Kaikki tiet vievät Roomaan. Ei ihme, koska he tiet rakensivatkin. Insinöörien kansakunta saa sotimisen asemesta rakennella kaikessa rauhassa, kunhan leipää, makkaraa ja sirkushuveja riittää.

Muinainen Rooma näyttää nyt kiinnostavan pelintekijöitä. Germaanien Glory of Roman Empiressä yllättäen unohdetaan sotiminen, ja keskitytään rakentamiseen ja roomalaisen kaupungin johtamiseen. Jos sydän värähtää, kun tiputtelen sellaisia rakennuspelinimiä kuin Caesar, Emperor, Zeus tai Pharaoh, kannattaa alkaa laskea sestertiusten riittävyyttä.

Panem et circenses

Kampanjassa pelaajasta tehdään roomalaisen kaupungin kuvernööri, joka selvittää kolmisenkymmentä tehtävää yhdessätoista erilaisessa kaupungissa. Myös vapaa rakentaminen on mukana.

Ulkoasultaan peli on todella kaunis. Maisemat hivelevät silmää ja pikkuihmiset on animoitu kunnolla. Tekoäly on toinen juttu, sotilaiden reitinhaku on vähintään mielenkiintoinen ja ihmisiä ei haittaa mennä nukkumaan taloon, jossa sängyt palavat. Vähän ihmetyttää Britanniaa koristavat Zeuksen patsaat ja romuttuneet marmoritemppelit, graafikko taisi vetää zetaa historiantunnilla.

Kuvernööri rakentaa kaupunkiin oikeita rakennuksia oikeille paikoille, jotta asukkailla olisi katto pään päällä, ruokaa vatsassa ja olo hyvä. Jos jotain puuttuu, syttyy kapina ja pian pikku-Roomat palavat.

Rakentelupelien perinteitä noudattaen taloja tarvitaan asumiseen, maatiloja ruokaa varten ja niin edelleen. Rakennuksia on useita kymmeniä, kaikilla oma tarkoituksensa. Varsinkin asunnot päivittyvät sitä mukaan kun palvelut lisääntyvät. Talojen parantuessa asukkaat vaativat lisää palveluja. Perushökkelissä riittää puuro ja vaatteet, kunnon kartanossa pitää olla kylpylä vieressä ja pikarissa viiniä.

Rakentamisessa käyttöliittymä on erittäin toimiva ja rakennuksia voi rakentaa suunnilleen minne vain. Tieverkosto ei ole perinteisen elintärkeä, roomalaiset osaavat kulkea myös tiettömiä taipaleita.

Roomalainen orjajärjestelmä on mukana. Orjat ovat perusmateriaalien lisäksi yksi merkittävimmistä resursseista. Isolla orjalaumalla työt tehdään paljon nopeammin ja tehokkaammin. Pelissä orjuus taitaa olla hauskaa, koska orjat harvoin valittavat ja eipä orjakapinoitakaan näkynyt.

Rakentelu on leppoisaa hommaa, sillä rahaa ei käytetä, joten verotusta ei tarvitse pähkäillä. Kultakaivoksia voi perustaa ja jalometallia saa myös kaupankäynnistä, mutta lähinnä sitä tarvitaan uusien orjien ostamiseen. Muuten kanssakäyminen rajoittuu mukavien roomalaisten yhteiseloon ja barbaarien kanssa joko kaupankäyntiin tai miekkahippasiin. Välillä barbaarit lähtevät sotimaan, jolloin on hyvä olla vartiotorneja ja kasarmeja. Vaan osaa Roomakin, wannabe-Asterixien kylistä voi siepata orjia tai panna olkihökkelit palamaan.

Pater patriae

Nykyisessä raksatarjonnassa Glory of the Roman Empire on kärkiluokkaa ja mukavan leppoisa kesäpeli. Tai liiankin leppoisa. Alkupään tehtävistä mainittakoon kulkutaudin parantaminen, joka vaatii vain kahden yrttikaupan rakentamista. Moni muukin tehtävä hoituu rakentamalla oikea määrä tarvittavia rakennuksia ja odottamalla, eikä aivotyötä tai strategista suunnittelua tarvita lainkaan. Joitakin tehtäviä on vaikeutettu rajaamalla osa tarvittavista rakennuksista pois käytöstä.

Sotiminen on kasarmien rakentelua ja sotajoukon lähettämistä taistoon, eli ei ihan Total Waria. Katastrofit, kuten barbaarien hyökkäys tai kapina, aiheuttavat vain tulipaloja, jotka saa äkkiä sammutettua, jos panostaa palokuntaan. Taudit on yhtä helppo kukistaa. Erilaisia riskejä on todella vähän ja kaikki saa selvitettyä mukavan leppoisissa tunnelmissa. Jumiin on mahdotonta jäädä, ja lähellä kampanjan loppupäätäkään ei tuho ole edes lähellä.

Vaativampaan pelikäyttöön Glory on liian helppo, pitkäveteinen ja toistaa pahasti itseään. Lajityypin ystäville pakko-ostos, muiden kannattaa miettiä, josko luvassa olevat muut Rooma-aiheiset rakentelut antavat silmäkarkin ja rennon meiningin lisäksi myös haastetta aivonystyröille.