Runsas vuosi sitten PC:lle julkaistu Ghost Master kääntää perinteiset kauhuelokuvakliseet päälaelleen. Sankari ei yritä selvitä pahojen voimien riivaamassa maailmassa, vaan kummituksia komentavan pelaajan päämäärä on ajaa tyhmät jästit hulluksi kauhusta. Ghost Master hallitsee kauhuelokuvista lainatun lähdemateriaalinsa erehtymättömästi ja maustaa kaiken juuri sopivasti annostellulla ääliöhuumorilla.

Suoran PC-käännöksen sijasta Ghost Masterista on väännetty Xboxille ja PS2:lle muunnettu versio. Keskenään lähes identtisten konsoliversioiden tehtävissä on joitain samoja elementtejä kuin PC-alkuperäisessä, mutta päämäärät ovat yleensä erilaisia. Konsoliversioiden kesken ainoa ero on se, että PS2-versiossa ei voi kytkeä väliseiniä pois päältä.

Puzzlesims

Tehtäväsuunnittelu ei ilahduttavasti juutu pelkäksi onnettomien kuolevaisten pelotteluksi. Useimmissa kentissä on erilaisia vangittuja haamuja, jotka täytyy saada vapaaksi. Koska kummitukset eivät itse voi manipuloida tosimaailmaa, ihmiset täytyy saada tekemään likainen työ pelaajan puolesta. Ongelmat ovat viihdyttäviä, ja niissä käytetään vaihtelevasti hyödyksi ison kummitusrepertuaarin taitoja.

Lähes kaikki kentät ovat väännöksiä jostain tutusta kauhuleffasta, mikä lisää tunnelmaan oman mausteensa. On esimerkiksi yllättävän tyydyttävää päästä pelottelemaan Evil Deadin metsämökissä yötään viettäviä teinejä. Uhrien juostessa kirkuen pimeyteen päästelen puolipirullista naurua silmät kiiluen. Ehkä meissä kaikissa asuu pieni poltergeist.

Iloa hillitsee jonkin verran haamuvoimien vaatiman ektoplasman kanssa kitsastelu. Tehtävän alussa plasmaa riittää vain perustason pelotteluun, ja mittariin saa ladattua lisää tehoa onnistuneella kauhun kylvämisellä. Se on kuitenkin kentästä riippuen turhauttavan vaikeaa, sillä lisäpotkua varten täytyy kerralla pelotella useampaa jästiä.

Porukan saaminen samaan huoneeseen jatkuvaa latausta varten on välillä lähes mahdotonta, etenkin kun kentissä on aikaraja. Turhautuminen syö muuten viihdyttävän kokonaisuuden tehoa, paljon järkevämpää olisi ollut antaa plasmaa tasaisesti jo yhdenkin hengen pelottelusta.

Haamuarmeijan ohjailu sujuu sukkelaan, mutta tilanteen tasalla pysyminen on välillä vaikeaa. Useiden ympäriinsä vilistävien ihmisten ja haamujen keskellä ajanpysäytys käskynjakoa varten olisi kova juttu ja kunnollinen kaikkien hahmojen paikoilla merkitty kartta tulisi tarpeeseen. Nyt langat uhkaavat paikoitellen luisua käsistä.

Ghost Master on puutteista huolimatta hauskaa kummitteluviihdettä. Kuolevaisten pelottelu sopivissa kauhuleffalavasteissa ei käy tylsäksi hirtehisen huumorin ja vaihtelevien tehtävien ansiosta. Pelätkää, kurjat.