Gears of War 2 (Xbox 360) – Suojan takaa kuoriutuu draamaa

Miksi ihmeessä toinen arvostelu Gears of War 2:sta? Sehän kehuttiin jo marraskuun lehdessä. Syy on yksinkertainen: ykkösosaa ankeana yhden tempun ihmeenä pitävä toimituksen toimittajaklikki ei suostunut uskomaan, että mikään olisi oikeasti muuttunut. Täytyyhän virallista linjaa pitää yllä!

Ensimmäisen puolikkaan perusteella olin valmis listaamaan kakkososan saamat hehkutukset samaan kategoriaan ensimmäisen osan ylistysten kanssa: tämä on aivan sama peli kuin edeltäjänsä. Grafiikka on uskomattoman komeaa, mutta pelaaminen on sitä yhtä ja samaa suojan takana kykkimistä kuin ennenkin. Kyllähän tätä pelaa pienissä pätkissä, mutta toistoon puutuu todella nopeasti.

Hämmästyttävästi Epic ei ole saanut korjattua Gears of Warin rasittavinta ominaisuutta, lussujakin lussumpia aseita. Messevältä kuulostavat tussarit edelleen lähinnä vain kutittavat vihollisia ja jokaiseen riviörmyyn saa tuhlata lipaskaupalla lyijyä. Vain satunnaisesti mukaan poimittava raskas minigun tuntuu edes hiukan tehokkaalta ja moottorisaha tappaa kaiken lähelle eksyvän kertalaakista.

Puolivälin tienoilla Gears of War 2:ssa tapahtuu odottamaton nyrjähdys. Mistään järisyttävästä kokonaismuutoksesta ei voida puhua, mutta yllättäen Epicin pojat ovat saaneet kasattua Gearsin machoiluun mukaan myös oikeaa draamaa. Yksiulotteisen pullistelun jälkeen jäin huuli pyöreänä tuijottamaan kohtausta, jossa Dom vihdoin löytää vaimonsa. Aidosti kostettava kohtaus on kuin eri pelistä ja antaa heti kaikelle lahtaamiselle kokonaan uudenlaista taustaa. Sankarit eivät enää ole vain tyhmää äijäläppää heittäviä robotteja, vaan heissä näkyy pieni inhimillisyyden pilkahdus. Se on juuri sitä, mitä Gears of War kipeästi tarvitsi.

Toinen selvä parannus ykkösosaan verrattuna on maisemien parempi vaihtelu. Ympärillä sattuu ja tapahtuu paljon aikaisempaa enemmän. Toisaalta mukaan on myös eksynyt huononnuksia, joista rasittavin on mönkijää muistuttavalla panssariautolla kaahailu. Sen kontrollit ovat niin kammottavat, että melkein heitin ohjaimen seinään.

Parannuksista huolimatta Gears of War 2 on hyvin pitkälti sama peli kuin edeltäjänsä, joten en suostu nostamaan sitä maailman suurimpien taideteosten joukkoon. Paremman vaihtelun ja draaman ansiosta kahlasin kampanjan kuitenkin tyytyväisenä läpi, toisin kuin ensimmäisessä osassa, jossa hommaa tuli väännettyä puoliväkisin ikenet verillä.

85