Gears of War 2 on alkuperäistä isompi, ilkeämpi ja intensiivisempi. Ennen kaikkea se rytmittää räiskintäpelin ykkösosaa vaihtelevammin.
Testosteronia pursunnut präiskyttely Gears of War (Pelit 12/06, 85 pistettä) jakoi ilmestyessään Pelit-lehteläiset kahteen kastiin. Toisten mielestä Gears oli yhden tempun peli, jossa lapselliset machot ruiskivat kahden suojan väliä juoksentelevia ötöjä tehottomilla pyssyillä tylsissä leikkaa & liimaa -kentissä. Toiset, kuten minä, tykästyivät pelin intensiiviseen machomenoon ja co-op-pelaamiseen. Eikä se todista mitään, että seuraavaksi tykästyin peliin Army of Two!
Gears of War 2:n pulssi on vahva: planeetta Seran uumenista ihmisten kimppuun iskevät kalpeat locust-humanoidit kutkuttavat mielikuvitusta. Kurjista rääpäleistä demonisiin vuorenpeikkoihin asti vaihtelevat locustit käyttävät ihmisarmeijaan verrattuna viehättävän alkukantaista tekniikkaa. Aseistus korvataan päänkäytöllä, sillä locustit suojautuvat, ampuvat kulmien takaa, rynnäköivät ja vetäytyvät tilanteen mukaan.
Locustien suosima sarrrja, suojaan, sarrrja -kaava käy turhankin tutuksi Marcus Fenixille ja deltaryhmän raskaasti aseistautuneille geareille. Realistisen makuisen suojasysteemin kääntöpuolella kummittelevat staattiset ampumaratatilanteet. Onneksi locustit liikkuvat paikoin aggressiivisesti, jolloin kersantti Fenix joutuu vetäytymään säälimättömän vyörytyksen alta.
Marcus, puhalla
Ihmiskuntaa ei pelasteta yksin, Fenixin mukana roikkuu yhdestä neljään aseveljeä. Tekoälykamut eivät räiski vain hektisen tunnelman vuoksi, vaan niittaavat tusinamörrejä kiitettävään tahtiin. Kahakoihin tulee kunnon kaoottisen tulitaistelun makua, kun toistakymmentä örisevää tyyppiä roiskii toisiaan tiiviiseen tahtiin.
Ilman korkean lyijypitoisuuden takia osumia ei voi välttää. Muutama peräkkäinen kuti pudottaa harteikkaankin miehen kanveesiin, mutta pipi paranee hetken puhaltamalla. Jos miestä ei ammuta kerralla jauhelihaksi, gearit ryömivät maassa kerjäten apua. Lääkkeeksi riittää jaloilleen kiskaisu ja rohkaiseva kommentti. Koneen gearit jelppivät oma-aloitteisesti haavoittuneita ja locustit auttavat toisiaan. Locustien ruumiit ja kilvet kelpaavat rynnäkkösuojiksi, joiden takaa röpötellään kätevästi pistoolilla.
Veren sinfonia
Gears of War 2 on genrelleen tyypillinen putki- tai kauniimmin ilmaistuna elämysjuna. Marcus Fenixin deltajengi pääsee erilaisten ajoneuvojen kyytiin, joista osaa ohjataan itse. Hyökkäyslavettien ja muiden kookkaiden härvelien kannella tepastelu kuvataan dynaamisesti käsivaralta. Keikkuvan ajoneuvon ympärillä tapahtuu kaikenlaista jännää, johon otetaan kantaa käsiaseilla tai minitykillä.
Tapahtumarikas retki locust-uhan alkulähteille viimeistellään kolossaalisilla hirviöillä. Maankuoren uumenissa sijaitsevan järven majesteettinen, jurakautisia viboja huokuva petokala kääntää pulssin väkisin nousuun. Pieniä uurteita, lonkeroiden juonteita ja hampaiden naarmuja myöten hiottua kerrostalon kokoista locusta vastaan rimpuillaan ohjauskyvyttömässä paatinrämässä. Ahdistava tilanne on herkullinen sekoitus epätoivoa ja vapaana virtaavaa adrenaliinia.
Hyytävät hirviöt, synkät interiöörit ja toiminnan erinomainen rytmitys tekevät Gears of War 2:sta räiskintä- ja kauhuseikkailun yhdistelmän. Toisinaan menevä meininki laskeutuu puhtaan splatterin lämpimään syleilyyn, jonka veressä uivaa pääosaa esittää moottorisaharynkky. Raa’an runttauksen välissä on muutamia jaksoja, joissa köpötellään sormi hermostuneesti liipaisimella, vihjaillaan, viritetään fiilistä ja lopulta viskataan vellit panssaripöksyjen lahkeeseen. Tyylilajeilla leikittely tuo toimintaan piristävää vaihtelua.
Seran posket punoittavat huomattavasti terveemmin kuin viime kerralla, sillä maisemat eivät ole kuin hetkittäin ykkösosasta tuskallisen tuttuja harmaanruskean pölyn peittämiä raunioita. Ihmisten sivilisaation jäänteiden apokalyptisia näkymiä seuraa sopivaan tahtiin locustien valtakunnan jylhät, vihertävän kelmeät tunnelit ja Nexus, soihtujen valossa punertava maanalainen kaupunki.
Vaikeita tasoja
Locus-invaasion taustoja valottavaan juoneen on panostettu selvästi ykkösosaa enemmän. Yhä tummempiin sävyihin sukeltavien tapahtumien puristuksessa Marcus Fenixistä ja muista sotureista kuoriutuu aiempaa inhimillisempiä hahmoja. Sotilaat eivät ole enää yksiulotteisia macho-läppäautomaatteja.
Juonta kuljetetaan dramaattisia koukeroita terävöittävillä videopätkillä, radiokeskusteluilla ja toiminnan sekaan heitetyillä vuorosanoilla. Kiinnostavan tarinan käänteet onnistuvat usein yllättämään. Gears of War 2:ta takoo jo sen takia, että näkee mitä seuraavaksi tapahtuu, toisin kuin tarinaltaan poukkoilevaa ykkösosaa.
Vaikeustasoja on yksi enemmän kuin ennen: casualin ja hardcoren väliin tungettu normal. Siitä huolimatta Gears of War 2 kannattaa nauttia nimenomaan puhtaana hardcorena, sillä lantrattuna vastustajista häviää paras veto ja tunnelmalle tärkeä kuolemanpelko vaimenee. Harkkoreen uppoaa tyylistä ja taidoista riippuen keskimäärin 10–15 tuntia, josta leijonanosa on täyttä laatuaikaa. Vaikeustason rukkaaminen näyttäisi muuttavan ammusten tehoa. Mitä korkeampi vaikeustaso, sitä herkemmässä henkikulta on.
Kaverin kanssa hauskempaa
Gears of Warin voima piilee edelleen kimppapelissä. Kampanjan lyhyys kääntyy eduksi, sillä kaverin kanssa pystyy helpommin paukuttamaan läpi tiiviin tarinan kuin vuorokausien eepoksen.
Vaikeustasovirityksen ansiosta jaetun ruudun ja liven co-opia saa takoa eri vaikeustasoilla samaan aikaan. 2–10 hengen moninpelivaihtoehdot ovat lähinnä lipunryöstöä ja tiimitappomatseja, jotka eroavat kilpailijoista pääasiassa suoja-akrobatian mitalla. Aneemista pelaajakattoa kompensoidaan tiiviillä kentillä ja pelaajapulaa boteilla.
Kiinnostavin pelimuoto on taisteluparien välinen wingman-tappomatsi, jossa soturit kuolevat vasta lähitaistelun lopetusliikkeellä. Luodeilla äijät saa pudotettua vain maahan odottamaan kamun parantavaa kosketusta. Innostuin wingmania enemmän hordesta, jossa viisi pelaajaa torjuu aalto aallon jälkeen voimistuvaa locust-rynnäkköä.
Kakkonen parantaa ykkösosasta, sillä toiminnan rytmi on nyt paremmin kohdallaan eikä pelaaminen toista yhtä pahasti suojasta toiseen loikkimisen nopeasti nähtyä ideaa. En silti usko, että ekaa Gearia inhoavat jaksavat kakkosestakaan innostua, mutta se nyt on vain rimpulapoikien fenixkateutta.
90
