Gears of War: Judgment
Mucho macho
Emergency Dayn kauhut eletään uudestaan Gears of War: Judgmentissa. Ennen sitä kriitikko haluaa päästää jotain tunnoltaan.
Pidän räiskintäpeleistä, scifistä ja militaristisesta machopullistelusta, ironialla ja ilman. Gears of Warissa on isolla mitalla niitä kaikkia, joten minun pitäisi rakastaa sitä. Vaan ei, jo ensimmäisestä osastaan lähtien Epicin sarjakuvamaisen väkivaltainen buddy-rymistely on jättänyt minut kylmäksi.
Olen kirjoittanut pelikritiikkiä jo viisitoista vuotta, silti minun on vaikea tavoittaa, mikä Gearsissa tökkii. Teknisiltä ansioiltaan ne ovat alusta asti edustaneet nykyisen konsolisukupolven kirkkainta kärkeä. Moninpeleinä ne ovat niin ikään edistyksellisiä ja co-op-kampanjointiin suunniteltuja, ei siis moitteen sijaa siinäkään. Vaikka räiskintäpeleissä pidän enemmän tulesta ja liikkeestä kuin kömpelöistä suojautumismekanismeista, ymmärrän, että ne ovat hinta Gearsin näyttävyydestä.
Tällaisilla ansioilla Gears of Warien pitäisi sijoittua reippaasti räiskintäpelien keskiarvon yläpuolelle, enkä keksi mitään järkiperustetta niiden dissaamiselle. Yksi vahva tunneperuste kuitenkin löytyy.
Ikärasismia
Mistä on Gears of Warit tehty? Lordin näköisistä hirviöistä, karskeista muskelisankareista ja moottorisahalla varustetuista rynnäkkökivääreistä. Äijäenergiaa tursuava paketti on Epic Gamesille jo 17-vuotiaana palkatun Cliff Bleszinskin lahja peliväkivaltakeskustelulle. Teini-ikäisen voimafantasian vielä ymmärtäisin, mutta kuka suunnittelee tällaista vielä yli kolmikymppisenä?
Olen vilpittömästi ymmälläni. Gears of Warit ovat joko mielettömän ovelaa satiiria testosteronia tihkuvista tappopeleistä tai sitten ne ovat yksinkertaisesti aivan massiivista white trashia. Mauttomuus on niin kokonaisvaltaista, etten pysty ottamaan mitään ruudulla tapahtuvaa vakavasti.
Asennevammastani seuraa, että saagan neljäs osa Gears of War: Judgment on toivottoman tehtävän edessä. Olen henkisesti kuitannut Gears of Warin tarinat merkityksettömiksi ja hahmot karikatyyreiksi, joten miten voisin kiinnostua jostain Locust-invaasion alkupäivistä tai Damon Bairdin salaperäisistä taustoista?
Gears of War: Judgmentia käy melkein sääliksi, niin epätoivoisella vimmalla se yrittää sitouttaa minut rahvaanomaiseen maailmaansa.
Halvolla ei saa hyvää
Asiallisesti ottaen Gears of War: Judgment käynnistyy ihan freesillä tavalla. Vaikka Halvo Bayn kaupunki on Emergency Dayn jäljiltä ilmiliekeissä, kovien karjujen Kilo-joukkuetta talutetaan kohti kenttäoikeutta. Damon Bairdin ja hänen alaistensa syyllisyydestä jo etukäteen vakuuttuneella everstillä on selvästi kiire, mutta hän ei sentään voi tuomita miehiä ensin kuulematta mitä tapahtui. Homman nimi on siis kansa taisteli, miehet kertovat.
Judgment etenee takautumina, joissa näkökulma vaihtuu sen mukaan, kuka kenttäoikeudessa on kulloinkin äänessä. Vaikka pelin rakenne on umpilineaarinen, rännissä on sijaa pienelle variaatiolle. Viholliset putkahtelevat jokaisella pelikerralla vähän eri paikoista, jopa sankareiden repliikit voivat vaihtua jonkun sumean logiikan mukaan.
Kampanjan aikana voi myös korottaa panoksia, kun peli antaa valita tapahtumista siloitellun tai kaunistelemattoman version. Valitsemalla jälkimmäisen, seurauksena voi olla vaikka perusmonsujen vaihtuminen v-mäisiksi kykloopeiksi loppukentän ajaksi. Itsensä haastaminen on ihan jees, mutta kaikki kovennukset eivät kuulostaneet kovin hauskoilta.
Mamikset jäävät nuolemaan näppejään, kun tehtävien lopussa jaetaan tähtiä suorituksesta. Pelkkiin yhden tähden suorituksiin ei ole varaa, jos haluaa pelin epilogijakson auki. Siihen vaaditaan vähintään 40 tähteä koko kampanjan mitalta. Sen ei pitäisi olla keskivertopelaajalle mitenkään ylivoimainen tavoite.
Epilogi on silkkaa fanipalvelusta, sillä siinä loikataan kokonaan toiselle vuosikymmenelle ja näytetään, miten sankareille kävi Gears of War 3:n jälkeen.
E-reikä takapihalla
Hampurissa järjestetyssä ennakkotilaisuudessa ehdin pelata kampanjaa jonkin matkaa alusta. Tunnissa näin vilauksen massiivisesta loppumonsterista ja ensimmäisen ison puolustustaistelun, jossa omia asemia vahvistettiin liikuteltavilla automaattitykeillä. Ei kovin omaperäistä, mutta ihan Gearsiin sopivaa.
Uusista aseista bongasin Markza-kiikarikiväärin ja Booshka-kranaatinheittimen, joista ensiksi mainittu räjäytti locusteilta päät ja jälkimmäinen vähän muutakin. Karskilla kommentaarilla höystetyssä ultraväkivallassa Gears of War: Judgment ei petä.
En voi väittää, että juoni olisi tempaissut mukaansa, enkä suoraan sanottuna edes tajunnut epilogin pointtia. Kiinnostuskäyräni värähti todenteolla vasta moninpelissä, joka vaikutti uuden pelimoodinsa myötä vilpittömästi hauskalta.
Paikalla olleella Epic Gamesin kenttäarkkitehti Jim Brownilla oli ihan hauska luonnehdinta uudesta survival-moodista. Se on hänen mukaansa best of -kooste Gears of Warin co-opista. Siltä survival myös tuntui, sillä siinä on toisiaan tukevia hahmoluokkia, segmenteistä koostuva tehtävärakenne ja aalloittain hyökkääviä vihollisia.
Survivalissa pelaajat yrittävät kimpassa estää locusteja sikiämästä maan uumenista. Pesäpaikkoja (”emergency holeja”) näyttäisi olevan kolme per kenttä: kun yksi menetetään locusteille, peräännytään seuraavaan. Pelaajilla on loputtomasti elämiä, mutta viimeiseltä pesäpaikalta perääntyminen tietää matsin häviämistä. Voittoon vaaditaan todellista taistelukestävyyttä, kaikkien kymmenen vihollisaallon tuhoamista. Jokainen aalto on luonnollisesti edellistä kovempi ja esittelee aina yhden vihollistyypin lisää.
Surival saa ylimääräistä taktista ulottuvuutta neljästä hahmoluokastaan. Soldierilla on aseita ja ammuksia, engineerilla tykkitorneja, medicilla lääkintätarvikkeita ja scoutilla hekumallinen Markza-kiikarikivääri. Engineer on todellinen tiimipelaajan valinta, sillä luokan tehtäviin kuuluu locustien etenemistä hidastavien varustusten korjaaminen.
Jos co-op ei napostele, Gears of War: Judgment on totta kai myös tavallinen versus-moninpeli. Näkemäni perusteella en usko, että sarjan faneilla on pelkoa pettymyksestä. Minä taas nostan nyt pikkurillini pystyyn ja menen takaisin pelaamaan Proteusta ja Antichamberia. Lock and load!
Tuomas Honkala
Xbox 360
23. maaliskuuta
