Luku 2009 jää historiaan, sillä vuoteen mahtuu kaikkien aikojen paras ja huonoin lisenssipeli. Batman, saanko esitellä G.I. Joen.
Pieni noususuhdanne lisenssipelien laatudiagrammissa on pelkkä tilastollinen poikkeama. Kesäiseen G.I. Joe -elokuvaan perustuva viritelmä lataa tauluun sellaiset pohjat, että Oceanin ikivanhat Robocop-rymistelyt joutuvat tekemään haudassaan tilaa.
Toimintapeliksi naamioitu rahastusyritys koettaa apinoida Konamin kampakeraamisia Contra-räiskyttelyjä. Contrat olivat aikoinaan paholaismaisen haastavia tasoloikkia, mutta G.I. Joen läpäisee kouluttamaton hommalainenkin. Kentät ovat suoria kuin kiskot ja kohteisiin lukittuva automaattitähtäys huolehtii, ettei haastetta ja kirosanasaastetta pääse syntymään.
Grafiikaltaan ammuskelu muistuttaa ensimmäisen pleikkarin julkaisuja, ja on varmasti nykyisen konsolisukupolven rumin ilmestys. Esimerkiksi panssarivaunujen tykit on taiteltu kolmesta siivusta. Syynä lienee se, ettei niitä voi tehdä vain kahdesta. Peli myös nykii ja paukkuu, jos ruutuun eksyy liikaa tavaraa. Mitäs pienistä, tokaisi optimointi suorituskyvylle.
Juoni ei yllättäen seuraa elokuvan tapahtumia, vaan keskittyy kertomaan oman versionsa Joe-ryhmän ja kobrajengin ensikohtaamisesta. Ryminän vanavedessä maisemat vaihtuvat konekivääritahdissa, mutta tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Juonen edistämisen ohella kentistä vapautetaan lisää G.I. Joe -taistelijoita, jotta toimintafiguurikokoelman saa täyteen. Peli tuntuu Hasbron tuotekatalogilta ruudinkatkuisen toimintapläjäyksen sijaan.
Kampanjan voi jakaa kaverin kanssa, mikä käytännössä eliminoi lopunkin haasteen. Helpoimmalla vaikeusasteella kuoleminen on mahdotonta, sillä Joe-poika Singaporesta on immuuni lyijymyrkytykselle. Elinvoiman loppuessa ruutu muuttuu punaiseksi ja sekunnin huilitauon jälkeen sankari pomppaa takaisin remmiin. Tiukemmilla tasoilla kaveri joutuu noukkimaan nuupahtaneen soturin, mutta peli loppuu vasta, jos molemmat potkaisevat tyhjää yhtä aikaa. Todennäköisyydet tähän ovat yhtä suuret kuin lottovoitossa.
G.I. Joesta on erittäin hankala keksiä positiivista sanottavaa, sillä siinä kiteytyvät kaikki lisenssipelejä vaivaavat ongelmat. Haluaisin naiivisti uskoa, että peliin on manattu kaikki se kuona, mikä tuotemerkkipelejä vaivaa ja se on kuin vahingossa päätynyt uhrialttarilta monistukseen. Juuri ennen ratkaisevaa veitseniskua.
* * * * *
G.I.Joe: The Rise of Cobra (USA, 2009)
www.gijoemovie.com
Ohjaus: Stephen Sommers
Pääosissa: Sienna Miller, Channing Tatum, Dennis Quaid, Joseph Gordon-Levitt, Rachel Nichols
Transformersin vanavedessä Hasbro jatkaa tuotemerkkiensä tuomista valkokankaalle G.I. Joe -rainan merkeissä. Aivan kuin transutkin, myös G.I. Joe sai alkunsa muoviukoista, joiden jälkeen tuotevalikoima laajentui sarjakuvaksi ja televisiosarjaksi. G.I. Joe on tutumpi meille suomalaisille Action Force -sarjakuvana, jota Semic kustansi 90-luvulla.
Elokuvassa paha asetehtailija uhkaa kätyreineen maailmanrauhaa. Mielipuolta pysäyttämään nakitetaan G.I. Joe -erikoisryhmä, jonka olemassaolosta tietävät vain harvat ja valitut. Leffan jälkeen itsekin toivoo, ettei koskaan olisi kuullutkaan poppoosta. Ilmeisesti Crytek on päässyt vakoilemaan Joe-joukkojen tukikohtaan, sillä elokuvaan (huonosti) käsikirjoitetut nanopuvut ovat kuin suoraan Crysisistä.
G.I. Joe on ollut aina scifiin kallellaan, mutta leffassa tieteisjutut ampuvat jo todella pahasti yli. Joka kulman takaa kuikistelee sädepyssyjä, nanorobotteja ja hassusti puhuvia naamiopahiksia. Riviviholliset muuten muistuttavat epäilyttävän paljon Army of Twon päähenkilöitä.
Halvan näköisen tietokonegrafiikan ja paperinohuiden hahmojen vastapainona käsikirjoituksessa on mukavasti kierrettä. Se onnistuu lopussa jopa yllättämään. Silloin tällöin kiroillaan myös miehekkäästi, mutta kohderyhmänä ovat selkeästi esiteini-ikäiset urokset. Koko leffan ajan otsassa tykyttää tunne, että teatterissa pyörii uuden muoviukkosarjan pidennetty mainos. Transformers nousi hienosti 80-luvun tuhkista, mutta G.I. Joe taitaa jäädä pyörimään nokeen.
Mitä seuraavaksi, Hasbro? My Little Pony?
Arvosana: * (yksi tähti)
28
