Kaikkihan muistavat vielä vanhan strategiapelin nimeltä Empire, jonka ideana oli hieman viritellyllä CGA-merkkigrafiikalla PC:n ruudulle luodun planeetan valtaaminen. Empiren teknisen toteutuksen karkeudesta huolimatta se jaksoi vangita kokeneenkin pelurin huomion kuukausiksi (kahdeksi vuodeksi _nn), eikä sitä ole vieläkään pyyhitty kaikkien Pelit-lehden koneiden kiintolevyiltä. Parhaimmillaan Empire oli kuitenkin silloin, kun muut planeetan valtaajat olivat ohjelmakoodin pätkän asemesta ihmisiä _ entisiä ystäviä, jotka pelin päätyttyä poistuivat paikalta ovea avaamatta.
Myös Dan Bunten, yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista strategiapelien suunnittelijoista (Modem Wars, Command HQ) on viettänyt aikaansa Empiren ääressä, sillä siinä määrin hänen Global Conquestinsa tätä peliklassikkoa muistuttaa. Peliin on vielä lisätty vino pino uusia tekijöitä, jotka mahdollistavat entistä monipuolisemman kieroilun vastapelurien pään menoksi.
Uutta ja vanhaa
Uusia joukko-osastoja ovat maavoimien perustan muodostava jalkaväki, ja tietysti panssariosastotkin ovat mukana.
Merivoimien yksikkövalikoima on sen sijaan heikentynyt. Poissa ovat sekä hävittäjät, risteilijät että kuljetusalukset. Isoja sotalaivoja edustaa siis vain taistelulaiva, joka tosin pystyy antamaan tulitukea maavoimille, sekä lentotukialus. Ja tietysti sukellusvene.
Kuljetusalusten puute ei ole niin vakava ongelma kuin ensialkuun luulisi, sillä niin jalkaväki kuin tankitkin pääsevät tarvittaessa meren yli. Tosin ne sekä lastautuessaan, purjehtiessaan että maihin noustessaan ovat erittäin alttiita vihulaisen sotatoimille.
Kaikkein tärkein uusi osastotyyppi on komentokeskus, joka on todella vahvasti aseistettu ja pystyy kuljettamaan jopa laivueellista lentokoneita muassaan. Komentokeskuksen on syytäkin kyetä pitämään puolensa, sillä sen menettämällä häviää koko sodan. Jo osuman saanut komentokeskus tärähtää pahasti, mikä näkyy myös sen sisällä istuvan pelaajan tietokonemonitorissa.
Lisäksi poliitikoista voi kouluttaa itselleen vakoilijoita. Buntenin mukaan heistä ei yksinkertaisesti ole muuhun kuin kieroon peliin, ja aseita heille ei voi luottaa. Pelaajalle heistä on kuitenkin hyötyä, sillä he voivat kaapata vastustajalta tietoja sekä paljastaa vihollisen vakoilijoita. Poliitikkojen tapaan he tulevat yhteiskunnalle kuitenkin hyvin kalliiksi eli kellään ei ole varaan kuin enintään kahteen kolmeen vakoojaan.
Osastovalikoiman uusimisen ohella Dan Bunten on laajentanut myös niiden toimintovaihtoehtoja. Etenkin ilmavoimien puolella tästä on hyötyä, sillä lentokoneet pystyvät esimerkiksi kamikaze-iskuihin, kaksintaisteluihin tai pudottamaan laskuvarjojoukkoja vihollisen selustaan. Muuten _ noin neljännes laskuvarjomiehistä putoaa päälleen eli aivan ilmaiseksi koukkaus ei onnistu. Samalla osastojen käskyttäminen on helpottunut, ja osastoille on mahdollista määritellä kiertoteitä tai partioreittejä. Tästä on hyötyä erityisesti laivastoja liikuteltaessa. Oikeaan paikkaan partioon käsketty sukellusvene voi upottaa kokonaisen maihinnousulaivaston.
Maailmanluomisessa voi osastoja rajoittaa vastaamaan maailmansotien I ja II osastoja sekä tietysti futuristista sotaa, jolloin komentokeskus astuu mukaan.
Genesis
Empire käytti valmiiksi luotuja maailmoja, mutta Global Conquest luo jokaista peliä varten uuden kartan. Valmiiden karttojen menettämisen vastineeksi GC tarjoaa mahdollisuuden kontrolloida maailman luomista yksityiskohtaisesti. Pelaaja voi valita maailmansa koon (vaikuttaa peliaikaan), maamassan osuuden pinta-alasta, kaupunkien määrän, löytyvien raaka-aineiden määrän, kaupunkien tuottavuuden, joukkojen huoltokulut, joukko-osastojen symbolit... ad infinitum. Kaikeksi onneksi Bunten on toteuttanut valinnat erittäin sujuvasti eli pelaaja tuskin huomaa, että hän voi kehiä jopa tuhansia erilaisia planeettoja, joilla mellastaa armeijoineen.
Osa maailmaa luotaessa tehtävistä valinnoista menee jopa yli hilseen kuten esimerkiksi modulialaisen filosofian osuuden määrittäminen. Edes ohjekirjassa ei tiedetä, mitä Bunten tällä tarkoittaa ja mihin se vaikuttaa. Ohjeiden kieli poskella -tyylin huomioon ottaen tämä ei kuitenkaan takaa vielä yhtään mitään.
Eräät tärkeimmistä Empireen Global Conquestissa tehdyistä parannuksista on tehty nimenomaan maailman luomiseen. Esimerkiksi optio "raaka-aineet ja niiden välttämättömyys eräiden joukko-osastojen luomisessa" toimii erinomaisesti. Vastustajalta ei tarvitse välttämättä vallata kaupunkeja vaan estää häntä saamasta haltuunsa öljylähteitä ja kaivoksia. Ilman niitä hän ei pysty rakentamaan kuin jalkaväkeä. Samaten kaupunkien koko vaikuttaa siihen, mitä osastoja niissä pystytään rakentamaan ja miten monta osastoa ne pystyvät ylläpitämään. Myös varojen siirto keskuskassan kautta kaupungista toiseen on mahdollista, mutta pankkiirit vetävät universaaliin tapaansa välistä 50 prosentin koron.
Global Conquestissa pystyy luomaan mitä tahansa lyhyen ja yksinkertaisen pikapelin väliltä aina vuorokausia venyvään monimutkaiseen massiiviseen sotaan. Sodan loppu valitaan joko tietyn kierrosmäärän mukaan (3 eri pisteenlaskutapaa) tai kun yksi pelaaja on enää jäljellä.
Sattuman varassa
Maailman luomisen ohella Global Conquestiin on lisätty kahta eri sorttia sattumia, joita edustavat viiden vuoron välein pelattavat sattumakortit. Kesyt sattumat ovat nippa nappa luonnollisia tapahtumia kuten tulvia, epidemioita, planeetanjäristyksiä jne. Villit sattumat voivat olla sitten lähes mitä tahansa Gaian kostosta käyttöjärjestelmän kenkkuilemiseen (luit aivan oikein).
Pelaaja voi onneksi itse valita peliin iskevien sattumien laadun eli ei lainkaan sattumia, kesyjä sattumia tai sekä kesyjä että villejä sattumia. Esimerkiksi allekirjoittanut ei näistä sattumuksista pahemmin perusta, mutta jotkut pitävät kovastikin.
Pelaajilla on myös mahdollisuus nähdä osa tulossa olevista sattumakorteista ennakolta, mutta mitä paremmassa asemassa pelaaja on, sitä epätarkemmin ohjelma vihjailee tulevista tapahtumista. Viimeisenä oleva pelaaja tietää seuraavat kolme tapahtumaa, muttei niiden järjestystä. Johdossa oleva pelaaja saa sen sijaan vihjeensä sekoitettuna korttien pinosta satunnaisesti poimittuihin tapahtumiin.
Samaan tapaan Global Conquest tukee heikoimmassa asemassa olevaa pelaajaa taloudellisesti. Nopeimman siirron tehnyt pelaaja saa keskuskassaansa viiden megataalerin bonuksen, ja mitä pienempi armeija, sen nopeampaa sen käskyttäminen.
Kimppakivaa porukalla
Parhaimmillaan Global Conquest on kuitenkin silloin, kun tietokoneen pelaamat kolme vastustajaa korvataan lihalla ja etenkin verellä. Osa vastustajista voi sijaita myös modeemilinjan päässä, ja MicroPlay on ilmoittanut kehittävänsä pelistä myös paikallisverkon ylitse pelattavan version (nami!). Enää ei tarvitse kierrättää tallennetiedostoa verkon kautta pelaajalta toiselle kuten Empireä taannoin porukalla mätkittäessä.
Yksinkertaisesti siis: Global Conquest on mahtipeli.
92
