Getaway: Black Monday (PS2) – Viikonpäivät sekaisin

Lontoossa on 12 miljoonaa tarinaa ja tämä on yksi niistä. Varautukaa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja paikallisiin nikkelikuuroihin. Ei lapsille eikä heikkohermoisille.

The Getaway: Black Monday on Sonyn Team Sohon uusin toimintajännäri, joka noudattaa samaa elokuvamaista kerrontatapaa kuin edeltäjänsä. Puuhamaana on 40 neliökilometriä Lontoon keskustaa, jossa ovat tunnistettavissa kaikki kaupungin tärkeimmät monumentit.

Musta maanantai on kertomus pieleen menevästä keikasta. Toiminta koetaan kolmen hahmon kautta ja kerronnassa on käytetty takaumia, jotka tuovat mieleen Quentin Tarantinon leffat. Väkivaltaa ei sievistellä eikä kirosanoja säästellä, mikä vain vahvistaa tarantinomaista tunnelmaa.

Pelaaja nakataan suoraan tiistaihin, jolloin hälytys tempaa erikoisyksikön keskelle huumeratsiaa, ja Mitch huomaa ryynäävänsä sokkeloisessa rakennuksessa luotien viheltäessä ympärillä. Aito paniikki tarttuu pelaajaan, sillä kameramies tuntuu ottaneen pari paukkua liikaa.

Edellisestä osasta tuttu jännitys loistaa poissaolollaan ja meininki muistuttaa tusinatoimintaa, jossa konnia lähetetään hautuumaalle liukuhihnalta. Onneksi Mitchin osuuden jälkeen äksön saa uusia ulottuvuuksia, kun kerronta siirtyy maanantaihin ja pelaaja pääsee ohjaamaan ex-nyrkkeilijä Eddie O'Connoria ja Samantha-neitosta.

Eddie mestariampuja

Karski Eddie osaa tapella ja käsitellä aseita yhtä hyvin kuin Mitch. Sam ei aseisiin koske, joten naishahmoa tarvitaan vain muutamassa puuduttavassa tiedustelutehtävässä. Eddie pitää Samin ahdistelijat kurissa luuvitosta tai nikkeliä sopivasti annostelemalla. Onneksi hiiviskelytehtäviä ei ole montaa.

Ohjaus poikkeaa valtavirrasta, ja siihen tottumiseen menee oma aikansa. Itse pääsin padin kanssa sinuiksi vasta kolmannessa tehtävässä, vaikka edellinen Getaway oli vielä jotenkuten muistissa. Automatiikka yrittää auttaa pelaajaa liikaa, joten aitojen yli loikkimiset ja piilossa kyyristelyt toimivat ainoastaan, jos hahmo seisoo oikeassa paikassa.

Vaikka aseella voi ampua mihin haluaa, automaattitähtäyksen käyttäminen on käytännössä pakollista, sillä konnat lymyilevät poikkeuksetta kuolleessa kuvakulmassa. Huono puoli automatiikassa on se, että osumaprosentti lähentelee sataa ja konnia kaatuu ketoon jatkuvasti. Helppous tekee hallaa jännitteelle.

Aseita saa tapetuilta gangstereilta, mutta myös nyrkki tai pamppu viuhuu iloisesti, mikäli parempaa ei ole saatavilla. Käsiaseen lisäksi mukana voi kantaa vain yhtä automaattiasetta tai haulikkoa. Kevyellä kalustolla voi ampua myös kaksikätisesti, minkä lisäksi Mitch osaa heittää savukranaatteja.

Välinäytöksistä siirrytään lähes huomaamatta toimintaan, sillä sankarin lisäksi ruudulla ei näytetä mitään mittareita, kuten terveyspalkkeja tai lippaassa olevien luotien määrää. Pieni lepo parantaa haavat, jolloin veri katoaa paidasta mystisesti.

Liikenteen vilinää

Jos on joskus käynyt Lontoossa, huomaa heti, että Getawayn kaupunki on erittäin pelkistetty. Silti maailmassa on jotain kiehtovaa, ja jäin ajelemaan katuja ristiin rastiin ja bongailemaan nähtävyyksiä. Yksityiskohtia on tullut lisää ja kaduilla on ykkösosaa enemmän liikennettä, mutta Lontoon ruuhkista ollaan silti vielä kaukana.

Kaikki kulkuvälineet ovat anastettavissa. Valikoimaa on kasvatettu ykkösosasta reippaasti, eikä joka toinen vastaan tuleva auto ole enää Jaguar tai Lexus. Mielenkiintoinen lisä ovat moottoripyörät, joilla puikkelehtiminen liikenteessä on noin kymmenen kertaa autoilua vaarallisempaa, mutta myös hauskempaa.

Autojen lisäksi motskarit eroavat ajotuntumaltaan selvästi toisistaan. Nelimukinen bokseri kiihtyy verkkaisemmin kuin turboahdettu monsteri, jolla pääsee hengestään nopeammin kuin äkkiä. Prätkien lisäksi kadulla on skoottereita ja fillarillakin päästään sotkemaan.

Takaa-ajot ovat suoraviivaista kaahailua, jossa autot kestävät yliluonnollisen paljon kurittamista ennen rikkoontumistaan. Lisäksi kolarit näyttävät epärealistisilta, eivätkä ihmiset singahtele tuulilasin läpi kuten Suomessa.

Erikoisena ideana auton vilkku kertoo pelaajalle, mihin suuntaan pitää seuraavasta risteyksestä kääntyä. Vilkkusysteemiä on viilattu paremmaksi, ja nyt se ehdottaa melko järkevän tuntuisia reittejä. Jos ei tästä huolimatta löydä perille, kartan saa esille nappia painamalla.

Napakka juttu

The Getaway: Black Monday kertoo väkivaltaisen tarinan turhia jaarittelematta ja onnistuu siinä hyvin. Oikeiden näyttelijöiden tekemät välinäytökset ovat hienoa katsottavaa. Muutenkin tekniikka on kunnossa, hahmot kuolevat komeasti räsynukkeanimaation siivittämänä ja hylsyt kolisevat lattialle.

Valitettavasti kiivastahtinen seikkailu on ohi parissa illassa. Yksi syy nopeaan etenemiseen on helppous, joka johtuu automaattiseen osumiseen yhdistettyyn automaattiseen paranemiseen. Ainoastaan pari viimeistä tehtävää toivat etäisesti mieleen ensimmäisen Getawayn piinallisen vaikeustason.

Läpipeluun jälkeen valikkoon aukeaa neljä uutta pelimoodia. Kun aiemmassa osassa sai palkinnoksi vain vapaan kruisailuoikeuden, nyt pääsee suhaamaan taksilla, ajamaan kilpaa tai osallistumaan huimiin takaa-ajoihin Lontoon keskustassa. Valitettavasti lisäherkut eivät kiinnosta kovin pitkään.

Lyhyyden voisi antaa anteeksi, mutta Black Mondaysta puuttuu ensimmäisen Getawayn intensiteetti. Tarina on tyylikäs, mutta savun hävettyä tulee hölmistynyt tunne, että tässäkö se nyt oli. Kahdeksan tuntia kuluivat kuin siivillä, ja lapsilta kielletystä Lontoon reissusta jäi hyvät muistot.

81