Ookkonää Oulusta, pelekääkkönää neliöö?
Geometry Wars: Galaxies on kummajainen miljoonia polygoneja pursuavien virtuaalimaailmojen hetteikössä. Se tuo mieleen vanhat hyvät ajat, jolloin alukset olivat kolmioita ja pahikset neliöitä. Mutta Geometry Warsia ei tarvitse pelata nostalgialasit silmillä, sillä täyttämätön vektorigrafiikka heittää ruudulle valoshow’n, jonka edessä Ekku Peltomäki kalpenee kateudesta.
Varsinainen akti on kaksiulotteista räiskintää, jossa ideana on pysyä elossa rajatulla alueella, kun kimppuun rynnistää palikka poikineen. Pahikset vaihtelevat harmittomista joulutortun näköisistä vipeltäjistä aggressiivisesti singahtaviin neliöihin ja muihin tahokkaisiin. Vaikeusastetta lisäävät satunnaisesti ilmestyvät painovoimakaivot, jotka hotkaisevat sisuksiinsa liian lähelle uskaltautuvat vektoriprötöt.
Räiskintäkonseptia on terästetty kampanjamoodilla ja mukana pörräävällä tukialuksella, jolle voi ostaa uusia ominaisuuksia tuhotuista vihollisista saatavilla geom-hipuilla. Hippujen noukkimisessa on oltava vikkelä, sillä ne haihtuvat nopeasti. Kerättävä valuutta kartuttaa pistekerrointa, mikä nopeuttaa ammutuista aluksista kertyvää pottia. Kunnon saalis puolestaan oikeuttaa mitalikahveille ja auttaa seuraavan planeettajärjestelmän avaamisessa.
Minä poljen, sinä ohjaat
Nopeatempoisen refleksiräiskinnän muokkaaminen Wiin kaukosäätimellä ohjattavaksi on varmasti aiheuttanut koodaajille harmaita hiuksia. Ruudulla on parhaimmillaan aivan tolkuttomasti tavaraa, jonka seassa pitää pystyä navigoimaan ja ampumaan kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin sekunnin murto-osassa. Muuten alus sanoo poks ja aivot naks.
Mote & nuntsa -ohjaus toimii paremmin kuin odotin. Alusta käskytetään nuntsan tatilla kun kakella sohitaan siihen suuntaan, johon ammusten haluaa menevän. Tähtäysapuna ruudulla näkyy punainen säde ja pieni tähti siinä kohdassa, johon kaukosäädin osoittaa. Vanhan liiton miehille uusi ohjaustapa vaatii rutosti totuttelua ja nivelten rasvaamista, eikä tulosta meinaa tulla sittenkään.
Onneksi Geometry Wars: Galaxies tukee myös classic-ohjainta ja perinteistä kahden tatin metodia, jossa toisella tatilla liikutetaan alusta ja toisella ammutaan. Sinnittelin aikani kaukosäädin kädessä, mutta nakkasin nuntsan lopullisesti mäkeen siinä vaiheessa, kun joka suunnasta vyöryi myriadeittain hulluna kieppuvia suunnikkaita, matoja, ufoja ja muuta tauhkaa.
Mukana kulkeva minialus helpottaa oleellisesti monitahokkaiden lähettämistä vektoritaivaaseen. Alussa apuri ampuu laiskasti samaan suuntaan kuin itse, mutta jokaisessa taistelussa se kehittyy himpun verran paremmaksi. Sitä mukaa kun varallisuutta karttuu, satelliitille voi ostaa uusia vinhoja toimintoja, kuten hippujen kerääjä, huiskija, puskija tai syötti.
Älä kuutio urputa
Vaikka räiskintä on periaatteessa aina sitä samaa, 64 erilaista planeettaa pitävät mielenkiintoa yllä. Pelialueen muoto vaihtelee ahtaasta karsinasta avaraan ranchiin, joissa molemmissa vaaditaan täysin erilaisia taktiikoita. Välillä ötöjä jahdataan sokkeloissa, joissa soppaa hämmentävät joko Aleksi Robottikuutio tai Miinankylväjä Neuvonen.
Mukana tulee myös supersuosittu Retro Evolved, joka on teräväpiirtotarkkuutta lukuun ottamatta tismalleen sama versio kuin Xbox Livessä. Fiksusti peli myös tukee verkkoyhteyttä ja päivittää haluttaessa piste-ennätykset nettiin muiden ihmeteltäväksi. Bonuksena Retro Evolvedin voi ladata langattomasti myös DS:ään, jossa se säilyy niin kauan kun käsikonsolissa on virta päällä.
Nettipeliä ei tueta, mutta kaveri voi osallistua samalla koneella neliönlahtauskarkeloihin. Tällöin pelimuodoksi voi valita yhteistyön tai pisteherruudesta taistelun. Mukana surraava pieni apuri ei tällöin ole käytössä, mikä on ihan viisas ratkaisu. Kahden aluksen tulivoima riittää pitämään pahat spritet kurissa.
Grafiikka on pelkistettyä, mutta käytännöllistä. Ruudunpäivitys pysyy hyvänä ja erilaiset vihollistyypit erottaa selvästi, joten taistelun aikana on helppo keskittyä vaarallisimpiin pahiksiin ja jättää puolivaarattomat omaan arvoonsa. Äänimaisema on monotonista elektrohumppaa, joka istuu genreen kuin nakutettu. Monotoninen äänimatto ei kuitenkaan kannusta erityisesti luukuttamaan kajareita täysillä.
Geometry Wars: Galaxies on silkkaa adrenaliinihurmosta ilman sen syvällisempää tarinaa tai juonta. Vaikka räiskiminen luonnistuu nuntsalla ja kaukosäätimellä, käytännössä paukuttelu vaatii classic-ohjaimen. Mikäli pisteiden ja mitalien metsästys riittävät sisällöksi, ostopäätöstä puoltaa äärimmäisen toimiva toteutus ja normipeliä alhaisempi hinta.
* * * * *
Geometry Warsin historia
Geometry Wars on liverpoolilaisen Bizarre Creationsin tuotos. Se nähtiin minipelinä vuonna 2003 ilmestyneessä Project Gotham Racing 2:ssa. Sen ehostettu versio Retro Evolved ilmestyi Microsoftin Live Arcadessa pari vuotta myöhemmin, jossa siitä tuli välitön hitti.
Retro Evolvedista julkaistiin lisäksi mobiililaitteissa toimiva versio ja vikkeläsormiset koodaajat väänsivät siitä myös demon Project Gotham Racing 3:een. Viime vuonna Evolved päätyi Steamiin, josta se on ladattavissa PC:lle. Julkaistiinpa siitä myös pelkästään Windows Vistassa toimiva versio.
Project Gotham Racing 4 sisälsi jälleen jotain uutta. Tällä kertaan sen sisuksista löytyi Geometry Wars: Waves, joka tyytyi varioimaan tuttua teemaa. Lopulta minipeleistä kehittyi täysimittainen Geometry Wars: Galaxies, joka julkaistiin Wiin lisäksi myös DS-käsikonsolille.
* * * * *
Geometria-sota raivosi PC:llä
Viiden dollarin Geometry Wars: Retro Evolved oli yllätyshitti Xbox 360:llä. Kuultuaan, ettei Geometry Warsia olla kääntämässä PC:lle, BlitzBasic-koodari Marc Incitti (www.incitti.com/Blitz) toteutti oman ilmaisen näkemyksensä pelistä nimellä Grid Wars 2. Ilmaisesta kloonista tuli hetkessä hyvin suosittu.
Grid Wars 2 on hyvin samankaltainen niin idealtaan kuin ulkonäöltään. Merkittävin ero lienee Grid Warsin oikotie high scoreen, johon kuuluu kertoimien kerääminen ja mustien aukkojen hyödyntäminen: ensin ne täytetään vihollisilla ja sitten räjäytetään. Lisäksi Grid Wars on vähän taktisempi kuin paljon hektisempi Geometry Wars.
Grid Wars 2 oli sen verran hyvä, että Bizarre lähestyi Markia kohteliaalla meilillä. Sen mukaan Grid Wars on alkanut vaikuttaa haitallisesti Geometry Warsin myyntiin. Mark voisi olla hyvä ja poistaa pelinsä jakelusta vapaaehtoisesti ennen kuin se tehdään hänen puolestaan. Minkä Mark teki, tosin huomauttaen, että on ironista kun Robotron-variaation tekijät syyttävät häntä kopioinnista.
Myöhemmin Bizarre myönsi, että hardcore-pelaajat löytävät peleistä eroja, mutta tavallinen kansa sekoitti autuaasti Grid Warsin Geometry Warsiin ja päinvastoin. Mutta mikä on päästetty internetiin, pysyy internetissä, ja Grid Wars on yhtä vaikea löytää kuin sieni syysmetsässä.
Toinen klooni (tai näkemys) on Wiebon tekemä Grid Assault (members.home.nl/wdw/grid.html). Grid Assault muistuttaa pelillisesti hyvin paljon Geometryä, mutta Wiebo lopetti pelin kehittämisen Grid Warsin kohtalon opettamana. Lisäksi peliaikaa saa vain kuusi minuuttia.
Kuka oli näytelmän konna? Incitti teki pelinsä, koska PC:lle ei Geometry Warsia ollut luvassa, toisaalta Bizarrella on tietysti oikeus suojella omaa työtään.
Onnellisena loppuna Bizarre lopulta julkaisi Geometry Warsista PC-version. Ensin sen sai MSN Games -palvelusta ja vain Vista-versiona, myöhemmin Steamista XP-versiona. PC-versio on pikselintarkka kopio alkuperäisestä Live Arcade -versiosta.
Nnirvi
* * * * *
Tikulla silmään
Geometry Wars: Retro Evolved on Xbox Live Arcaden pikkupeleistä ehdoton suosikkini. Ajatus parannellusta taskuversiosta kuulosti vähintäänkin houkuttelevalta. Valitettavasti yksinkertaisinkaan peli-idea ei toimi kunnolla, jos ohjaimet ovat peliin sopimattomia. Niin paljon hyvää kuin Nintendo DS:n kynäohjauksesta voi löytääkin, Geometry Warsiin se ei sovi yhtään.
Niin se vain on: Geometry Warsia kuuluu hallita kahdella ohjaintatilla. Yhdellä tatilla ohjataan alusta, toisella tulituksen suuntaa. Kaikki poikkeamat tästä perusratkaisusta ovat poikkeamia huonompaan. Robotronin nimessä, aamen.
Nintendo DS:llä Geometry Wars tuntuu kompromissilta. Räiskintää suunnataan stylus-kynällä, mikä on periaatteessa hyvä juttu. Osumatarkkuus vaihtuu kuitenkin nopeasti holtittomuudeksi, jos kynä eksyy liian kauas kuvaruudun keskipisteestä. Ristiohjaimelle alistettu aluksen lentäminen on ihan vektorista. Ketterän sinkoilun sijaan ristiohjain liikuttaa alusta epätarkasti ja kankeasti.
Geometry Wars: Galaxiesin kontrollit eivät sentään ole peliä pilaavan huonot, mutta tietoisuus alkuperäisen ohjausskeeman ylivertaisuudesta rassaa silti mieltä. En voi välttyä ajattelemasta, että omaa alusta suojelevalla pikkuapurilla paikataan nimenomaan pelattavuuden puutteita. Itse peliähän ei paranna yhtään, että joku muu ampuu vihollisia puolestani.
Wii-versiosta poiketen DS:n ruudunpäivitys ei ole tasaisen sulavaa, sillä tiukimmissa paikoissa peli hyytyy pikkuruudulla silminnähden. Geometry Warsin perusidea on kuitenkin niin vahva, että peli jaksoi viihdyttää vähän heikompanakin versiona. Seuraavalle Tokion lennolle otan kyllä mukaan Xbox-originaalin!
Tuomas Honkala
86
