Gateway 2 Homeworld – Heecheiden jäljillä

Vuonna 2112 Aurinkokuntaan saapuu salaperäinen avaruusalus, joka vaikuttaa ilmiselvältä Heechee-työltä. Yksi ihmiskunnan suurimmista toiveista, kontakti muihin rotuihin, on toteutumassa.

Maan johto ei ole yksistään onnellinen avaruusaluksen saapumisesta. Jättimäinen matkalainen ei suostu ottamaan vastaan minkäänlaisia signaaleja, eikä myöskään yritä ottaa yhteyttä Maahan, vaikka on selvästi nähtävissä, että Telluksessa on älyllistä elämää. Yksissä tuumin päätetään, että asialle on tehtävä jotain.

Pankkituen mittainen mies

Edellisessä Gatewayssa pelaaja oli yksi Gateway-tutkijoista, jota onni potkaisi. Hän löysi monia artifakteja ja sai estettyä Assassin-rotua havaitsemasta Maata.

Palkkio urotyöstä oli hulppeat 50 miljardia ja tällä hetkellä ystävämme viettää leppoisia eläkepäiviä San Fransicossa. Kaikki näyttää rauhalliselta, kunnes yllättäen saapuu soitto Gateway Enterprises -yhtiön johdolta. Langan päässä on sankarimme entinen pomo, joka haluaa ex-alaiseltaan vielä yhden palveluksen.

Pelaaja matkustaa Gatewayn tukikohtaan opastamaan Artifaktiin lähtevää suurlähettilästä. Opastaminen tosin jää vain aikomukseksi, kun Assassin-mieliset terroristit hyökkäävät asemalle ja rytinässä kuolee muun muassa suurlähettiläs. Ainoa poispääsy tilanteesta on astua jälleen sankarin vetimiin ja matkustaa itse Artifaktille. Kerran sankari, aina sankari.

Avaruusalus Artifakti

Kokonaisuudessaan Gateway 2 jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen vaihe on vasta lämmittelyä tulevia varten, tosin jo alusta alkaen on melkoinen vauhti päällä.

Artifaktille saapumisesta alkaa pelin toinen osa, jossa yritetään ottaa selvää valtavan avaruusaluksen saloista. Erityisen yllättävää on se, että Artifaktilla on myös muita ihmisiä: toisia Gateway-tutkijoita, jotka ovat saapuneet alukseen jo aiemmin.

Heechee-alus paljastuu ennen pitkää kadonneen rodun tietojenkeruualukseksi, jota ohjaa keinoälyrutiini. Aluksen ihmisistä suurin osa on vapautettu rasittavasta ruumiistaan ja varastoitu aluksen tietopankkeihin. Paholaismaista keinoälyä vastaan taistellessa pelin tunnelma on kuin parhaassa scifi-romaanissa (Maata etsimässä).

Kolmas osa pelistä tapahtuu mystisellä jääplaneetalla, jonne pelaaja joutuu paettuaan terroristeja Artifaktilta. Jäämaailmaa kansoittavat oudot olennot, jotka puheen sijasta kommunikoivat menneisyyteen tai tulevaisuuteen sijoittuvilla mielikuvilla.

Valitettavasti jääplaneettaosio on tylsä, pelkkää vaeltelua autioilla lakeuksilla. Jopa heecheiden pelastusasema jään alla tuntuu lattealta.

Kolmannen osion laimeuden kompensoi pelin varsinainen huipennus: heecheiden kotimaailma! Heecheet ja ihmiset joutuvat molemmat saman tilanteen eteen: he tapaavat ensi kertaa elävän vieraan rodun edustajan. Moinen kulttuurishokki on tietysti omiaan aiheuttamaan pulmia, joiden maksumieheksi pelaajaparka joutuu.

Heechee-maailmassa pelaaja joutuu muun muassa mukaan hallitsijasukujen väliseen valtakiistaan. Salaperäinen teknis-uskonnollinen Valkoinen Käsi -järjestö pyrkii valtaan. Mutta onko kyseessä vain kimppu vallanahneita heecheitä, vai onko Valkealla Kädellä syvällisempiäkin tarkoitusperiä?

Ylipäätään Gateway 2:n juoni on todella mukaansatempaava ja edellistä osaa paljon lineaarisempi. Nyt mukana on myös paljon enemmän kerronnallisia jaksoja.

Tökkiva toteutus

Systeemiltään G2 on normaalia Legendiä, eli grafiikalla ja musiikilla höystetty parseripohjainen seikkailupeli. Ainoa muutos edellisestä tuotoksesta (Eric the Unready) on puhesysteemin kehitys. Yllättäen nyt onkin väliä, mitä suustaan päästelee.

Ikävä kyllä mukaan on päässyt livahtamaan muutamia hölmöjä virheitä. Pahin näistä virheistä on kirous nimeltä aikakriittiset ongelmat. Useassa kohdassa peliä täytyy joku ongelma selvittää tietyn minuuttimäärän sisällä. (Yksi komento vie aina yhden minuutin.) Minä olen aina tekstipeleissä tykännyt siitä, että ongelmia saa pohtia kaikessa rauhassa, ilman jatkuvaa tallennus_kuolema_manaus_lataus-rumbaa.

Yleistä tunnelmaa puolestaan latistavat laimea musiikki ja onnettomat välianimaatiot. Esimerkiksi Heechee-artifaktin lähtö maapallolta on harvinaisen kuivan tuntuista sekä ääniltään että animaatioltaan.

Jos graafiset näyttävyydet ja äänet eivät kiinnosta, voi peliä tietysti pelata täytenä tekstipelinä. Mutta haluan todellakin nähdä sen tekstipelifriikin, joka pelaa ilman grafiikkaa ja ääniä, jos näitä on saatavilla.

Vaikka ensimmäinen Gateway oli parempi, ei kakkonenkaan mikään huono ole. Ongelmista selviää takuuvarmasti mukana tulevan vinkkikirjan avulla ja kyllä tunnelmaa G2:ssa on vaikka muille jakaa. Pelit Huippu jää saamatta muutamien ajattelemattomuuksien tähden.

88