruvammainen vauhtikallo posauttaa suoran päässä täyttä haipakkaa takapuskuriin. Köröttöle siinä sitten naama punaisena ja mieli mustana savuttavalla romulla viimeisten joukossa maaliin. Pahimmat törttöilijät metsästävät kostoksi muita, jos oma kisa ei menekään toivotulla tavalla. Forzaan pitäisi saada pikimmiten ääliösuodatin tai ainakin systeemi, joka tarkkailisi kolarien määrää ja laatua. Torspoista pääsee tietysti eroon tutulla peliporukalla.
Nettipeliin kahdeksan kaaraa riittää joten kuten, mutta yksinpeliin kaipasin huomattavasti enemmän täytettä radalle. Uramoodin kilpailujen määrä sen sijaan on riittävä: läjäpäin yksittäisiä kisoja, sarjoja ja pitkiä kestävyyskilpailuja. Perusteemoja muunnellaan sallittuja autotyyppejä, ratoja ja kierrosmääriä vaihtelemalla. Arcadessa paahdetaan vapaamuotoisempia kilpailuja ja aikaa vastaan. Tekoälykuskit ajavat kiltisti ja väljän kuminauhan varassa. Jos auto on samaa tasoa ja pysyy parhaalla ajolinjalla, koneen kuskit seuraavat suosiolla johtajaa.
Kun hienot radat, komeat kaarat ja naseva ajettavuus ynnätään yhteen, kokonaisuus nousee heittämällä Xbox 360:n parhaimmistoon. Forza Motorsport 2 ei ole täydellinen, mutta se on siitä huolimatta realismilla ratsastavien hupiautoilujen kunkku. Polyphony Digital joutuu tekemään pitkästä aikaa tosissaan töitä seuraavan Gran Turismon eteen.
* * * * * *
Brändin ehdoilla
Forza Motorsport 2:n ohjaaja Dan Greenawalt yllättyi, kuinka jyrkkä suhtautuminen autovalmistajilla edelleen on autopeleihin ja varsinkin simulaattoreihin, sillä pelit nähdään pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena.
"Autonvalmistajat haluavat rajoittaa sitä mitä heidän autoillaan saa ja voi tehdä. Toiset haluaisivat kaaransa olevan pelin kestävimmän, toiset tehokkaimman. Ymmärrän, että jokainen haluaa vain suojella brandiaan, jonka luomiseen on käytetty vuosia ja miljoonia. Yksikään firma ei tullut mukaan riemusta kiljuen, vaan jokaisesta pelissä olevasta radasta ja autosta on maksettu riihikuivaa rahaa. Varsinkin suurilla urheiluautovalmistajilla on penseä suhtautuminen simulaattoreihin, sillä jokaisen urheiluauton pitäisi olla vähintään luokkansa nopein ja paras."
"Länsimaisilla ja japanilaisilla firmoilla on merkittävä ajatusero pelimaailmasta, sillä japanilaiset ymmärtävät pelien myyvän myös autoja. Jos Mitsubishi Lancer oli pelissä suosikkiauto, sellainen halutaan hankkia myös todellisuudessa. Tosin länsimaiset merkit ovat usein aasialaisia kalliimpia ja pelaajat edelleen suhteellisen nuoria, joten ajatusketju ei toimi esimerkiksi Ferrarin kohdalla."
"Autovalmistajien vaatimukset myös rajoittavat pelimaailmaa. Teknisesti ei olisi kauhean vaikeaa tehdä katolleen kaatuvia autoja, mutta valtaosa firmoista ei halua kilpa-autojenkaan näyttävän vaarallisilta. Kuskin tuulilasista paiskaavat kärrynpyörää heittävät peltiromut, jotka lopussa roihahtavat tuleen, ovat kaikille kauhistus. Siksi Forzassakin moottori pahimmillaan vain savuttaa, muuten meiltä olisivat jääneet kaikki euromerkit saamatta", Greenawalt naurahtaa.
Tuukka Grönholm
92
