Full Spectrum Warrior uskoo kahdeksan sotilaan hengen sinun käsiisi. Oletko vastuun arvoinen?

"Sodan tavoitteena ei ole kuolla isänmaan puolesta, vaan saada joku vastapuolen äpäristä kuolemaan omansa." - kenraali George Patton.

Zekistan on pieni ja rutiköyhä takapajula Kiinan, Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla. Siitä on tullut kansainvälisen terrorismin uusi turvasatama. Kymmenvuotisen sisällissodan jäljiltä maan yksinvaltiaaksi on noussut Mujahideen-uskonsoturien tukema raakalaismainen Muhammed Jabbour Al-Afad. Hän on terrorismin tukija, etninen puhdistaja ja Osama bin Ladenin hengenheimolainen. Ennen kaikkea, Al-Afad vihaa rikkaita länsimaita koko sydämestään.

Onko siis ihme, että Yhdysvaltain johtamat NATO-joukot kolkuttelevat Zekistanin pääkaupungin porteilla? Zekistanin etsityin mies, roistopakan pataässä Al-Afad ei aio luovuttaa taistelutta. Al-Afadin käskystä kadut täyttyvät raketinheittimin ja Kalashnikovein aseistautuneista Mujahideeneistä.

Zekistanin kohtalosta taistellaan kortteli korttelilta. Kuten kaikissa muissakin sodissa, siviilien jälkeen raskaimman taakan kaikesta kantaa tavallinen jalkaväen sotilas.

Zekistan on kuvitteellinen, mutta Full Spectrum Warriorin kuvaaman amerikkalaisen jalkaväkiryhmän tarina voisi olla tosi.

Kestämättömät tappiot

Räiskintäpeliltä petollisesti näyttävässä Full Spectrum Warriorissa ei ohjata yksittäisiä miehiä, vaan komennetaan kahdeksanmiehistä jalkaväkiryhmää, joka on organisoitu kahdeksi taistelupartioksi. Kumpaankin taistelupartioon kuuluu partionjohtaja, konekiväärimies, kranaattikiväärimies ja kiväärimies. He ovat pätevästi koulutettuja ammattisotilaita, mutta yhtä kaikki tavallisia rivimiehiä ja kuolevaisia. Jos käsket miehesi rynnäköimään suinpäin kohti vihollistulta, kotiin palaa kahdeksan sankaria sinkkiarkuissa.

Vanhan sotilasviisauden mukaan hyvät komentajat voittavat taisteluita, mutta parhaat tuovat miehet elävänä kotiin. Tämä on syytä pitää mielessä, sillä Full Spectrum Warriorissa ei sallita ainuttakaan omaa tappiota. Jos oma sotilas kaatuu haavoittuneena maahan, hänelle on välittömästi annettava ensiapua, jonka jälkeen mies on kannettava sidontapaikalle paikattavaksi. Ellet varjele alaisiasi Zekistanin lukemattomilta vaaroilta, pelaat samoja tehtäviä uudelleen ja uudelleen.

Full Spectrum Warrior tähdentää suojan merkitystä. Seinännurkan, kivimuurin tai muun vastaavan takana piileksivät miehet - niin omat kuin viholliset - ovat sataprosenttisesti suojassa vihollistulelta. Heikommat rakenteet, kuten ajoneuvot tai puiset laatikot, pettävät riittävän päättäväisessä tulituksessa, mutta hiekkasäkkien suojaan voi luottaa loppuun asti.

Suojan pettämättömyydestä syntyy pelin perusjännite: jos kumpikin osapuoli nyhjää hyvään tuliasemaan piiloutuneena, ollaan pattitilanteessa, jota ei ratkaista ampumataidolla. Taidokkaasti sijoitettu käsikranaatti tai M203-heittimen laukaus saattaa päättää välikohtauksen heti, mutta niitäkään ei ole varaa tuhlata jokaiseen vastustajaan. Kun mikään muu ei auta, on yksinkertaisesti yritettävä kiertää vihollisen selustaan. Kun käskee yhden partion tulittamaan ankarasti vihollisasemia, toiselle partiolle jää yleensä sopiva rakonen edetä edullisempaan tuliasemaan.

Jos suojaa ei löydy, etenemistä voi yrittää turvata savukranaattien verholla. Mutta savu toimii molempiin suuntiin: jos vihollinen ei näe ampua sinua, et sinäkään näe ampua vihollista.

Selkä seinää vasten

Voisi kuvitella, että Xboxin padiohjaus olisi strategiapelissä rasite, mutta Full Spectrum Warrior kääntää sen voitokseen. Padiohjaus istuu peliin niin täydellisesti, että tuntuu vaikealta kuvitella, miten sama toimisi yhtä hyvin PC:n hiiri-näppäimistö-yhdistelmällä.

Taistelupartioiden komentelu ei voisi olla helpompaa: ohjaintattia liikuttamalla maastoon ilmestyy ikonirivi, joka on helppo ankkuroida ympäristössä näkyviin kiintopisteisiin. Ikonirivin muodosta näkee helposti, minkälaiseen muodostelmaan miehet asettuvat uudessa tuliasemassaan - esimerkiksi nurkan kohdalla miehet jäävät kauniiseen jonoon suojaisaa seinää vasten. Jos tuliasema näyttää hyvältä, miehet käsketään liikkeelle A-napin painalluksella. Edetä voi rivakkana juoksuna tai varovaisemmin taistelijapareina, jolloin miehille määritellään tarkkailtava tulisektori.

Johtaminen on mutkatonta ja maanläheistä. Miehiä liikutellaan lyhyitä matkoja suojasta suojaan partioiden valvoessa vuoron perään toistensa etenemistä. Jos ja kun kohdataan vihollisia, miehille on annettava tulikäsky. Pelissä ei ammuta mitään itse, vaan tekoäly huolehtii varsinaisesta taistelusta. Kranaatit ovat tosin poikkeus: ne tähdätään itse.

Vaikka Full Spectrum Warriorissa liikutellaan vain kahta taistelupartiota - siis kahta pelinappulaa - pelin taktiset kuviot tuntuvat yllättävän syvällisiltä. Harmillista kyllä, pelin suoraviivaiset kentät onnistuvat jossain määrin murentamaan tätä tunnetta. Zekistanilaiseen kaupunkimiljööseen mahtuu hämmentävän vähän kiertoteitä ja sivukujia. Yhtä ikävää on, että viholliset väijyvät aina suurin piirtein samoissa paikoissa.

Rumaa kieltä

Full Spectrum Warriorin tuotantoarvot ovat huippuluokkaa. Vaikkei Zekistanin valtiota ole olemassakaan, pelin ympäristöt näyttävät julmetun autenttisilta. Zekistanin pääkaupunki on masentava paikka, jossa moderni kehitys on seisahtunut jonnekin 1960-lukulaisen neuvostomiehityksen päiville.

Muutamalla tehokkaalla graafisella jipolla siellä olon tuntua korostetaan entisestään. Keskipäivän polttava aurinko saa ilman väreilemään ja rakennusten ääriviivat hohtamaan. Taivaat pimentävän hiekkamyrskyn aikaan zekistanilainen Keski-Aasia näyttää toisenlaiset kasvonsa. Oivaltavaa on myös sotilaiden juoksua seuraavan pelikameran heittelehtiminen, aivan kuin katsoisi käsivaralta kuvattua sotadokumenttia. Kun oma mies haavoittuu, osuma veriroiskeineen näytetään dramaattisesti hidastettuna.

Full Spectrum Warriorin ääninäyttelyä ei voi suitsuttaa liikaa. Ääninäyttelijöiden ansiosta pelissä tuntee komentavansa kahdeksan rivimiehen sijasta kahdeksaa yksilöä. Sen lisäksi, että ääninäyttelijät saavat miehet tuntumaan tunnistettavilta persoonilta, ne kuulostavat myös aidoilta sotilailta tarpeetonta kiroilua, uhoa ja valitusta myöten.

Full Spectrum Warriorin yksitoista tehtävää on ohitse vähän liian nopeasti, helpoimmalla vaikeustasolla jo kymmenessä tunnissa. Vaikeustasoa kannattaa rohkeasti nostaa heti alkuun, ylimääräinen haaste tekee tämän tyylisestä pelistä rutkasti mielenkiintoisemman.

Xboxin pelivalikoimassa Full Spectrum Warrior on jotain todella ainutlaatuista, eikä sille ole suoraa vastinetta edes PC:n monilukuisissa strategiapeleissä. Se ei sorru tarpeettomaan korkealentoisuuteen, pelin perusajatus on kenen tahansa omaksuttavissa. Siksi Full Spectrum Warrioria uskaltaa suositella melkeinpä kenelle tahansa sotapeleistä kiinnostuneelle, räiskijöistä nojatuolikenraaleihin.

Full Spectrum Warriorin suurin puute piilee sen uudelleenpeluuarvossa. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen yksinpelistä ei ole muuhun kuin vanhan toistoon. Laiha lohtu on, että Xbox Livessä tehtäviä voi pelata kaverin kanssa yhteistyönä.

* * * * *

Pelaa armeijaversiota!

Full Spectrum Warrior suunniteltiin alun perin amerikkalaissotilaiden koulutusvälineeksi. Pelin kaupallisella versiolla on paljon yhteistä koulutuspelin kanssa, mutta identtisiä ne eivät ole. Suuren yleisön versiossa grafiikka on nätimpää, komentaminen suoraviivaisempaa ja tehtävissä on selkeä käsikirjoitus.

Mojovana yllärinä Full Spectrum Warriorin armeijaversio on piilotettu kaupallisen pelin mukaan. Armeijaversio aktivoidaan syöttämällä valikoihin huijauskoodi ha2p1py9tur5tle.

Armeijaversio poikkeaa kaupallisesta versiosta yllättävän paljon. Kontrollit ovat monimutkaisemmat ja tehtävät toisenlaisia. Armeijalle grafiikka on toissijaista, joten lievää rumuutta ja nykimistä joutuu sietämään.

Koulutuspelissä on silti puolensa. Sen kaupunkikentät ovat rakenteeltaan ilahduttavan avoimia ja viholliset selvästi arvaamattomampia. Joitakin kaupallisessa versiossa opittuja asioita joutuu heittämään romukoppaan: armeijan pelissä mihinkään suojaan ei voi luottaa aukottomasti.