teräs kimaltaakirsikankukkien allaveri peittää maan

Game Republic on entisten capcomilaisten tiimi, joiden työssä näkyy selvästi tekijöiden Onimusha-tausta. Genji-mätkintäseikkailu kertoo demonien täyttämästä 1200-luvun Japanista, jossa Heishi-suku on noussut valtaan haalimalla valtaosan maagisista amahagane-kristalleista itselleen.

Taikakivillä varustautunut soturi voi peitota lukemattomia vihollisia taistelussa, joten valtansa säilyttääkseen Heishi-soturit estävät muita saamasta kristalleja. Sankarikaksikko Yoshitsune ja Benkei yrittävät vapauttaa maan Heishi-suvun ikeestä.

Juonen avainhetket kuvataan komeilla videopätkillä ja erittäin pätevällä ääninäyttelyllä, jossa ponnettomuus ja tyypillinen ylinäytteleminen ilahduttavasti loistavat poissaolollaan. Aasialaisella aksentilla solkattu englantilainen ääniraita tosin tökkii, sillä samurait eivät puhu englantia.

Väkivaltainen tanssipeli

Amahagane-kristalli pysäyttää ajankulun kaikilta muilta paitsi käyttäjältään. Taikakivi vääristää värit, sumumainen harso laskeutuu tantereelle ja vastustajien aika matelee. Viholliset lyödään hengiltä oikein ajoitetuilla painalluksilla kuin tanssipelissä, ja oikea iskuhetki paljastetaan symbolilla.

Shukentenin eläviä patsaita ja muita hirviöitä kurmottaessa avainhetki pitää tietää etukäteen. Viilto on armotta myöhässä, jos ehtii nähdä symbolin. Kuvio auttaa toki seuraavien lyöntien ennakointia, jolloin sopiva sauma arvioidaan liikkeitä tarkkailemalla. Onnistuessaan isku kaataa rivimiehen kerrasta, ja tasopomokin menettää valtaosan elinvoimastaan.

Kun aika lähtee taas liikkeelle tanssivat katanat iskevät yhteen tappavalla voimalla. Askel sivuun, sivallus, voltti ja kiiltävä terä toisen vihollisen kaulaan. Viisi kaunista iskua, viisi karmivaa kuolemaa. Näin dramaattista koreografiaa näkee harvoin samuraileffojen ulkopuolella.

Nujakointi ei ole pelkkää vastaiskua vastaiskun perään, sillä pomotaisteluiden moniosaiset ajoitukset ovat hetkittäin sen verran tiukkoja, että tyydyn suosiolla hitaaseen peruslyöntitaktiikkaan. Lisäksi amahagane-kivi kuluttaa taikaenergiaa, joka palautuu vain perushakkaamisella. Onnistuneet pomomatsien vaikeat vastaiskut palkitaan harvinaisilla erikoisaseiden osilla. Kun palasia on tarpeeksi, kylän seppä kasaa niistä tuhtia palkkiota vastaan upouuden tappovälineen.

Kaupan kautta voittoon

Taisteluita rytmitetään kauniisiin maisemiin kätketyillä amahagane-kristalleilla. Padin kiihtyvä tutina paljastaa lähellä sijaitsevan ja normaalioloissa näkymättömän kristallin. Magian aktivointi näyttää kristallin kirkkaana täplänä ja miekan sivallus kerää sen parempaan talteen. Kristallien hamstraaminen vaatii putkimaisten kenttien sivureittien koluamista.

Kolmella kristallilla nostetaan kestopistemaksimia, hyökkäyksen voimaa tai torjunnan pitävyyttä. Tavanomainen kokemustason kohoaminen parantaa kaikkia ominaisuuksia kerralla. Kevyt roolipelifiilis viimeistellään ase- ja esinekauppiailla, sillä puodeissa myydään ominaisuuksiin vaikuttavia rohtoja ja varusteita.

Huima yksityiskohtien määrä näkyy kenttien lyhyenlännässä pituudessa ja määrässä. Kyliä, metsiä, palatseja ja muita loukkoja ei ole juuri kymmentä enempää. Tarinan kolmannessa ja viimeisessä kappaleessa maastot käytetään uudestaan erilaisissa olosuhteissa, sillä tuttuihin kenttiin vain lisätään raunioita, myrkyllisiä höyryjä ja punaisena hehkuva taivas.

En yleensä kitise seikkailuiden pituudesta, mutta Genjissä siihen on pari pätevää syytä. Jos taistelusysteemin oppii heti, peliaika putoaa reilusti alle kymmeneen tuntiin. Loppua kohden kasautuva käteinen nopeuttaa operaatiota entisestään, sillä taidon voi korvata parantavia mömmöjä ostamalla. Mäyräkoirallinen parannusjuomaa latistaa tarinan kliimaksin pelkäksi suupalaksi.

Lopussa lässähtävästä vaikeustasosta huolimatta omalaatuinen Genji vakuutti ja viihdytti. Jokaisen pelin ei tarvitse olla kuukausia elämästä haukkaava eepos.