Full Auto 2: Battlelines vastaa kuvaa, joka Pekka Peruspässillä on peleistä. Full Autossa rymistellään liikenteen seassa autoilla niin kovaa kuin pystytään ja ammuskellaan sekaan napalminheittimillä. On hommassa tarinan tapainenkin. Autojengit valtaavat kaupungin ja poliisi katsoo voimattomana sivusta, pelaajan tehtävä on ottaa kaupunki haltuun ja pysäyttää invaasio.
Jengejä vastaan taistellaan erilaisissa kisoissa, joiden runko ja tavoitteet vaihtelevat kivasti. Välillä ajetaan perinteisesti kilpaa voitosta, välillä kierroksen viimeinen putoaa tai katuradan sijasta autot pudotetaan konteissa suljetulle areenalle ja aloitetaan romuralli puskuauroin ja ampuma-asein varustetuin kaaroin. Tehokkaimmin vastustaja putoaa, jos pääsee torppaamaan karja-auralla joko suoraan kylkeen tai pysähtyneen peltilehmän takakonttiin.
Päätavoitteiden ohella kisoissa on tukku lisätehtäviä, joiden suorittamisesta palkitaan, mutta onnistuminen ei ole pakollista. Tarkoituksena on esimerkiksi kisan aikana tuhota mahdollisimman paljon ympäristön rakennuksia kuten lasiterasseja ja kahvilan pöytiä tai ampua jengipomon auto muuten perinteisen kilvanajon tuoksinassa.
Idea eri tavoitteista tuntuu hyvältä, mutta pelitasapaino heittää pahasti. Turhan usein läpäisy jää kiinni yhdestä vaatimuksesta, jonka takia samaa tehtävää joutuu hinkkaamaan useamman kerran. Periaatteessa ajettavana on aina nippu eri kisoja, mutta jos ja kun jumitustehtävä on se ryyppään viimeinen, uutta ajettavaa ei saa lisää, ennen kuin se ainokainen aukeaa. Vanhoihin tehtäviin saa toki palata, jos sieltä sivutavoitteet täyttämällä irtoaisi jotain hyödyllistä tykkiä. Arcade-pelissä kenttiä saa vaihdella vapaasti, mutta silloin pääsee ajamaan vain kampanjassa jo avautuneita kisoja.
Meno on nykyaikaisen komeaa, vaikka varsinainen vauhdintunne ei koskaan nouse tajunnan sumentavan vikkeläksi. Ruutu täyttyy ruttaantuvista autoista, hajoavasta ympäristöstä, komeista ilmalennoista ja räjähdysefekteistä. Ajopelin tärkein asia eli ajofiilis ei valitettavasti ole kaksinen. Kaarat leijuvat tiellä tunnottomasti kuin ilman massaa ja käsijarru toimii kummallisena superkääntimenä, jolla keula taittuu mutkaan kuin mutkaan.
Full Auto 2: Battlelines tuntuu pikemminkin komiteamietinnön kuin pelisuunnittelun tulokselta. Ammuskelu ja ajaminen yhdistetään yhteen peliin, mutta niin virkamiesmäisesti, että lopputuloksesta tulee tylsä puuduttavuuteen asti. Ensimmäinen Full Auto oli varsin keskinkertainen Xbox 360 -julkaisupeli, joten kakkososa PS3:ssa ei tuota pettymystä: keskinkertainen, näyttävä ja vauhdikas autoräiskintä. Tosin tekijöiden kunniaksi on sanottava, että yksi uusi ideakin on livahtanut mukaan. Eri automalleilla on teemabiisinsä, jotka alkavat soida sitä kovemmin mitä lähemmäs vastustajaa pääsee. Sitä ei valitettavasti huomaa kaiken moottorin ärjynnän, tulituksen ja räjähdysten seasta.
71
