Beat-em-upit eli mätkintäpelit ovat metka laji. Monien mielestä tolkuton mättäminen ei voi olla kuin vähä-älyisten touhua ilman järjen hiventä, siitä huolimatta Mortal Kombatin ja Street Fighterin kaltaiset klassikot ovat uskomattoman suosittuja.
Mätkintäpelien uusimmat villitykset ovat aina lähteneet kolikkopeleistä. Segan siirrettyä autopeliensä kolmiulotteiset polygonimallit mätkintäpeleihin syntyivät Virtua Fighter 1 & 2 ja koko tyylilaji koki uuden renesanssin. Enää ei mässäilläkään verellä tai fantasiatempuilla, vaan pelin henki on oikeiden taistelulajien emulointi ja kolmannen ulottuvuuden tuoma näyttävyys sekä huikean monimutkaiset, mutta aidolta näyttävät taisteluliikkeet.
Kotimikrojen mättöpelit ovat järjestään seuranneet perinteistä kaksiulotteista tyyliä ja onkin yleinen väite, ettei Virtua Fighterin kaltaista peliä voida tehdä PC:lle nykytekniikalla. FX Fighter on jo kymmenen vuotta vektoreita mestarillisesti pyörittäneen Argonaut Softwaren todiste siitä, että se onnistuu. Tai ainakin melkein.
Vapisevin käsin avasin...
Kahdeksan taistelijaa ottaa mittaa toisistaan yhtä monella eri areenalla. Kaikkien vastustajien teilaaminen palkitaan päästämällä kimppuun kahta kauheampi, julmetun ilkeä ja äärimmäisen ylivoimainen loppuvihulainen.
Pelaaja voi valita hahmonsa kahdeksasta taistelijasta. Tarjolla on muutama mies- ja naispuolinen perinteinen katutappelija, laavahirviö, isommanpuoleinen hyönteinen, pari magiikan taitajaa ja robotti. Jokaisella luonnollisesti on hulvaton arsenaali iskuja, potkuja, heittoja ja vähän taikuuttakin.
Kuvien perusteella FX Fighter ei varmasti näytä erityisen omaperäiseltä. Peli kuitenkin havahdutaa alusta lähtien: Kamera kiertää ja zoomaa pikavauhtia mutta sulavasti taisteluareenalle. Polygoneista rakennetut, erittäin luonnollisesti liikkuvat taistelijat kiertelevät toisiaan ja jakavat toinen toistaan sulavampia iskuja, potkuja ja heittoja. Jatkuvasti kamera kiitää keskellä taistelua löytäen yhä uusia kuvakulmia toimintaan. Efekti on tyrmäävä.
Tässä kohtaa on myönnettävä, että olen fanaattinen Virtua Fightereiden pelaaja. Viimeiset puoli vuotta olen ollut sitä mieltä, että Virtua Fighter 2 on kiistatta kaikkien aikojen paras kolikkopeli.
Ja sitten heräsin
Ensimmäisen hämmästelyn jälkeen voi jo suhtautua vähän järkevämmin. FX Fighter ei ole samaa kaliiberia kuin esikuvansa, vaikka perusasioissa pääseekin yllättävän lähelle. Nopeutta ja sulavuutta riittää, mutta edessä on edelleen ihan tavallinen PC eikä ikioma kolikkopeli. Ja ruudulla niitä tavallisia pintakuvioituja polygoniukkoja karkealla VGA-tarkkuudella.
Tarkemmin katsottuna ulkoasu on jopa ruma. Värit ovat kummallisen tökeröitä, hahmot muuttuvat liian usein sekaviksi vektorikimpuiksi ja koko systeemi nikottelee sen verran, että välillä raajat ja pää irtoilevat ilman syytä. Onneksi animaatio on nopeaa, eikä pikku nyrjähdyksiin kiinnitä huomiota.
FX Fighter on ilmiselvästi suunniteltu näppikseltä pelattavaksi. Perusliikkeet eli lyönti, potku ja hyppy hoituvat kolmella näppäimellä ja liikkuminen neljällä. Näppäimiä yhdistellään vähitellen monimutkaisemmiksi liikesarjoiksi.
Looginen systeemi on siksi, että pelaajan on seurattava, missä asennossa hahmo ruudulla kulloinkin on ja valittava seuraava liike sen mukaan. Lisää vaikeutta ja vaihtelua syntyy siitä, että samalla näppäinyhdistelmällä saa eri liikkeitä, riippuen siitä, millä etäisyydellä taistelijat ovat toisistaan. Helppo lyönti lähietäisyydellä on käsilukko, josta sopivasti ajoitetulla liikkeellä vastustaja voidaan kaataa ja heti perään vielä jatkaa iskulla maassa makaavaan uhriin. Kolmiulotteisella pelialueella liikkumisen hienous on siinä, että asennosta, etäisyydestä ja ajoituksesta riippuen touhu on joko karkeaa sohimista tai lähes baletin näköistä asennosta toiseen pehmeän tehokkaasti siirtymistä.
Paljon on tietysti kiinni myös grafiikan sulavuudesta. Testikokoonpanolla peli pyöri tökkimättä kaikilla yksityiskohdilla. Vähemmälläkin koneteholla pelattavuus säilyy, jos viitsii ottaa muutamia turhia yksityiskohtia pois päältä. Onneksi grafiikka on säädeltävissä riittävän monipuolisesti.
Paljon opeteltavaa
Taistelusysteemi FX Fighterissa on paria ikävää mokaa lukuunottamatta kohdallaan. Liikkeitä tuntuu olevan niin paljon, että lähes joka kerta löytyy jotain uutta. Suurin osa on järkevästi pääteltävissä.
Yhtä tärkeitä kuin hyökkäysliikkeet ovat erilaiset väistöt ja torjunnat. Väistellä voi tietysti hyppimällä, mutta myös sivuttain kierähtämällä. Torjuminen on jostain käsittämättömästä syystä hoidettu isku- ja taakse-liikkeiden yhdistelmällä, joka on paitsi hidasta myös vaikeaa. Tämä tekee monille tärkeän puolustukseen ja vastaiskuihin perustuvan taistelutyylin lähes mahdottomaksi.
Taistelu voidaan voittaa kolmella tavalla: mättämällä vastustaja tajuttomaksi, heittämällä tai työntämällä vastustaja pelialueen ulkopuolelle tai ajan loputtua paremmalla terveydellä. Muutama järjettömän tehokas liike pilaa kuitenkin osan ideasta. Mitä järkeä on liikkeellä, jota ei voi kunnolla torjua ja jolla voi puskea todella helposti vastustajan ulos kehästä? Hetkellisesti maahan kaadettua vastustajaa voi kurittaa jos osaa vaikka heittäytyä päälle, mutta muuten kiva jäynä muuttuu rasittavaksi, kun jotkut hahmot voivat toistaa samaa kurittamista ilman että uhrilla on mahdollisuutta välillä nousta ylös.
Aivan turhaan mukana on myös muutama pitkän kantaman ammuttava projektiili. Tulipallot ja vastaavat eivät oikein sovi tyyliin kun liikkeet muuten on pyritty tekemään luonnollisiksi. Ne ovat sitä paitsi rumia ja tehottomia. Mitään miekkojen tapaisia käsiaseita hahmoilla ei ole.
Peli on jaettu kolmeen osaan. Taistelut voi käydä läpi tiputtamalla eri vastustajat yksi kerrallaan omavalintaisessa järjestyksessä, kunnes lopulta vastassa on itse pääjehu. Kaksinpelissä taistellaan yksi matsi vapaavalintaisilla hahmoilla. Taitoeroja voi tasoittaa muuttamalla pelaajien iskujen tehokkuutta ja terveyden määrää. Kolmas vaihtoehto on turnajaiset, joissa neljä joko tietokoneen tai ihmisen ohjastamaa hahmoa ottaa mittaa toisistaan. Hahmot jaetaan sattumanvaraisesti. Erikseen voi vielä säätää tietokoneen taitoa, erien määrää ja kestoa.
Äänissä saisi olla karvan verran enemmän tytinää. Liikkeitä säestetään kyllä monilla eri örähdyksillä, kiljahduksilla ja mätkähdyksillä mutta kaikkiaan turhan ponnettomasti. Onnistuneet liikkeet olisivat vielä nautinnollisempia jos niistä palkittaisiin voimallisemmilla efekteillä. Taustamusiikki tulee suoraan CD:ltä ja sen vääntää mielummin kokonaan pois päältä.
Omaa ja lainattua
En väitä FX Fighteria kaikkien aikojen parhaaksi mätkintäpeliksi, sillä One Must Fall ja Mortal Kombat 2 ovat omalla tavallaan erinomaisia lajissaan. FX Fighter on näihin verrattuna kuitenkin täysin erilainen ja ensimmäinen laatuaan kotimikrolle. Idea kun on valita itselleen sopiva hahmo, opetella sillä yksilöllinen taistelutyyli ja lopulta hioa liikkeitä monimutkaisemmiksi.
Pitää nostaa hattua kunnianhimoisesta yrityksestä. Tyyli on Virtua Fighterin kaltainen, mutta sen verran omaperäinen että FX Fighter seisoo tukevasti omilla jaloillaan hyvänä beat-em-uppina.
Ai niin, FX Fighterissa ei roisku veri lainkaan.
87
