Joskus kolmannen vuosituhannen alkupuolella ovat robotit ottaneet vallan ihmiskunnan käsistä. Entisiä luomakunnan valtiaita pidetään eläintarhoissa, joissa robotit tutustuvat heihin "luonnollisessa ympäristössä".
Eräs ihmisistä ei kuitenkaan ole tyytyväinen oloonsa ja julistaa sodan robotteja vastaan. Hän kehittää mega-aseen, joka ei vaikuta ihmisiin, mutta tappaa kaikki lähelle yrittävät mekanoidit. Robottien komentaja ei ole pekkaa pahempi vaan keksii mielestään varsin ovelan keinon: Homo Homini Lupus, eli hankinpa ihmisetsivän terminoimaan... Motivaatiota lisätäkseen hän vielä installoi Avery Zedd -paran ruumiiseen vielä aikapommin, joka tussahtaa, ellei tehtävä tule suoritettua määräaikana.
Free D.C!:tä on vaikea lokeroida minkäänlaiseen peliluokkaan. Pelissä on sivulta kuvattua räiskintää, seikkailua, kartalla vaeltelua ja ennen kaikkea huulenheittoa. Tuloksena on hybridi, joka ensimmäisellä pelikerralla saa arvostelijaparan raapimaan päätään. Mutta myöhemmin, useiden pelikertojen jälkeen, tekeleestä löytää jotain uutta ja mieltä kiehtovaa.
Itse pelissä haalaripukuinen Zedd ratsastelee ympäri ihmiseläintarhaksi muutettua Washington D.C:tä apunaan robottikoira Watson. Juoni muuttuu koko ajan. Se alkaa ihmisprofessorin eliminointitehtävästä, mutta sattuneesta syystä Avery loikkaakin professorin kelkkaan ja alkaa myös metsästää robotteja. Myöhemmin hän kohtaa elämänsä naisen ja sitä rataa.
Pelaaminen hoituu keskustelemalla eri olentojen kanssa. Lauseita ei tarvitse itse väsätä, pelaajan tehtäväksi jää valita Zeddin vastaustyyli kolmesta eri vaihtoehdosta. Tilanteesta riippuen valittavana voi olla vaikkapa "tympääntynyt", "vihainen" ja "raivoissaan" tai vaikka "sarkastinen", "vitsaileva" ja "asiallinen".
Averyn kumppani robottikoira Watson on varsin sympaattinen otus. Se muun muassa pelkää kuollakseen robottipuudeleita, jotka ovat vastustajista kaikkein heikoimpia mönkiäisiä, esittää kovaa tietokoneneroa ja saa erään robotin toimimaan napakalla potkulla ahteriin.
Pelille voisi antaa kunniamaininnan satiirisesta huulenheitosta. Ratkiriemukkaan huumorin kohteeksi joutuu lähes jokainen kuviteltavissa oleva asia ja varsinkin Hollywoodin elokuvia sätitään armotta. Kaiken kruunaa robottien johtaja, suuri robottipää, jonka kaksi palvelijaa ovat varsinaisia "yes-maneja". Itse pää vaikuttaa hyvin paljon Darth Vaderilta niin luonteeltaan kuin aikeiltaan. Ilkeää huumori ei kuitenkaan missään vaiheessa ole, pikemminkin älykästä ironiaa.
Koska peliin on vielä linkitetty pientä räiskintää, kuuluvat erilaiset aseet tietysti kuvaan mukaan. Futuristinen arsenaali pitää sisällään asetta jos jonkinlaista, aina ruikusta tainnutuspistoolista kymmenien megavolttien elektronikonekivääreihin. Eräs parhaista aseista on vesikonepistooli, jolla tietyt robotit ruostuvat paikoilleen. Ovat mokomat ruostuessaan sitä paitsi niin koomisen ja onnettoman näköisiä, että melkein sääli tulee.
Hui, mikä grafiikka
Ärsyttävyydessä yksi on ylitse muiden: graafinen toteutus. Räikeä oranssinen haalari ei missään nimessä sovi muuhun grafiikkaan ja oikein tiukkapipoiset taidegraafikot saavat kuvista taatusti kulttuurishokin. Tai sitten tekijät todella tarkoituksenmukaisesti piruilevat sankarilla, joka vaikuttaa aivan kuusimetsästä repäistyltä pölliltä mahonkihuonekalusarjastossa.
Audiopuolen pojat ovat iskeneet mukaan 1,2 megaa digitoitua puhetta. Varsin mainiolta se kuulostaakin, joskaan ei mitenkään ihmeellisen erikoiselta.
Ei Free D.C! kovin kummoinen pelinä ole, mutta varsin hauska. Herjaa heitetään lähes mistä vain ja peli sujuu eteenpäin uusia vitsejä metsästäessä. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että jotta pelistä nauttisi on englanti oltava hyvin hanskassa.
P.S. Huomatkaa, että huumori on yksilökysymys. Minua Free DC!:n huulenheitto ei huvittanut, joten mielenkiintoa ei löytynyt sitten muutenkaan._nn
86
