Muista kuin makuasioista kiistely on turhaa. Mutta aina yhtä hauskaa.
Etukäteen Xbox 360:n messiaspeli Gears of War ei kiinnostanut minua alkuunkaan. Ennalta nähdyn perusteella se vaikutti harvinaisen mielikuvituksettomalta möykkyhirviöiden lahtaukselta, tyylittömien sankareiden heitellessä tympeitä one-linereita voimahaarniskoidensa uumenista. Yksinpeliksi Gears of Waria en olisi ostanut, mutta mielenkiinto heräsi, kun peliä hehkutettiin Halon vertaisena kimppapelinä. Hyvistä co-op-peleistä on Xbox 360:lla huutava pula.
Gears of War on niitä pelejä, jotka nappaavat palleista heti kättelyssä eivätkä enää päästä irti. Silti taistelu on rakennettu liiaksi yhden tempun varaan, tosin lyhyt kampanja loppuu juuri, kun toisto alkaa oikeasti riipiä. Lisäksi kohtaukset ovat läpeensä skriptattuja ja etenevät joka kerta lähes samalla tavalla. Xbox 360:n toistaiseksi komeimman silmäkarkin hintana ympäristö ei juuri tuhoudu, mikä sekin lisää staattista tunnelmaa. Onneksi kerta toisensa jälkeen toistuvaa suojasta roiskimista rikotaan ajoittain yllättävillä käänteillä, joissa useimmiten ensireaktio on paniikki. Ensikohtaaminen berserkin kanssa syöpyy mieliin loppuiäksi.
Tarina on harvinaisen yhdentekevä, mutta testosteronia tursuavat päähenkilöt ovat sellaisia kliseekimppuja, ettei niille voi kuin nauraa. Armeijan käyneet tunnistavat varmasti körmyjen asenteen. Kapiaiset ovat ääliöitä, käskyt idioottimaisia ja purnaus jatkuvaa. Silti keikka hoidetaan vaikka piruuttaan. Jatkuva naljailu ja muutama oktaavia liian möreällä äänellä heitetyt vitsit eivät ehkä naurata, mutta tunnelma pelissä on kohdallaan. Kaikki on päin helvettiä, joten yhtä hyvin voi teurastaa muutama sata örmelöä ennen kuin kakka iskee lopullisesti tuulettimeen.
Harmi vain, että sankareiden puheet ovat monin verroin tuimempia kuin aseet. Ne ovat saharynkkyä lukuun ottamatta onnettomia tuhnuja. Luoteja saa jakaa lipastolkulla vailla suurempaa vaikutusta, ja laimeat äänet vielä korostavat hampaattomuutta. Tähän jos mihin peliin olisi sopinut doomimainen joukkolahtaus.
Vaikka vihulaiset ovat kautta pelin turhan passiivisia, aika ajoin ne vyöryttävät päälle niin voimallisesti, ettei auta muu kuin vetäytyä taaksepäin ammukset vähissä ja örmyt tappituntumalla perässä. Niissä tilanteissa yksi pelihistorian tylyimmistä aseista, verta hyytävä moottorisaharynkky näyttää teränsä.
Perustaistelukin rohkaisee etenemään pareina toisen pitäessä tulella vihut naama asfaltissa, samalla kun toinen kiertää sivusta saha päristen. Koko kampanja on kimppapelattavissa joko jaetulla ruudulla tai Xbox Livessä, ja tallennukset toimivat.
Enimmillään kahdeksan hengen tiimipohjainen moninpeli Livessä on tiivistä ja sopivalla tavalla lyhytjänteistä. Matsit ovat lähinnä deathmatchia, johon on lisätty mausteita joko sillä, että vastapuolen kaverit kuolevat vasta, kun ne ensin saadaan avuttomana maahan ja sitten viimeistellään, tai tappamalla vastapuolen komentajan. Laulukuoroon lentää heti kuoltuaan, mutta odotusaikaa ei ole kauan, sillä yksi erä kestää tyypillisesti vain pari minuuttia.
Tavattoman komea Gears of War ei ehkä ole Halon kaltainen jumalpeli, mutta on siinä paljon hyvääkin. Vaikka yksinpelinä paukut loppuvat kesken, kimppa- ja tiimipelinä se on Rainbow Six: Vegasin kanssa parasta, mitä uuden sukupolven konsoleille on juuri nyt saatavilla.
89
