Bridgerillä menee surkeasti: sisuskaluja kuumottaa, päästä huippaa ja kaikki vastaantulijat ovat idiootteja. Syynä ei ole lintuinfluenssa, vaan mielen valtaava muukalainen.

Halot, halffikset, kountterit ja kumppanit keräävät koneiden ääreen valtavan määrän sunnuntaipelaajia, kurttuotsaisia harrastajia ja ammattiräiskijöitä. Maksavien massojen huomion herättämiseen tarvitaan jotain omaperäistä. Cauldronin scifiammuskelu Gene Troopers pyrkii parrasvaloihin monipuolisella hahmonkehityksellä.

Johansson Bridger on pakkokäsittelyllä GT (Gene Trooper) -geenisotilaaksi muutettu ihminen, joka kykenee imemään kuolleiden vihollisten elinvoiman. Energiapisteillä päivitetään erikoiskykyjä, kuten suojakenttää, matrix-hidastusta ja kohteita korostavaa taistelunäköä. Kestävyys ja halomainen lepää hetki -pikaparantuminen ovat supersotilaan tärkeimmät ominaisuudet.

Sankarin virittely viihdyttää aikansa, mutta touhusta menee maku, kun tajuaa, että pelkkä kestopisteiden ja parantumisen boostaaminen riittävät. Jos osumien sietokyky on tapissa, väistely muuttuu pomomatseja lukuun ottamatta tarpeettomaksi. Erikoishyökkäykset ja muut supervoimat ovat mainosten ominaisuuslistoja täyttävää kosmetiikkaa.

Kuukahtaneet sotilaat tiputtavat maastoon karkkia ja pipareita – korjaan – ammuksia ja elinvoimapalleroita. Pinkkinä hohtavien joulukoristeiden keräily tuntuu typerältä ja karskiin aiheeseen sopimattomalta sivariketkuilulta. Miksei verta imetä jollain ällöttävällä hilavitkuttimella suoraan ruumiista? Kykyjen hankkiminen jatkaa munatonta ja mielikuvituksetonta linjaa, sillä supervoimat ostetaan suoraan taukovalikosta.

Yksinään tai parin kaverin rinnalla rymyävä Jossu komppaa kilometrikaupalla ahtaita tunneleita ja viemäriputkia. Putket pullahtavat mieleen muutenkin, sillä reitit ovat maastosta riippumatta kapeita kouruja ja vaihtoehtoiset väylät tyssäävät heti kättelyssä. Korkeat kalliot, muurit ja ideoiden loppuessa näkymättömät voimakentät karsinoivat herra Bridgerin tiukasti oikealle polulle.

Toisinaan kentät rajaavat sankarin kokonaan toiminnan ulkopuolelle. Juutuin monta kertaa seinien väliin ja kerran putosin kulisseista ulos tyhjyyteen. Bugitestaus on luokatonta, sillä joissain tilanteissa Gene Troopers vain yksinkertaisesti kaatuu. Onneksi tallennus on vapaata, joten elämää ei mene hukkaan muutamaa minuuttia enempää.

Hakkaa päälle

Bridgerin scifipyssyjen tapettavaksi tepastelee useimmiten humanoidimaisia geeteitä ja muita muukalaisia. Telekinesiakoura on sädeaseita ja kranaatinheittimiä hauskempi laite. Half-Life 2 -tyyppinen härveli viskoo pieniä laatikoita ja tynnyreitä, mutta kamojen heitteleminen ja tornien rakentelu aiheuttaa pelin useimmat kaatumiset.

Vastustajat ovat Lobotomia – avain onneen -yhdistyksen kunniajäseniä. Taistelutaktiikoita on tasan kaksi: joko käydään rambona päälle tai imitoidaan elävää tykkitornia. Älyttömät viholliset suistuvat sankarikuolemaan sivuaskelia ja pakittelua yhdistelemällä. Jos tila loppuu, ei hätää, sillä muukalaisten tulitus on tehotonta valoshowta. Bridgerin taistelutoverit ovat yhtä tyhmiä, sillä ne jäävät jatkuvasti kiinni esteisiin, mutta osaavat supervoimillaan teleportata pelaajan viereen ja kestävät valtavasti osumia.

Räiskintää rytmitetään tarinan avainkohtia esittävillä monivalintakeskusteluilla ja niihin liittyvillä pelasta tytär tai universumi -tyyppisillä moraalisilla valinnoilla. Dramaattisten keskustelujen tulokset vaikuttavat lähinnä välianimaatioihin ja pelattavat kentät pysyvät pääosin samoina. Tallennussysteemi helpottaa tuntuvasti eri vaihtoehdoilla leikkimistä.

Kun älykääpiö-alieneihin naitetaan supersotilas Bridgerin hurja osumien sietokyky ja vapaa tallennus, vaikeustaso ei päätä huimaa. Amatöörimäisen kulmikkaat ja suttuiset, mutta loppua kohden piristyvät kentät viuhuvat pikavauhtia ohi. Ainoa suurempi uhka on yksinkertaiseen maalitauluammuskeluun puutuva peli-into. Nurinkurisesti toiminta on vaikeinta aivan alussa, jolloin sankarilla on vielä vähän hipareita.

Konsoliversioissa ei ole moninpeliä, vaikka PC-painoksessa on nettisivujen mukaan massiivinen kahdeksan pelaajan nettitaistelu. Cauldron on ilmeisesti luovuttanut suosiolla Halo 2:n kattavan nettipelin edessä.

Gene Troopersin viehättävin piirre on konsolimaailmassa harvinainen vapaa tallennus. Se kertonee pelin vahvuuksista kaiken. Luvattoman buginen koodi ja idioottiviholliset pudottavat herttaisen keskinkertaisen Gene Troopersin syvälle kaurapuuroon.