Kuka ei liikenneruuhkassa toivoisi omistavansa kerrostalon kokoista jättirobottia, jolla naapurin Saabin voi paitsi rutata myös polttaa liekinheittimellä. Squaresoftin Front Mission 3 toteuttaa haaveen.
Final Fantasy on Squaresoftin maineikkain sarja, mutta se ei ole suinkaan ainoa. Front Mission -scifiroolipeli tekee maihinnousun Eurooppaan kolmannella osalla, jota on myös kehuttu koko trilogian parhaaksi.
Vuonna 2112 Uuden mantereen yhdysvalloilta on varastettu tehokas atomireaktorin kaltainen koje, joka tunnetaan nimellä Midas. Laite ei tuota lainkaan haitallista säteilyä, mutta räjähtäessään se haihduttaa ympäriltään kaiken materian. Se on siis erittäin voimakas, mutta fuusio- ja fissiopommeja ympäristöystävällisempi tuhon airut.
Tarinan sankari on wanzereita kehittävän Kirishima-yhtiön 19-vuotias testipilotti Kazuki Takemura. Hänet lähetetään kaverinsa Ryogo Kusaman kanssa rutiininomaiselle keikalle toimittamaan wanzereita Japanin puolustusvoimille. Armeijan tukikohdassa on koelaboratorio, jossa Kazukin sisko Alisa työskentelee. Juuri kun wanzerit on kärrätty paikalle, laboratoriossa tapahtuu Midaksen kopion aiheuttama valtaisa räjähdys. Tuppisuut sotilaat koettavat hätistellä Kirishiman porukan pikaisesti pois tukikohdasta.
Kansainvälisten juonenkäänteiden ja lukuisten taisteluiden sävyttämän tarinan tarkka eteneminen riippuu siitä, kumpi kahdesta erilaisesta juonipolusta on aktivoitunut seikkailun varhaisessa vaiheessa. Polut eroavat silloin, kun Ryogo pyytää Kazukia mukaan työtehtävälle ja vastauksen mukaan alkaa joko Emman tai Alisan tarina. Joka tapauksessa kumppanukset päätyvät metsästämään alkuperäistä Midasta.
Midaksen etsinnän vaiheet selviävät tekstipohjaisia keskusteluja seuraamalla. Jokainen vastaan tuleva tuttavuus on kohtuullisen eloisa, sillä taidokkaasti käsin piirrettyjen naamojen silmät ja suu on animoitu. Tärkeimmillä tyypeillä on useita kasvokuvia eri tunnetiloja kuvaamassa. Jaarittelun taustana on yleensä tyylikäs koneella renderoitu kuva. Taistelutehtävien aikana jutellaan reaaliaikaikaisten näkymien päällä ja juonen huippukohdissa väläytellään laadukkaita videopätkiä.
Perinteinen taistelutaktiikka
Kamppailuihin osallistuu neljä komennossa olevaa pilottia wanzereineen. Vastaan asettuva sotakalusto koostuu enimmäkseen wanzereista, mutta usein niitä tukevat kiinteät tykkitornit, panssarivaunut, rynnäkköhelikopterit ja jalkaväki. Joskus vastaan hoipertelee myös omituisia ja tietysti jättimäisiä prototyyppiwanzereita. Yllättäen raketein ja singoin aseistautuneet sotilaat aiheuttavat eniten sählinkiä, sillä wanzerien kertaluokkaa suuremmilla kanuunoilla on vaikea osua niihin.
Vuoropohjainen pelimekaniikka on iäkäs, mutta toimiva ratkaisu. Kaikki omat yksiköt siirretään, ennen kuin kone pääsee tekemään pahojaan. Jokainen toiminto kuluttaa tietyn määrän AP:tä eli toimintapisteitä. Liikkuminen verottaa pisteitä riippuen siitä kuinka kauas jytistellään ja hyökkäykset nielevät AP:eitä asekohtaisesti. Raskaita kranaatinheittimiä tai ohjuksia ei välttämättä ehdi käyttämään pitkän tallustelun jälkeen. Lataus- ja huoltotoimenpiteet syövät pisteistä myös oman osansa.
Vihollisen vyöryessä päälle edellisestä vuorosta yli jääneitä AP:eitä voi käyttää vastaiskuun tai panssarikilvellä suojautumiseen. Jos pisteitä on tarpeeksi, vastaiskun voi tehdä millä tahansa suhteellisen kevyellä aseella.
Taistelukenttä on jaettu ruutuihin, joissa liikutaan yhden ruudun tarkkuudella. Vihollisen ohi ei voi loikata, mutta omat wanzerit antavat kiltisti latua. Hupaisia vaikutuksia tällä on silloin, kun vastustaja on pelkkä sotilas. Parin kuormurin kokoisen wanzerin luulisi voivan jyrätä pienet ukot vaivatta liiskaksi, mutta se ei onnistu.
Hyvin suunnitelluilla areenoilla on huomattavia korkeuseroja ja esteitä, jotka rajoittavat wanzerien liikkumista tai hyökkäysmahdollisuuksia. Joskus on varottava minne räiskii tai mihin menee, sillä ympäristössä saattaa lojua napalmisäiliöitä tai muuta räjähdysherkkää tavaraa, mitkä muuttuvat tulipalloksi yhdestäkin harhalaukauksesta.
Sekalaisia rakkineita
Wanzer jakautuu neljään pääosaan, eli runkoon, jalkoihin ja kahteen käteen. Jalkojen hajotessa liikenopeus putoaa yhteen ruutuun vuorossa. Käsien tuhoutuessa niihin kiinnitetyt varusteet muuttuvat käyttökelvottomiksi, mutta konehirviö lopettaa rimpuilun kokonaan vasta rungon pettäessä. Rikkinäiset wanzerit ovat kunnossa heti matsin jälkeen, joten korjauksien kanssa ei näperrellä muutoin kuin taistelussa.
Aseita voi kiinnittää kumpaankin käteen ja olkapäihin. Jos runko kestää painon, mukana voi olla neljä erilaista asetta. Arsenaali alkaa kuplavolkkarin kokoisista nyrkkiraudoista, piikeistä, nuijista ja kirveistä. Valikoima päättyy itsehakeutuviin ohjuksiin ja raskaisiin kranaatinheittimiin. Väliin tunkee jykeviä konetykkejä, haulikoita, liekinheittimiä ja kiväärejä. Osumat jakautuvat kolmeen luokkaan, eli läpäisevään, iskevään ja polttavaan. Lisävarusteiden avulla panssarit voidaan säätää sietämään yhden osumaluokan aseita muita paremmin.
Mihin tahansa osumaan saattaa liittyä joku ylimääräinen haittavaikutus. Yleisin harmi on lievä sekavuus, joka ilmenee yksikön päällä olevana kysymysmerkkinä, jolloin AP:eitä kuluu normaalia enemmän. Ikävämpi tapaus on pökertyminen, jolloin osumasta huumaantunut kuski ei voi tehdä mitään pariin vuoroon. Toinen kiusallinen onnettomuus on heittoistuimen laukeaminen vahingossa. Sen seurauksena pilotti lentää ulos sotakoneestaan ja jää loppuvuoron ajaksi täysin suojattomaksi.
Palapeli
Taisteluista saa palkkioksi rahaa, jota tuhlataan aseisiin ja parempiin osiin. Myös kaikki sotimisen tauottua antautuneet tai ilman pilottia olevat wanzerit päätyvät sankarien varastoon. Niitä myymällä tienaa huomattavasti paremmin kuin palkkioilla. Joskus haaviin jää niin mainioita koneita, ettei niistä raaski luopua. Tällöin kannattaa tuupata vanha rassi turhia tunnelmoimatta laiturilta alas ja ottaa kunnon masiina käyttöön.
Jokaisen osan voi joko päivittää tai vaihtaa. Uusia osia hankitaan kaupoista tai vallatuista ja varaosiksi viipaloiduista wanzereista. Osia viritellään etupäässä kestopisteitä silmällä pitäen, mutta myös väistö- ja tarkkuusominaisuuksia kannattaa parantaa. Panssarien lisäksi on syytä panostaa myös wanzerien jalkaboostereihin, sillä boostereilla wanzer voi rynnätä tasaisella alustalla pitkän matkan kuluttaen vain vähän AP-pisteitä.
Wanzerissa on tietokone, johon tallennetaan taistellessa opitut erikoiskyvyt. Jos kyky ei mahdu koneen rajalliseen muistiin, sen voi tallentaa odottamaan parempaa keskusyksikköä. Erikoiskykyjä ovat esimerkiksi tuplalyönti, lisävahinko ja tavallista parempi osumatarkkuus. Saman kyvyn voi tallentaa muistiin monta kertaa, jolloin sen satunnainen aktivointitiheys nousee.
Meilailua ja nettikauppaa
Front Mission kolmoselle luvattu mahtava 150 tunnin peliaika on ynnätty kahdesta erilaisesta juonesta. Tarinoiden tapahtumat ja henkilögalleria eroavat toisistaan niin paljon, että molemmat juoniurat jaksaa kahlata läpi. Peliaikaennusteeseen tosin sisältyy myös pelin internetin ja -sähköpostin tonkimimen.
Juoni ei etene täysin suoraviivaisesti. Muutaman matsin mittaisten tehtävien välitauoilla voi joskus valita parista eri reitistä. Lisäksi kulloinkin aktiivisena olevan paikkakunnan sisäisissä kohteissa saa liikkua melko vapaasti. Samoin keskustelujen järjestys on yleensä oman harkinnan varassa. Vapaudet ovat pieniä, mutta yhdessä wanzerien virittelyn ja netin kanssa ne saavat aikaan illuusion siitä, että matsien välissä tehdään jotain olennaista.
Ulkoasu on useimmiten komeaa katsottavaa. Ainoastaan välianimaatioissa grafiikka saattaa palikoitua ja vääntelehtiä ikävän näköisesti. Räjähdysten ja laukaisuefektien äänet ovat riittävän jämäköitä, myös hajonneiden osien sähköinen räpinä ja räiske sekä wanzerien servomoottorien vonkuna miellyttää. Musiikkia kestää kuunnella, mutta kappaleita ei pahemmin tee mieli hyräillä jälkeenpäin.
Kontrollit ovat helpot ja kaikki valinnat hoidetaan yksinkertaisilla valikoilla. Wanzerien säätäminen näyttää aluksi sekavalta, mutta systeemi on looginen ja sen oppii nopeasti. Ohjaus tukee analogitattia, vaikka digitaalipadilla pärjää yhtä hyvin. Tärinäefekti pompottaa padia lähinnä räjähdysten aikana.
Front Mission 3 on paitsi loistava vuoropohjainen taistelupeli myös mainio scifiroolipeli, joita ei ole koskaan liikaa. Kolmososan nähtyäni herää taas kysymys, miksei kahta ensimmäistä voitu koskaan julkaista Euroopassa.
91
