Gender Wars – Kaljaa ja kasapanoksia

SCI:n Gender Wars tanssittaa ruutuun stereotyyppisiä kaljaa kittaavia miehiä ja tarjousten perässä juoksevia naisia. Sukupuolten väliset ristiriidat ratkaistaan kuitenkin mykkäkoulua, mäkätystä ja kapakkakierrosta raskaammilla aseilla.

Tulevaisuudessa miesten ja naisten välinen taistelu on laajentunut aseelliseksi yhteenotoksi. Sukupuolet asuvat omissa kaupungeissaan ja järjestävät säännöllisesti tuho- ja ryöstöretkiä saadakseen esimerkiksi raaka-aineita keinohedelmöitykseen tai vaikka seksiorjia. SCI:n markkinointi on suunnannut pelin ärsyttämään juuri niitä nollajournalisteja, joiden hilpeän fasistisia, enemmän omiin ennakkoluuloihin kuin faktoihin perustuvia "näkemyksiä" tietokonepeleistä on Suomessakin saatu monta kertaa ihailla. Saksassa peli on jo julistettu pannaan, ja jos Suomessakin käy niin, niin sepäs pelin myyntiä vauhdittaakin.

Ensisilmäyksellä Gender Wars tuntuu tarjoavan poliittisesti todella epäkorrektin ammuskelupelin, jossa mainiosti animoidut pienet miehet ruiskivat mahtavilla kanuunoillaan kauhusta kiljuvia naisia (tai päinvastoin). Suht huvittavien välianimaatioiden lisäksi SVGA-grafiikka on nättiä, ympäristöä tuhoutuu ja verikin lentää (joskin ruumiit pian haihtuvat). Ryhmänsä jäsenet voi itse valita ja aseistaa ja heitä voi kouluttaa paremmiksi. Heillä on jopa eräänlainen tekoälykin.

Tehtävät ovat suhteellisen monipuolisia, joskaan eivät loppujen lopuksi eroa hirveästi toisistaan. Tuhoamisen lisäksi kerätään esimerkiksi munasoluja, jähmetetään siviilejä seksiorjiksi tai asennetaan kuuntelulaitteita. Aseistakin löytyy pari erinomaisen hauskaa keksintöä: esimerkiksi räjähtäviä tarramiinoja ampuvan singon tai maahan tiputettavan automaattikanuunan voisi vallan mainiosti kopsia Quakeenkin.

Vaan sitten temnpaistaan matto Sukupuolten Sodan jalkojen alta. Peli on ilmiselvästi jätetty kesken, ja hyvin pian pahanhajuisinkin sovinistisika tajuaa pelaavansa puoleenväliin jäänyttä Syndicate-kloonia, jossa on surkea tekoäly.

Oman joukkueen jäsenet käyttäytyvät kuin kakaralauma: kun pelaaja erehtyy hellittämään paapomisen, he juoksevat suoraan sulkutuleen, jolleivat satu ensin jäämään taustaan kiinni. Hisseillä liikkumisesta tulee vähän ikävä kokemus, kun omat vekkulit pitää kädestä niihin taluttaa. Miehet voi kyllä jakaa joukkueisiin, joskin hyöty jää lähinnä siihen, että ei tarvitse kaitsea koko laumaa kerralla.

Siviilejä leikataan kuin kesällä heinää, mutta tuskinpa raivokkainkaan telaketjufemakko saa tyydytystä niittaamalla kasapäin pikkumiehiä, jotka joko juoksentelevat satunnaisesti ympäriinsä tai seisovat tumput suorina vaikka ympäristö paukkuu ja rytisee.

Peli luottaa enemmän kokoon kuin tekniikkaan: kentät ovat valtavia, minkäännäköistä karttaa ei ole ja pelistä tulee salamannopeasti mielenkiinnotonta "mene kenttään, tapa kaikki" -puurtamista. Maastoa on vaikea hyödyntää, koska ampuminen eri korkeudelta toiselle ei suju mitenkään hyvin. Jännittävintä on keksiä miten tehtävän saa lopetettua: sitä kun ei aina kerrota. Muutaman tehtävän jälkeen olin poikkikyllästynyt koko peliin: jotenkin sitä vanhemmiten kaipaa peliltä sellaistakin kuin "vaihtelua".

Gender Warissa menee monta hyvää ideaa hukkaan, ihan vaan siksi, etteivät SCI:n koodaajanerot ole jaksaneet puurtaa loppuun asti. Gender Wars jää keskinkertaiseksi viritykseksi: liian simppeli kevyeksi taktiikkapeliksi, liian monimutkainen, mutta samalla hidastempoinen ja haasteeton ammuskelupeliksi.

76