Avaruuskaupankäyntipeli Frontier oli yksi viime vuoden menestyspelejä, joskin legendaarisen Eliten manttelinperijä oli myös pettymys sankalle joukolle. Onko First Encounters se peli, joka Frontierin toivottiin olleen?
Ensin oli Elite, jo legendaksi muodostunut avaruuskaupankäyntipeli. Ja viiden vuoden odotuksen jälkeen tuli Frontier: Elite II. Se tarjosi (periaatteessa) kaiken minkä Elite aikoinaan: kaupankäyntiä avaruudessa, aluksen lisävarustelua ja avaruustaisteluita paremman tappoluokituksen toivossa. Ja lisäksi paljon uutta, kuten uusia aluksia, satunnaistehtäviä ja hätkähdyttävän realistisesti käyttäytyvän universumin.
Frontierissa pelaaja vaelsi tyhjän tuntuisesta maailmasta toiseen, osti halvalla ja myi kalliilla. Yksittäin kimppuun hyökkäävät piraatit olivat helppoja nakkeja, ja kun alla oli hyvin varusteltu alus ja taisteluluokitus kyllin korkea, alkoi kuljetus-, salamurha- ja sotilastehtävien suorittaminen.
Frontierin päämäärättömyys, juonen puute ja lukuisat muut asiat jakoivat pelikansan rankasti kahtia, mutta kauppa kävi. Nyt Frontier: First Encounterin pitäisi paikata Frontierin puutteet.
Avaruusmarkkinat
First Encounters on perustaltaan sama Frontier, mutta käyttöliittymää, pelimaailman todentuntuisuutta ja grafiikkaa on parannettu varsin merkittävästi.
Ensinnäkin tehtävät ovat monipuolistuneet. Koneen tekemien satunnaistehtävien lisäksi pelissä on käsin kirjoitettuja kertaluontoisia tehtäviä, jotka voivat tuoda pelaajalle mainetta, rahaa tai äkkikuoleman. Lisää kyllä kummasti pelin uskottavuutta, kun murhaiskun jälkeen saa kimppuunsa rykelmän aluksia, jotka vannovat kostoa kuolleen ystävänsä puolesta...
Erikoistehtäviä on ainakin kahdeksan, ja huipentuma on kohtaaminen thargoidien kanssa. Thargoidi-sivujuonen ansiosta pelaaja voi jopa ensimmäisenä ihmisenä päästä lentämään aitoa thargoidialusta.
Thargoidit ovat superälykkäitä, teknisesti ihmistä edistyneempiä hyönteismäisiä olentoja. He lentävät lautasmaisissa aluksissa, joiden näkeminen on yhtä kuin kuolema. Thargoidit ovat armottomia, sotaisia, vihaavat ihmisiä ja pystyvät nappaamaan hyperavaruuden kautta kulkevia aluksia väijytyksiinsä. Thargoidit puuttuivat Frontierista kokonaan, mikä ei Elite-veteraaneja ilahduttanut.
Thargoidien ja ihmisten sota päättyi, kun thargoidit ilman näkyvää syytä katosivat jäljettömiin. Nyt, kauan verisen yhteenoton jälkeen, on kuitenkin alkanut tihkua tietoja uusista thargoidihavainnoista.
Nuo mainiot miehet warppaavissa koneissaan
First Encountersissa on taas uusia alustyyppejä ja lisälaitteita. Kaikkiaan aluksia on 45, jos mukaan lasketaan myös thargoidikiekko. Joidenkin alusten muotoilu takuulla innostaa 60-luvulta hädin tuskin selvinneitä pitkätukkia.
Oman aluksen kustomointi ei Frontierista eroa. Ideana on, että kaikki laitteisto kuluttaa rajallista rahtitilaa, joten pieniin, nopeisiin aluksiin ei saa kovinkaan tehokasta asetta tai paljon suojia. Isoihin rahtialuksiin taas mahtuu melkein mitä tahansa, mutta jättialuksilla systeemien välinen hyppiminen on hidasta ja vaivalloista. Jonkinlainen kompromissi on siis välttämätön.
Tyylikkäimmät alukset ovat ehdottomasti iki-ihanat Cobra Mk. III ja Asp. Uudemmista aluksista vain Constrictor aiheuttaa sydämentykytystä, sillä se noudattaa vanhan muotoilun henkeä. Keskikokoisiin sporttirautoihin mahtuu suojia lukuunottamatta riittävästi tavaraa, ne ovat nopeita ja hienon näköisiä.
Manuaali jättää sekavan ja halvan vaikutelman, eikä kerro muutamien lisälaitteiden toiminnasta mitään. Pelin mukanatuleva novellikokoelma on huonompi kuin Frontierisssa, ja sen enempää matkailuopasta kuin karttaakaan ei paketista löydy.
Toinen kerta toden sanoo?
First Encountersia tehdessään Brabenin porukka on varmaan kuunnellut Frontieria seurannutta parannusehdotusten ryöppyä, sillä kaikki Frontierin suurimmat ärsyttävyydet on kitketty pois.
Ikonisysteemi on uusittu. Ohjauspaneelissa on neljä päänappulaa, jotka avaavat näytölle kuvakulman valintaan, inforuutuihin, karttoihin tai kommunikointiin liittyvän ikonirivistön. Homma pysyy paremmin hanskassa, kun ikonit ovat hierarkkisessa järjestyksessä, vaikka ne ovatkin järkyttävän rumia.
Enää ei navigointikohdetta valitessaan joudu zoomailemaan aurinkokuntakartalla edestakaisin. Aluksiin voi ostaa halvalla navigointitietokoneen, joka aukaisee ruudulle listan systeemissä olevista laskeutumis- ja telakointipaikoista. Kiertoratakarttaa ei enää tarvitse lainkaan, se on vain kiva koriste.
Galaksikarttaa on paranneltu, ja kohdeaurinkokunnan voi nyt valita hiirellä naksauttamalla. Etsi-toimintoa ei kartoissa vieläkään ole. Korppuversiossa on tahaton parannus: rumat kasvokuvat ovat menneen talven lumia.
Frontierissa taistelu keskeytti ikävästi matkanteon. Kun vihollisaluksen valitsi kohteeksi, hukkui varsinainen matkakohde. First Encountersissa alusten navigointijärjestelmä on kehittyneempi, sillä taistelua ja normaalilentoa varten on omat toimintamoodinsa. Taistelun jälkeen tarvitsee vain kytkeä autopilotti takaisin päälle ja matka jatkuu.
Balettia tähtien seassa
Frontierin taistelua pidettiin vaikeana. Sitä se jossain määrin onkin, koska avaruuden fysiikan lait pitää sisäistää. Ei ole väliä, liikkuuko oma alus taistelun aikana sata kilometriä sekunnissa perä edellä kohti aurinkokunnan keskustaa, ainoastaan aluksen suhteellisella nopeudella viholliseen verrattuna on merkitystä.
On makuasia, pitääkö Frontierin realistisesta otteesta. Kaksintaistelu vihollisen kanssa muodostuu helposti jojottelevaksi, edestakaiseksi liikkeeksi: alukset ottavat suunnan toisiaan kohti, tulittavat hetken lasereilla ja suhahtavat toistensa ohi. Suuren osan ajasta vihollinen on pieni liikkuva piste tähtien seassa. Tai viholliset, sillä vihdoinkin vihollisalukset osaavat hyökätä joukolla.
FFE:n ensiversiossa vihollisten laserit eivät tehneet ollenkaan vahinkoa. Korjatuissa versioissa tilanne on toinen, ja aluksensa kulkusuuntaa saakin jatkuvasti muuttaa, ettei sitä leikeltäisi palasiksi.
Lue lehtiä
Pelissä on viisi sanomalehteä, jotka voi tilata tai ostaa yksittäin. Sanomalehtien tekstit ovat käsin kirjoitettuja, eivät tietokoneen arpomia, joten niitä lukee mieluusti. Itsekin voi päästä kirjoituksiin, jos tekee jotain merkittävää.
Grafiikka on First Encountersissa planeettoja lukuunottamatta pääosin samanlaista kuin Frontierissa. Aluksien kyljet ovat useimmiten pintakuvioituja, eikä kuviointia saa pois päältä pudottamatta samalla grafiikan yksityiskohtaisuutta. Valitettavasti yhden luokan avaruusalukset ovat nyt ulkoasultaan kaikki kopioita toisistaan.
Planeettojen pinnan yläpuolella lennettäessä grafiikka on huimasti parempaa kuin ennen, sillä maasto on kumpuilevaa ja varsin hienon näköistä. Harmi kyllä maisema muuntautuu ikävän näköisesti koko ajan, koska peli säätää maaston muotojen monimutkaisuutta varsin mielivaltaisen tuntuisesti. Kauempaa nähtynä planeettojen pinta taas usein hajoaa välkkyväksi kolmiokokoelmaksi.
Taustamusiikkia on paljon, mutta sen kanssa oli luvattoman paljon ongelmia. Sound Blasterilla poppi kuuluu, mutta on karmeaa vingutusta. GUS-tuki on puutteellinen. Vanhasta Frontierista kotoisin olevat kappaleet soivat väärillä instrumenteilla, eli tuloksena on kakofoniaa.
Jatkoa, Braben!
First Encounters on ehdoton huippupeli, mutta tunnustan heti, että ellen olisi aikoinaan pelannut Eliteä, en pitäisi FFE:stä läheskään yhtä paljon.
Ohjauspaneeli on naurettavan näköinen, käyttöliittymässä on yhä paljon parantamisen varaa ja high-tech-fiilis on kadoksissa. Braben saisi ottaa mallia vanhasta Warheadistä. Alusten välinen kommunikointi on edelleen vitsi.
Ikävää, että Gametek ei nähtävästi testaa pelejään lainkaan ennen niiden julkaisua. Bugeja FFE:ssä on enemmän kuin puhelinluettelossa Virtasia, ensimmäiset versiot eivät suostuneet edes pysymään pystyssä kuin pari minuuttia kerrallaan. Päivityksiä on jo muutama, mutta keskustelua niiden vaikutuksista käydään vielä.
Jos et pitänyt Frontierista, et todennäköisesti ihastu First Encountersiinkaan, niin paljon peleissä on samaa. Onneksi.
90
