Global Gladiators – McPeli ja ranskikset

Global Gladiators on Virginin tuorein hampurilaismainos (edellinen oli McDonaldland) ja käännös keskiverrosta Megadrive-tasohyppelystä.

Pelin sankarit Mick ja Mack lähtevät ympäristöystävällisessä hengessä neutraloimaan erilaisia ilkimyksiä Goo-Shootereillaan. Vastaan tulee epämääräisiä limapalleroita ja muuten vain ympäristölle sopimattomia eliöitä. Pelin teema tuntuu jotenkin teennäiseltä, onhan McDonald's pikemminkin yhdistetty sademetsien hakkaamiseen kuin niiden suojeluun. Niinpä mystisen metsän puiden suojelu innokkailta puunhakkaajaoravilta tuntuu jotenkin irvokkaalta.

Peli sinällään on jaettu neljään maailmaan, joista jokaisessa on kolme tasoa. Loppuhirviöitä ei ole etenemistä ryydyttämässä paitsi yksi aivan pelin lopussa. Jokaisesta kentästä täytyy löytää tietty määrä edellä mainitun hampurilaisketjun tunnuksia, jotta vaiheen lopussa jököttävä Ronald McDonald liputtaisi kentän selvitetyksi. Jos kaaria kerää oikein innokkaasti, voi päästä bonusvaiheeseen, jossa taivaalta satavat roskat on kierrätettävä oikeisiin roskiksiin.

Megadrive-versio sai aikoinaan tunnustusta upeasta grafiikastaan. Amiga-versiosta on kuitenkin jo alkuun pudotettu pois parallaksitaustat. Pelin hahmot ovat kuitenkin erittäin upeasti animoituja ja oiva tutkimuskohde tuleville pelinikkareille. Pelilaatikon takakannessa luvataan 1250 animaatioruutua, kukahan nekin on laskenut? Kokonaisuutta pilaa kuitenkin nykivä ja levoton vieritys: kuvaruutu hypähtää ärsyttävän nopeasti sivusuunnassa kun Mickin tai Mackin menosuuntaa muuttaa.

Pelin musiikki on tämän hetken kohutuimman pelimusiikkimiehen Tommy Tallaricon käsialaa. Melko kesyltä musiikki silti kuulostaa, Amiga pystyy kyllä osaavissa käsissä parempaankin.

Kontrollit ovat helpot ja sujuvat ja pelattavuus on pääosin kohdallaan. Pelissä tosin joutuu usein hyppäämään sokkona tyhjyyteen ja pitkän ilmalennon päätteeksi pujahtaa helposti suoraan vihollisen niskaan. Ensimmäisessä maailmassa tämä ei juuri haittaa, mutta myöhemmin kertaosumankin jo tappaessa se alkaa ärsyttää.

Ohjevihkosessa kerrotaan kylläkin, että ilmalennon aikana limapyssyllä voisi ampua mihin suuntaan tahansa, mikä olisi tehnyt sokkolennot huomattavasti miellyttävämmiksi. Jotenkin moinen hienous on vain unohtunut ohjelmoida itse peliin. On outoa, etteivät pelin testaajat ole puutetta huomanneet, ja jos ovat, on käsittämätöntä, ettei mokaa ole viitsitty korjata. Sinänsä pieni mutta ärsyttävä yksityiskohta.

Pelihahmoksi voi valita joko Mickin tai Mackin, mutta käytännössä tällä ei ole pelin kannalta mitään merkitystä. Samanaikaista kaksinpeliä ei myöskään ole, joten ihan hyvin pelin nimi voisi olla Global Gladiator. Ilmeisesti monikko on myyvempi.

Global Gladiatorsia on onneksi riittävän rento pelata huolimatta äkkkikuolemista. Hypi, pompi, juokse ja kerää kaaria: mitäpä muuta keskivertotasohyppelyltä voi vaatia. Pelin täytyy kuitenkin tarjota jotain jännempää ja innostavampaa, jotta siitä ihan oikeasti innostuisi.

70