Kummisetä-trilogian pitäisi olla kaikille tuttu: Hollywoodin unelmatehtaan tuotos, jossa miljoonien budjetilla ja satojen avustajien joukolla loihditaan kymmeniä vuosia kattava saaga suuren mafiasuvun verisistä vaiheista. Brandon ja muiden karismaa tihkuvien näyttelijöiden varassa toimivien filmien voisi kuvitella kääntyvän helposti peliksi, liiankin helposti, sillä elokuvista tietysti napataan vain verellä loiskiminen ja unohdetaan muut koukerot.
Juuri niin U.S. Gold on tehnytkin, eli The Godfather voisi pienillä kosmeettisilla muutoksilla olla elokuvalisenssi Robocopista tai Dick Tracysta. Vaikuttavinta pelissä on oikeastaan johdanto, jossa näyttöön pyörivästä sanomalehdestä panoroidaan näkymään New Yorkista, sitten kamera lasketaan hitaasti katutasolle asti, jossa sankari pistää tupakaksi ja aloittaa revolverilla räiskyttelyn.
Eikä pelissä oikeastaan muuta sisältöä olekaan. Aluksi kävellään jalkakäytävällä roiskien luoteja ikkunoista, ovista ja ohikiitävistä autoista ampuvia konnia kohti. Sama ammuskelu ja hitaasti lentävien luotien väistely jatkuu baarissa, parturissa, kasinolla ja milloin missäkin, välillä vaakaan vierivässä muodossa ja toisinaan taas Operation Wolf -tyylisesti, eli liikutetaan tähtäintä eikä tönkösti liikuskelevaa ukkelia.
Elokuvat kattavat tapahtumia vuosisadan alusta nykypäivään, ja ajan henkeä on pyritty luomaan myös pelin grafiikkaan, joka ensimmäisessä osiossa on 50-luvun miljöötä ja viimeisessä 80-luvun todellisuutta. Ulkoisesti peli onkin kohtalaisen vaikuttava, mutta siihen meriitit valitettavasti loppuvatkin. Pelissä on noudatettu hyvin samantyylistä kaavaa kuin Oceanin elokuvalisensseissä, eli laitetaan pätkä toimintaa, vaihdetaan skenaariota ja jatketaan kohellusta räiskintäteemaa varioiden. Formaatti on niin käytössä puhki kulunut, että Kummisetä jättää ikävän persoonattoman vaikutelman eikä onnistu kaappaamaan elokuvan legendamaisuutta hipovaa tunnelmaa, saati sitten juonellisia käänteitä.
Eli kiteyttäen todettakoon, että The Godfather on tavanomaista pyssyllä sohimista, josta ei tule vihaiseksi mutta hyvällekään tuulelle.
69
