Gears of War 3: RAAM’s Shadow (Xbox 360) – Kenraali ja ilmestymispäivän ihme

Gears of War 3:n ensimmäisessä tarinavetoisessa lisäseikkailussa palataan hetkeen, jolloin koko sota alkoi.

Sota. Sota ei koskaan muutu. Ainakaan jos Epic saa päättää. Gears of War 3:n ensimmäinen yksin- tai kimppapelattava lisäkampanja istuttaa pääosaan uudet hahmot, mutta tyyli on tuttua suojan takaa röpöttelyä ja näyttävien välivideoiden katselua. Faneillehan nettilisät toisaalta on tarkoitettu.

Fan service on PÄÄSSIN varjon päätehtävä, ja sellaisena se toimii. Marcus ja posse ovat ansaitulla lomalla, pääosassa on aikaisemmin sivurooleissa tai sarjakuvissa ja kirjoissa vilahtaneita hahmoja. Kaltaiselleni Gears of War -loresta vähät välittävälle uusi nelikko on puhdasta Gears-borea. Sankarina muriseva, sikaria mussuttava Barrick on sentään semituttu ja mukiinmenevä hahmo, mutta muu joukko on rasittavia latteuksien lässyttäjiä. Erityisesti maori-vaikutteinen Tai Kaliso on tyhjänpäiväisine zen-pölinöineen omaa luokkaansa.

Mutta ampumaanhan tänne on tultu, eikä purkkaa jauhamaan! Sitä MUUURINMURTAJAN varjossa riittää kiitettävästi, ja parin gigatavun kokoisen kampanjan läpäisyyn menee suurin piirtein yksi ilta. Tapahtumat sijoittuvat sodan alkuun Iliman kaupungin tuhoon. On oudolla tavalla rentouttavaa päästä paukuttelemaan taas tavallisia heinäsirkkoja kolmosessa turhan tutuksi tulleiden lambent-mutanttien sijasta. Mitään uutta tai nokkelaa ei pelillisesti nähdä, mutta tunnelmat vaihtelevat sopivasti suorasta toiminnasta selviytymiskauhuun. Albert Speerin päiväunista lainattu arkkitehtuuri on entistä komeampaa nyt, kun sitä ei vielä ole jauhettu kokonaan sodan tomuksi.

Heinäsirkkana luokses pompin

Ihmisten puolella taistelun lisäksi JUUNTAN varjossa päästään katsomaan sotaa myös toiselta puolelta: parissa lyhyessä kohtauksessa siirrytään kaikkien jauhelihahirviöiden isoisän kenraali RAAMin nahkaan komentamaan heinäsirkkojen eliittijoukkoja. Se kuulostaa hauskemmalta kuin on, sillä kenraali on liian ylivoimainen hahmo. Luodeilta suojaavalla ja lähelle puskevia vihollisia mössöyttävällä kryll-kilvellä varustettu RAAM on kuolematon murisija, joten osuuksiin ei pysty suhtautumaan edes hauskoina välipaloina. Ne ovat mukana vain fanipalveluksena ja kampanjaa pidentämässä.

Ehkä RAAMikas kenraali on mukana vain korostamassa heinäsirkkojen pahuutta? Varmaan, sillä miten lopputaistelussa muuten oikeasti puolustettaisiin orpokotia, jonka nimi on Children’s School of Hope? Vastakkainasetteluna mielikuva on kuin tikkunekun varastaminen pikkuvauvalta. No, ainakin muuten itsensä liian vakavasti ottava vääntö saa näin lopussa kovasti kaivattua koomista piristystä.

Kampanjan voi paukutella läpi joko soolona tai enimmillään neljän kaverin kanssa samaan tapaan kuin Gears of War 3:n pääpelin. Kimppapeli on edelleen Gearsin varsinainen sydän ja hyvässä seurassa muuten itseään toistavat kohtaukset eivät häiritse lainkaan niin paljon. Lisäksi kavereiden kanssa ei tarvitse kärsiä muutamista tekoälyn outouksista, kuten siitä, että taistelussa berserkeriä vastaan örmy päätti jumittaa hakkaamaan nurkassa kyhjöttävää tietokone-gearia. Vasta muutama checkpointista uudelleen aloittaminen herätti berserkerin huomaamaan sankarin ja kohtaus eteni.

Vaikka en Gears-fani olekaan, täytyy nostaa Epicille hattua siitä, että Gears of War 3:een yleensä julkaistaan yksinpelipainotteista lisäsisältöä pelkän halvan moninpelikikkareen sijasta. RAAM’s Shadow on mukavan pituinen pätkä Gears-historiaa ajalta ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Se on täsmäisku Gears-faneille, muille hahmokatras ja tapahtumat jäävät hiukan turhan irtonaisiksi.

80