www.frontmissionevolved.com
Vanha nipponilainen sananlasku: ”Ei se ole sotakone eikä mikään, jos se ei kävele taisteluun omin jaloin.”
Vuoropohjaiset taktiikkataistelut ovat nykyään harvinaista herkkua, joten jokainen Front Mission on aina tervetullut julkaisu. Mutta wanzerin panssari soikoon, Front Mission Evolved on puhdas räiskintä. Jotain on sentään ennallaan: tapahtumien keskipisteessä ovat wanzerit (aka wanderpanzer), talon kokoiset kävelevät panssarivaunut.
Vuoteen 2171 sijoittuvassa Front Mission Evolvedissa wanzerit hallitsevat taistelukenttiä. Tarina nytkähtää käyntiin, kun New Yorkissa sijaitsevan kiertoratahissin kimppuun hyökätään yllättäen. Insinörtti Dylan Ramsey jää jalkoihin kesken kokeellisen wanzer-mallin testiajon.
Taistelut muistuttavat hidastempoista ammuskelua, jossa metallisen kolinan ja servojen rutinan säestämiä wanzereita ohjataan kahden tatin räiskintästandardilla. Vähitellen latautuvat rakettimoottorit tuovat toimintaan vauhtia 10–15 sekunnin sykäyksissä, jolloin wanzerit liukuvat räväkästi tasaisia pintoja pitkin. Liukumisen ohella rakettimoottoria käytetään väistöliikkeisiin, hyppyihin ja leijumiseen.
Vihollisia kurmotetaan wanzerin ominaisuuksista riippuen 3–4 aseella: yksi molempiin käsiin ja olkapäille. Käsissä on yleensä nyrkkiraudan, konekiväärin, haulikon ja tarkkuuskiväärin kaltaisia aseita ja olalla rakettikranaatteja tai ohjuksia. Wanzerien ohella tähtäimissä näkyy kiinteitä tykkitorneja, tavallisia panssukkeja ja helikoptereita, mutta ne ovat lähinnä kevyitä välipaloja.
Ramseyn ei tarvitse tyytyä valmiisiin pakettiratkaisuihin. Wanzerin torso, kädet ja jalat ovat vapaasti vaihdettavia osia, joiden tärkeimmät ominaisuudet ovat suojakerroin ja energiankulutus. Tehtaalta ei tietenkään saa mitä tahansa milloin tahansa, sillä kaikki maksaa. Osiin uppoava käteinen tienataan kentällä vihollisen sotakoneita tuhoamalla. Viimeisenä silauksena osien värit ja kuviointi on omasta luovuudesta kiinni.
Mittakaavamuutos
Suoraviivaiset kentät yhdistelevät taistelualueita toisiinsa oikeaan suuntaan paimentavilla pullonkauloilla. Tilaa tai reittivaihtoehtoja on juuri sen verran, että vihollisia vastaan ei tarvitse rynnätä suin päin suoraan. Eksyminen ei uhkaa, sillä tutka näyttää seuraavan kohteen.
Miljööt vaihtuvat pikkuhiljaa New Yorkin kaduista sotilastukikohtien kautta vehreisiin viidakkokanjoneihin. Puut ja lyhtypylväät katkeilevat valtavien wanzerien alla, mutta rakennukset pysyvät osumista riippumatta pystyssä. Rajallisen tuhon takia masiinoiden mittakaava ei välity aina kunnolla ruudun turvallisemmalle puolelle.
Peruskuvioon on keksitty näkökulmilla leikittelevää vaihtelua. Ensin wanzer roikkuu kuljetuskopterin tykkitornina ja seuraavassa käänteessä Ramsey jalkautuu rynkky kourassa tukikohdan tunneleihin. Tarkkaavaisuus palkitaan, sillä maastoon on piilotettu vihollisen sensoreita ja symboliplakaatteja, joiden kerääminen palkitaan rahalla ja saavutuksilla.
Kymmenen wanzerin moninpelissä vastustajia räiskitään ja mäiskitään joko yksin tai tiimeissä. Tavanomaisten moninpelimuotojen ohella joukkueet kamppailevat kolmen automaattisesti ampuvan tykkitornin omistuksesta. Torni täytyy ensin tuhota, jonka jälkeen odotetaan, että se korjaa itsensä ja vaihtaa puolta. Moninpeliareenat perustuvat yksinpelin avainpaikkoihin ja vakiomallien ohella taisteluihin saa osallistua omilla custom-wanzereillaan.
Front Mission Evolved vaikuttaa onnistuneelta loikkaukselta gaijinien suosimien räiskintöjen tiukasti kilpailutettuun lajityyppiin. Taisteluissa on riittävästi omaa raskassoutuista otetta, rytinää ja räimettä, sillä wanzerit eivät ole pelkkiä kulmikkaaseen robottiasuun puettuja ihmisiä.
