Jos autot kiinnostavat, kiinnostaa myös Forza.
Forza-sarja on harvinaisen ongelman edessä. Kun pari vuotta sitten ilmestynyt kolmososa tuntuu edelleen tuoreelta, miksi pitäisi sijoittaa uuteen osaan, jossa ura ja autotallin täyttäminen täytyy aloittaa taas alusta?
Pulma on Rock Band -syndrooma: loistavan viihdepaketin hiukan uudistettu jatko ei säväytä yhtä kovaa, vaikka peli olisi vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Ja niinhän Forza 4 on.
Nimeni on Clarkson, Jeremy Clarkson
Koska Forza on aina ollut rahvaanomaisen autopornon ylväs lipunkantaja, mikä sopisikaan paremmin samaan pakettiin kuin Top Gear, tuo värifilttereiden ja hullujen tempausten alkuperäinen auto-ohjelma? Top Gearin testirata oli mukana jo GT5:ssä, mutta Forzassa kuullaan myös Jeremy Clarksonin lakonisia juttuja sen uudessa osuudessa, Autovistassa. Siinä on hauska ihastella erilaisia superautoja, joita ei koskaan pääse tosielämässä näkemään.
Autovista keskittyy näkymiin. Auton voi käynnistää, jolloin mittariston valot syttyvät ja virtuaalikuski nostaa hetken kierroksia. Mutta oih! Moottori kehrää tylsästi tyhjäkäynnillä eikä kaasua voi painella lisää. Ja motti sammuu, kun autosta astuu ulos. Olisin ehdottomasti halunnut nautiskella V8:n kehräämisestä konepelti auki auton ulkopuolelta.
Kaarojen ympärillä voi vapaasti liikkua, ovia ja luukkuja availla ja sisällä pääsee haistelemaan virtuaalista nahkasisustusta. Valmiiksi merkittyjä kohtia klikkaamalla selostaja kertoo pieniä yksityiskohtia autosta. Hiukan harmittavasti Clarkson lukee vain yhden valmiiksi purkitetun juonnon per auto, ei kaikkia Autovistan pätkiä.
Iloa himmentävästi Vistassa on vain pieni ennalta valittu määrä kulkupelejä, pitääkö Microsoftilta odottaa Forza seiskaa? Toki konetilojen ja aukeavien luukkujen mallintaminen koko monisatapäiseen autovalikoimaan olisi vienyt aikaa, mutta sisätilat ovat jo kaikissa valmiina. Mieluummin rajoitetumpi jokaisen mallin ympärillä kävely kuin vain muutamaan autoon keskittyvä hifistelyosuus. Ei niitä kaikkia luukkuja tarvitse avata!
Tuunattu viime vuoden malli
Autovistaa lukuun ottamatta Forza 4 muistuttaa vahvasti edeltäjäänsä, mikä ei sinänsä ole huono asia. Pikkujuttuja on viilailtu entistä ehommaksi ja päävalikon taustan voi valita useammasta eri vaihtoehdosta.
Hifistelijät voivat napsia kuvia ja lähettää valitsemansa otoksen megaisona versiona www.forzamotorsport.net-sivustolle, josta se on helppo imuroida jatkokäyttöä varten. Tarkkuudeltaan pakkaamattomat bmp-superkuvat ovat 3840 x 2160 pistettä.
Sankarin kuskitason nousua on muokattu monipuolisemmaksi. Kokemuspisteitä tulee kaikista kisoista, ajettiin ne uramoodissa, yksittäismatseissa tai netissä. Tasopalkintoautonsa saa valita muutamasta vaihtoehdosta, mikä tekee autojen keräilystä entistä hauskempaa. Lisäksi viritysosista alennuksia antava autokohtainen kokemus on viisaasti valmistajakohtainen.
Uramoodi on kausien asemasta jaettu useaan eri tason liigaan. Rataa ladatessa siitä näytetään satelliittikuva. Sitä ehtiikin ihailla, koska lataustauot tuntuvat edellisosaa pitemmiltä.
Perinteisten ”ehdi ensimmäisenä maaliin” -ajojen lisäksi Forzan kisatyyppejä on laajennettu. Hauskin uutuus on multiclass, jossa kaksi täysin eri teholuokkaa olevaa autoryhmää kilpailee samalla radalla toistensa seassa. Näin syntyy jännittävää ohittelua ja nopeampien väistelyä. Toinen erinomainen uudistus on 1 vs 1 -kisa, jossa kaksi kilpailijaa kaahaa syheröistä tietä maaliin hitaan liikenteen seassa.
Näiden lisäksi mukana on turhempia muutoksia, kuten autoslalom, ohituskisa, keilojen kaato Top Gearin testiradalla ja Forzaan täysin sopimaton autojalkapallo. Onneksi futis nähdään vain moninpelissä, jossa sitä ei pelaa kukaan. Uudet kisamuodot virkistävät uramoodia sopivasti, rikkomatta silti keskittymistä tiukkaan kisaamiseen.
Autojen suorituskyvyn ja ulkonäön tuunaus toimivat yhtä hienosti kuin kolmososassa. Tarraeditorilla saa luotua hämmentävän upeita taideteoksia, joita voi myydä pelin sisäisessä huutokaupassa crediittejä vastaan. Tuunauspuoli on kokonaan oma pelinsä pelin sisällä ja koukuttaa helposti tuntikausiksi.
Kylki edellä mutkaan
Forzan todellinen sielu asuu hienosti mallinnetun kojelaudan takana. Erinomaista ajotuntumaa on muokattu uusilla rengasfysiikoilla, jotka tekijöiden mukaan perustuvat todelliseen mittausdataan kolmososan itse sovelletun mututuntuman sijasta. Lopputulos on selvästi erilainen kuin edeltäjänsä, välillä hauskempi, välillä turhauttavampi.
Selvin ero tuntuu kaarteissa, joissa auto lähtee entistä helpommin sivuluisuun. Herkästi alkava luisu on merkittävästi aikaisempaa paremmin hallittavissa, mikä tekee takavetoisilla jenkkimuskeleilla kaahailusta hauskaa. Lisäksi mutkista lähdettäessä kaasun kanssa ei tarvitse enää olla niin kirurgisen tarkka.
Rengasmallinnuksen huono puoli paljastuu tehokkaammilla superautoilla, joilla on outo taipumus puskea mutkiin kuin liukkaan kelin radalla ikään. Erityisesti nelivetoiset autot leijuvat välillä oudosti radan pinnalla, erinomainen perstuntuma on poissa ja autot muuttuvat turhauttavan aliohjaaviksi valtamerilaivoiksi. Onneksi ongelma vaivaa vain yksittäisiä kiesejä.
Ratilla huomaa parhaiten toisen uudistuksen, autojen ratin maksimikääntöasteen hienosäädön. Se saa käännökset tuntumaan entistä napakammilta ja auto pysyy paremmin hyppysissä. Kokonaisuutena pidän uudesta ajomallista, vaikka siihen on eksynyt muutamia outoja lapsuksia.
Forza 4 tulee myös Kinect-liikeohjausta, mutta en huuda hurraata. Pelkällä Kinectillä ajaminen on eteen työnnettyjen käsien kallistelua puolelta toiselle automaattikaasun ja jarrun kanssa. Peli on niin tarkka vaaditusta asennosta, että pienikin kyynärpäiden lepuuttaminen polvien päällä kirvoittaa skarppausmuistutuksen heti kuin yläasteen liikuntatunnilla.
Ratin tai padin kanssa Kinectiä voi käyttää headtrackingiin, jolloin pään kääntäminen kääntää kameraa pelissä. Valitettavasti ominaisuus on tarkennettu oudosti keskelle Kinectin näkökenttää, ja sain sen toimimaan kunnolla vain istumalla lattialla aivan tyhmistyslaatikon edessä. Tuolilta pelatessa Kinect hukkasi pääni, ja luuli polvea tai tuolin käsinojaa otsakseni.
Enemmän peräänajoja netissä
Yksinpelin kaahailu ja kaarojen tiirailu on huippuviihdyttävää, vaikka uusia ratoja on vain pari, ja pari vanhaa suosikkia (New York, täyspitkä Amalfi Coast) on poistettu. Grafiikkaan on lisätty varjoja, mutta visuaalisesti Forza ei edelleenkään pärjää Shift-sarjalle kuin huikeissa automalleissa, joiden hienosäädössä ei ole säästelty vaivaa. Yökisat ja sääolojen vaihtelut jäävät yhä vain toivelistalle. Kolmosen upeita moottoriääniä on sen sijaan viritetty entistä päräyttävämmiksi. Naapurit arvostavat, kun kaahaan V8 rääkyen neljältä aamuyöllä.
Yksinpelissä tekoäly ei edelleenkään ole järjen jättiläinen ja puskee härskisti kurveissa. Kuminauhaa ei onneksi ole ja karkuun päässyt tekoälykuski pysyy karussa, jos omat taidot ja auton tehot eivät riitä kiinniottoon. Tekoälyn törmäily tuntuu silti pieneltä, kun eksyy verkkoon kisailemaan. Nettipelit ovat tasan niin viihdyttäviä kuin seura. Hyvässä porukassa kisat ovat koukuttavan tiukkoja kilpailuja sijoituksista. Huonossa satunnaisjengissä pelti rytisee säälimättä joka mutkassa, joka kerta. Se ei hymyilytä etenkään täydellä vahingonmallinnuksella ajavia, puskutraktoreilla vahingot ovat tietenkin aina pois päältä ja matka jatkuu.
Nettipeleissä on aikaisempaa enemmän säpinää, kiitos kasvaneen osallistujamäärän. Vanhan kahdeksan auton sijasta radalla voi vihdoin olla kerralla 16 osallistujaa. Se luo kummasti tunnelmaa etenkin mutkaisemmilla pikkuradoilla.
Forza 4:lle on vaikea antaa arvosanaa. Se on autoerotiikkaa tihkuva rakkaudenosoitus moottoriurheilulle, mutta silti lähes sama peli kuin sarjan upea edellinen osa. Kolahdus jää väistämättä pienemmäksi.
Suurin syy päivittämiseen on selvästi parempi moninpeli, pelkkää yksinpeliä vääntäville uran alusta aloittaminen on vähän kinkkisempi juttu.
90
