Fragile Allegiance – Bisnes on sotaa

Vanha Maan imperiumi on murtunut. Tilalle on noussut rotujen välinen liittoutuma, joka kuitenkin, varsinkin reuna-alueilla, kärsii uskottavuuspulasta. Todellista valtaa pitävät käsissään megakorporaatiot, jotka häikäilemättä ohjailevat pääomaa itselleen _ jopa käymällä avointa sotaa.

Pelin alkaessa voi kaiken tämän syvyyttä luovan proosan unohtaa: tarkoituksena on tuhota vihollinen ja kaivaa malmeja. Malmeja tarvitaan aseiden rakennusaineeksi ja niitä myymällä saa rahaa. Rahaa puolestaan tarvitaan rakentamiseen, henkilöstön palkkaamiseen sekä tiedon ostamiseen. Malmin kaivamiseen tarvitaan työläisiä, mutta heillä on tapana kupsahtaa heti kun säteily, nälkä, jano, tauti tai tyhjiö hieman puraisee. Kyseessä on monitahoinen asetelma, jonka kaikkien lankojen täytyy koko ajan pysyä hyppysissä, tai tuloksena on persnettoa.

SimAsteroid

Pelaajan työnantajana toimii ihmisten TetraCorp. Tuoreen kaivospomon ura alkaa lähes tyhjällä asteroidilla tuolla jossain, apuna vain läjä krediittejä ja yksi kuljetusalus. Kivenmurikan rajallisilla malmivaroilla ei pitkälle pötkitä, joten katse on suunnattava lähiasteroideihin. Näistä valitaan malmivaroiltaan rikkain, ja kuljetusalukselle annetaan tehtäväksi asuttaa se.

Kun alus on perillä, asteroidille aletaan heti rakentaa kompaktia keskusrakennusta, joka tarjoaa välttämättömyydet pienelle joukolle mainareita. Rakennuksen valmistuttua ja varojen salliessa uudelle asteroidille kasvaa nopeasti kaivoksia, asutustiloja, puolustusjärjestelmiä sekä edellisten olemassaololle välttämättömiä ilmaa, vettä, ruokaa ja voimaa tuottavia laitoksia.

Väestön lisääntyessä täytyy kiinnittää yhä enemmän huomiota vapaa-ajantilojen ja terveydenhuollon kehittämiseen. Myös turvallisuusjoukot ovat välttämättömiä, etteivät työläiset yrittäisi nousta sorron yöstä.

Rahapula on ainainen riesa. Rakentaminen, ohjukset, alukset ja palkat tekevät kaikki ikävän loven budjettikakkuun. Oman osansa rahoista vievät satunnaisesti vierailevat kauppiaat sekä Sci-Tek.

Sci-Tek on TetraCorpin tytäryhtiö, jolta saa rahaa vastaan korkeateknologiaa. Suuri osa Sci-Tekin tarjoamista laitteistoparannuksista on täysin välttämättömiä: kalleimpia malmeja esimerkiksi saa louhittua vain erikoisporalla.

Rotupolitiikkaa

Alueen laajentuessa törmää väistämättä johonkin kuudesta muukalaisrodusta, ja tällöin alkaa todellinen huba. Toimintamallin voi vapaasti valita rauhallisen kaupankäynnin, terveen varovaisuuden ja avoimen vihanpidon väliltä. Rotujen käytöstavoissa on eroja: toisten kanssa tulee helposti toimeen toisten ollessa pahimmanlaatuisia selkäänpuukottajia.

Diplomatia toimii hyvin. Kilpailijoiden edustajien kanssa voi solmia rauhansopimuksia sekä liittoutua heidän kanssaan kolmatta osapuolta vastaan. Sopimuksia on eritasoisia, esimerkiksi rauhansopimus voi kieltää avoimen hyökkäyksen, mutta sallia vakoilun. Sopimuksista on todellista hyötyä, ja sopimuksenrikkojalle lankeaa maksettavaksi huomattava sakko.

Neuvottelukumppaneja voi voidella lahjoin _ vaikkapa antamalla lääkettä, joka neutraloi lahjansaajan rotua vastaan toimivan biologisen aseen vaikutukset. Rauhan aikanakin tieto on valtaa ja vakoilu välttämätöntä. Urkkimissatellitteja kannattaakin rakentaa mieluummin liikaa kuin liian vähän, semminkin kun niillä on outo tapa hajota ennen aikojaan.

Tuhon kynttilät

Kun tulee aika syventää puolustustaan, työkaluina käytetään ohjuksia ja avaruusaluksia. Ohjuksilla iskeminen on nopeampaa kuin aluksilla, mutta myös epävarmempaa ja -tarkempaa. Etäisyyden kasvaessa ohjuksien osumatarkkuus heikkenee, joten ohjukset kannattaa pitää siiloissa reuna-alueilla. Mikään ei ärsytä niin kuin puolen miljoonan krediitin ohjuksen huti.

Ohjuksia on kaikentyyppisiä. Osalla voi levittää asteroidia syövää, malmia tuhoavaa virusta, osalla levittää viruksen vasta-ainetta. Staasiohjus on varsinainen pasifistiase, sillä se ei tuhoa mitään, vaan ainoastaan "jäädyttää" vihollisasteroidin hetkeksi toimintakyvyttömäksi. Pehmeitä maaleja vastaan on monenmoista virusasetta, joten alueella sukkuloivia lääkekauppiaita kannattaa rikastuttaa ostamalla heiltä vastalääkkeitä.

Virusaseet vain ovat kovin raukkamaisen oloisia. Huomattavasti miehekkäämpää on harventaa ei-toivottuja rakennelmia asteroidien pinnoilta perinteisillä räjähtävillä latauksilla. Tai, saman tien, kertaluokkaa tehokkaammin ydinaseilla. State-of-the-art-megaohjuksilla poistetaankin jo kokonaisia taivaankappaleita karttaa rumentamasta, mutta moinen on usein taloudellisesti kovin lyhytnäköistä.

Kuljetus- ja tutkimusalusten lisäksi voi rakentaa sotalaivoja. Aluksiin saa asennettua tyypistä riippuen vaihtelevan määrän suojia sekä aseita. Aseet on jaoteltu maamaaleja ja muita aluksia vastaan toimiviin. Täten voimakaskin, pommitusiskua varten aseistettu alus on pahimmassa tapauksessa voimaton muutamaa vihollisen ruppuhävittäjää vastaan. Ongelma poistuu, kun kasaa useammasta aluksesta laivaston, joiden komentaminen on kuitenkin yhtä yksinkertaista kuin yksittäisten aluksien. Laivastoista Fragilelle tippuu iso plussa.

Kuten K-240:ssä, myös itse asteroideja voi käyttää aseina. Riittää, että pienelle asteroidille rakentaa haluttuun suuntaan liikkumisen sallivat moottorit ja tykittää päin kohdetta. Vihollisella on tapana yrittää karkuun, mutta tekoäly on helppo jallittaa, elleivät sitten kamikaze-asteroidin moottorit tavalla tai toisella tuhoudu ennen törmäystä.

Toisen hätä on toisen leipä

Ei kestä kauaa, kun jo kaikenlainen turhanpäiväinen nysvääminen työläisten arkiongelmien parissa ylittää kaikki sietokyvyn rajat. Onneksi suuren osan rutiinitehtävistä voi delegoida palkkaamilleen valvojille.

Huomatessaan esimerkiksi kaivosten tai asuintilojen määrän riittämättömäksi valvoja osaa rakentaa asianmukaisia rakennusblokkeja lisää budjetin puitteissa. Mikäli budjetissa ei ole allokoitu tarpeeksi rahaa rakentamiseen, osaavat valvojat ruikuttaa siitä. Systeemi on toimiva ja vaivaton. Pelin alkuvaiheissa laajentuminen on yleensä hidasta juuri siitä syystä, ettei työmarkkinoilta löydy ajoissa vapaita valvojia.

Toinen avustajaryhmä ovat agentit. Heidän avullaan voi sabotoida vihollisen siirtokuntia, urkkia tietoonsa heidän asteroidiensa sijainteja sekä tietoja heidän poliittisista kytkennöistään muihin kilpailijoihin.

Uudelleenlämmittelyä

Fragile Allegiance on ajanmukaistettu versio Gremlinin vanhasta K-240:stä. Ajanmukaistaminen tarkoittaa tässä tapauksessa koon parisataakertaistumista. Temppu on onnistunut lisäämällä julma määrä kivoja pikkuanimaatioita ja puhetta vähän joka väliin. Varsinaisia pelillisiä parannuksia on vähän: valvojat, agentit ja verkkopeli kahdeksalle IHMISpelaajalle (muukalaisrotuja ei voi pelata).

Opetusohjelma on alkuvaiheessa erittäin kätevä. Joka nappula sekä kolonian perustaminen ja ylläpitäminen esitellään rautalangasta vääntäen ja selostuksen kera, joten ohjekirjaa ei välttämättä tarvitse lukea lainkaan ennen testipeliä.

Hiomaton kivi

Valittamisen aihetta löytyy niukasti. Näppäinoikotiet nopeuttaisivat pelaamista huomattavasti. Näppistuki rajoittuu siihen, että funktionäppäimillä voi pomppia asteroidilta toiselle. Valikkojärjestelmä oli K-240:ssä selvästi sujuvampi: turhan nappuloiden naksuttamisen määrä on uudella valikkojärjestelmällä vähintään tuplaantunut.

Testiversiossa oli muutamia pikkubugeja, jotka joskus jumittivat tai kaatoivat pelin. Kaiuttimista kuului outoa nakutusta, jos hiiren osoitinta ei pitänyt aivan ruudun ylälaidassa. Todella harmi, sillä musiikki on tunnelmallista, puhe siedettävää ja äänet toimivia. Ongelma kuulostaa niin oudolta, että kyseessä voi olla laitekohtainen bugi.

Fragile Allegiance on kelpo kevytstrategiapeli, joka kärsii lähinnä ajoittaisesta tylsyydestä sekä epäloogisuuksista käyttöliittymässä. Jos verkkopeliin ei ole mahdollisuutta, tarjoaa tietokone kelpo vastuksen _ turpiin tuli ja kunnolla.

81