Hän on mies, joka elää yksinäistä elämäänsä uskollisen palvelijansa kanssa... Hän on kaupunkinsa salainen suojelija, joka pukee ylleen naamion ja partioi kaduilla myöhään yöllä... Hän taistelee väsymättä pahuutta vastaan, joka yrittää tunkeutua hänen elämäänsä... Hän on: Freddy Pharkas.
Al Lowe pitää paussia LeisureSuit Larryn pikkutuhmien seikkailujen kanssa ja kokeilee kykyjään puhtaassa huumoriseikkailussa. Freddy Pharkas vääntää roskisti vitsiä Hollywoodin lännenelokuvien pahimmista kliseistä ja kaikesta muuta aiheeseen liittyvästä.
Sankari apteekkarin vaatteissa
Freddy Pharkas oli aikoinaan kulmakuntansa nopein pistolero, kunnes kohtasi eräänä päivänä vielä nopeamman. Freddy selvisi tulitaistelusta korvan menetyksellä, vannoi luopuvansa aseistaan iäksi ja omistautuvansa lääketieteelle. Suoritettuaan tohtorin tutkinnon hän avasi apteekin kauniiseen Coarsegoldin kylään.
Kaikki sujui hyvin aina siihen asti, kun kaupungin roistomainen pankkiiri alkoi kahmia kaupunkia haltuunsa lain pimeälle puolelle lipsahtaneen sheriffin avulla. Kaupunki on vaarassa autioitua, joten Freddyn on pakko kaivaa vanhat kuteensa esille ja pelastaa kaupunki entisten asetaitojensa avulla.
Peli jakautuu neljään osioon. Ensimmäinen on lähinnä totuttelua peliin ja koostuu pääosin erilaisten lääkkeiden valmistamisesta. Lääkkeiden valmistaminen on muuten todella tarkkaa puuhaa jo yksin kieliongelman takia. Hyllyltä kun löytyy ainesosia, joiden nimienkin lausuminen tuottaa ongelmia.
Selvittyään lääkkeiden valmistuksesta on Freddyn pelastettava kaupunki muun muassa myrkyllisiä tussahduksia kaasuttelevilta hevosilta ja villiintyneeltä etanalaumalta. Kolmas osio on pistoleron asun koostamista ja lopulta päästään asiaan eli varsinaiseen lännenseikkailuun, joka kyllä loppuu, ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan.
Rajoitettu pelimaailma
Pharkas seikkailee koko pelin Coarsegoldin kylässä, joka on pelimaailmana todella suppea. Koko pelissä on ruutuja ehkä karvan verran yli 20 kappaletta. Lisäksi suurimpaan osaan pääsee samantien, joten uutta grafiikkaa ei tule kovin usein nähtyä. Tästä on se etu, että pelimaaston oppii tuntemaan nopeasti, mutta haittapuolena samojen maisemien jatkuva ravaaminen.
Jos luulette, että pieneen tilaan on ahdettu hirmuisesti tavaraa, olette ikävä kyllä väärässä. Ainoa paikka, josta löytyy hieman enemmän tekemistä on Freddyn oma apteekki, jossa väsätään lääkkeitä niitä kaipaaville asukkaille ja joka toimii Freddyn "päämajana".
Eihän naamioitu kostaja sentään voi toimia omin nokkinesa. Freddy saa pelin alkuvaiheessa avukseen Shrini Lalkaka Bagdnishin (Indian sidekick), josta myöhemmin tulee hänen uskollinen apulaisensa. Ja pitäähän sankarillamme olla varastossa söpö tyttölapsi, joka heittäytyy hänen vahvoille käsivarsilleen, kun roistot on viimein ajettu pakosalle. Penelopen ja Freddyn välinen ylikainosteleva keskustelu antaa hulpeat naurut 1800-luvun käytöstapoihin tutustuneelle.
Minua huvittaa
Al Lowe pelintekijänä tietää yleensä kutkutusta nauruhermoille, eikä hän petä tälläkään kertaa. Freddy Pharkas on täynnä lännenhuumoria ja vieläpä hauskaa sellaista.
Lowe on kaivanut esiin lähes jokaisen western-kliseen ja piruilee niillä riemastuttavasti. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa kaupunkia uhkaa kohtalo joutua villinä remuavan karjalauman jalkoihin. "Karjalauma" vain sattuu koostumaan etanoista ja tavanomaisten 30 minuutin sijasta Freddyllä on aikaa lauman pysäyttämiseen puolitoista viikkoa...
Lammashuumori on luku sinänsä, esimerkiksi kaupungin bordellissakin "työskentelee" söötti tyttölammas. Mainintoja päkäpäistä kuulee siellä sun täällä ("Trixie oli lammasfarmarin omaisuutta, joka kuoli jokin aika sitten outoon tautiin. Sinuna en koskisi siihen.").
Graafisia heittojakin on muutama, kuten esimerkiksi punkkari parturintuolissa, mutta ei mitään hirmuisen erikoista. Freddyn tarkoituksella ylikorostettu lännentyylinen länkisäärikävely tosin aiheuttaa spontaania hymyilyä.
Teknisesti peli on OK. Pelin grafiikka on normaalia Sierran tasoa, eli kaunista. Animaatiostakaan ei löydy valittamista. Naamat ovat tällä kertaa piirrosmaisia luomuksia.
Äänipuoli on mainio. Larryn ja Freddyn kohdatessa kaiuttimesta kajahtavat LSL:n tunnussävelet ja tulitaisteluissa musiikki lännenelokuvien dramaattiseksi taustamölyksi, hieman Lucasfilmin iMusen tapaan. Samplet (viisi megaa) puolestaan ovat hienosti onnistuneita ja todella hauskoja.
Kokonaisuutena huumori on varsin onnistunutta. Muutaman kerran tuli hekotetua oikein kunnolla ja yleensäkin vitseille vähintään virnisteli. Ainoa suurempi töppi on mukana tuleva manuaali, jossa sairauksilla mässäileminen menee jo mauttomuuden puolelle.
Ikkunat auki
Eco Quest 2:sta johtopäätöksiä vetäen voidaan Sierran uudet pelit nykyään asentaa sekä DOS- että Windows-versioina. Ikkuna-ihmisenä tietysti asensin sen jälkimmäisenä.
Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että vaikka Windows-versio on pelattava, voisi se olla nopeampikin. Lähinnä ongelmia aiheuttivat tausta-animaatiot, kun detaljit väännetään maksimiin. Pari kertaa pelin käynnistys aiheutti noin minuutin levynsahauksen, itse pelissä ei levynsahausta onneksi esiintynyt.
Ikkunana ajamisessa tulee ongelmia paikasta toiseen siirryttäessä. Kun Windows on 800x600-tilassa ja peli 640x480-ikkunana on huoneesta toiseen käveltäessä kohdistettava kursori melkoisen tarkasti, ettei se muutu Windowsin skaalausnuoleksi.
Aikarajaongelmia
Freddy Pharkasin suurimmat mokat ovat ongelmiensuunnittelussa. Sankarimme ei kuole tiuhaan tahtiin typerissä kerrasta-poikki-ongelmissa, mutta sitäkin tiuhemmin älyttömissä aikarajoitteisissa probleemissa. Pelin kakkosvaihe on todella ärsyttävä, sillä jos ei toimi täsmälleen oikein, viikatemies korjaa taas satoaan.
Aika on rajoitteena vain pelin kakkososiossa. Muissa ongelmat ovat sitten paljon kinkkisempiä. Esimerkiksi hopeakorvan tekemisestä saa tietoa, kun näyttää intialaisen hopeista mitalia kaupungin vanhalleparralle. Tosi loogista.
Huonot ongelmat ja pieni pelimaasto syövät Pharkakselta pisteitä. Mutta jos näitä pystyy sietämään on erämaafarmaseutin tarina vähintäänkin huvittava pelikokemus.
83
