Gran Turismo 5 Prologue on taidokas mainos – sen päätehtävä on hirmuisen Gran Turismo 5 -kuumeen nostaminen. Siinä se onnistuu erinomaisesti, minä olen suorastaan liekeissä.
Olen aina vierastanut virtuaaliohjaamoa, vaikka autosimulaattorien harrastajat väittävät, että se lisää realismia ja parantaa fiilistä. Realismia en allekirjoita ja fiilis menee henkilökohtaisuuksiin. Hetkinen, miten niin ohjaamosta ajaminen ei ole realistista? Siksi, että bittilasin takaa näkee ulos tuntuvasti huonommin kuin oikeasta autosta, joten nökötän mieluiten konepellin päällä.
Gran Turismo 5 Prologue on ensimmäinen autokaahailu, jossa istahdan vapaaehtoisesti kuppi-istuimeen. Takinkääntö juontuu tuoreimman Turismon teknisistä ansioista, jotka ovat niin kovaa luokkaa, että selkäytimeni ei enää yritä vastustella.
Tärkeimmät ohjaamon hyväksymistä edistävät seikat ovat tarkka Full HD -resoluutio ja 60 raamia sekunnissa rullaava päivitys. Tien koukerot näkyvät riittävän hyvin kojelaudan ja katon kaventamalta ruudulta. Immersiota syvennetään tyylikkäästi auton liikkeiden mukaan huojahtelevalla näkymällä ja loistavalla valaistuksella (sadan tuuman videotykkiruutukin auttaa). Maaston yksityiskohtien ja ikkunapalkkien heittämät varjot leikkivät hienosti viimeisen päälle mallinnetulla kojelaudalla: ratti, mittarit, tausta- ja sivupeilit toimivat kuten pitääkin. Erinomaisten peilien ansiosta kukaan ei enää livahda ohi huomaamatta.
Autojen upeat ohjaamot kuvastavat Polyphony Digitalin ja Kazunori Yamauchin äkkiseltään pieniin, mutta tosipaikan tullen merkittäviin yksityiskohtiin hurjalla draivilla paneutuvaa asennetta. Unohda se, että Prologissa ei ole sadoittain autoja. Unohda se, että Prologissa on vain kourallinen ratoja. Ne ovat loppujen lopuksi sivuseikkoja. Se mitä Prologin pellin alla on, on tehty fanaattisella otteella ja rakkaudesta korskeihin hevosvoimahirviöihin. Lopputulos ei ole virheetön, mutta kaikki olennaiset asiat ovat tarkasti kohdallaan – Gran Turismo 5 Prologue tihkuu puhtaaksi jalostettua ajamisen iloa.
Ratti solmuun
Olennaisista osa-alueista olennaisin on luonnollisesti ajotuntuma. Se määrittää kokonaisuuden luonteen ja sen, onko kyseessä hitti vai huti. Turismon tapauksessa ollaan selvästi hitin puolella. Gran Turismo on aina esitellyt itsensä ajosimulaattorina, eikä väite enää ajo-ominaisuuksien osalta ole kaukana totuudesta. Kilowattien ohella kaarojen menossa tuntuu selvästi massa, vetävien pyörien sijainti ja renkaiden pito. Ford GT -takatuuppari vikuroi mutkissa aivan eri tahtiin kuin nelivetoinen Nissan Skyline. Driving Force Pro -ratilla auton edesottamukset välittyvät näppeihin johdonmukaisesti.
Jos käteen jää vain padi, ajaminen muuttuu astetta kiikkerämmäksi. Daytonan ovaalin hienovaraista otetta vaativissa kurveissa padikuskit huojahtelevat sinne sun tänne. Vaikka Sixaxisilla ajaminen ei ole yhtä tarkkaa kuin ratilla, se on riittävän tarkkaa. Padilla ajamiseen liittyy tosin yksi omituisuus: kuvakulma arvotaan joka kisan alussa uudestaan. Yritä siinä sitten luovia heti startin jälkeen silmille lävähtävä mutka kunnialla läpi, kun näkymä on päin honkia. Ratilla kuvakulma säilyy istunnon loppuun saakka.
Optimistisella laskutavalla kuskin taitoja koettelevia asfalttikoukeroita on täysi tusina. Suzukassa kaaroja kuritetaan lyhyellä ja täyspitkällä radalla. Daytonassa paahdetaan ovaalia ja rata-alueen sisäkenttää hyödyntävää tieversiota. Fujissa ajetaan lyhyellä pätkällä toisistaan eroavia GT- ja F1-painoksia. Gran Turismon omia ratoja kaasutellaan kisasta riippuen myötä- tai vastapäivään. Mittava Spec II -päivitys tuo Lontoon vaikean katukanjonin ja kapean Eiger Norwand -vuoristosyherön seuraksi jo ensimmäisestä Gran Turismosta tutun High Speed Ring -vauhtibaanan. Spec II pulttaa peruspakettiin myös kaksinpelin, kymmeniä uusia autoja ja pitkän rivin nettikilpailuja.
Sisältöä merkittävästi laajentavasta Spec II -päivityksestä huolimatta yksinpelin kilpailut on kelattu vajaassa viikossa läpi. Jos jokaisesta kilpailusta on aivan pakko saada plakkariin kultamitali, aikaa palaa monin verroin enemmän. Tietyllä autolla aikaa vastaan rälläämiset on kiristetty todella tiukoiksi, sillä perushyvällä kierroksella ei irtoa edes hopeamitalia. Ilman muiden radankäyttäjien imuapua kultamitalit jäävät usein haaveeksi. Ferrarilla yhdessä kierroksessa kuudentoista kauppakassin ohi -tyyppiset haasteet tuovat piristävää vaihtelua peruskilpailuihin.
Kaasu pohjassa kurviin
Ensimmäistä kertaa Gran Turismon historiassa yksinpeli ei ole paketin koko sisältö, eikä pidemmän päälle edes tärkein sisältö. Moninpeli on jaoteltu ennalta määriteltyihin tapahtumiin, jotka nivovat radan ja sallitut autot kiinteäksi kokonaisuudeksi. Systeemi pitää kilpailut miellyttävän tasaväkisinä, sillä kukaan ei pääse pröystäilemään ylivoimaisella ohjuksella. Altaan syvän pään kilpailuissa autot raakataan tehon, painon ja pidon perusteella luodulla suorituskykyindeksillä. Tehdaskokoonpanon lukemaa muutetaan suoraan pikasäätövalikon viritystoiminnoilla, sillä Prologissa ei ole tuunauspuoteja.
Kun tapahtuma on valittu, kilpailijat kerätään lähtöruudukkoon automaattisesti. Menetelmän myötä voitosta taistelee aina mahdollisimman monta kuskia. Full ADSL -tason nettiliittymällä PS3 rajoitti masiinoiden määrän tusinaan, maksimi on kuusitoista autoa.
Suosituimpia kilpailuja ovat Daytonan ovaali ja High Speed Ring. Teknisesti ja taktisesti sujuvaa ajamista edellyttäville radoille ei ole Gran Turismon suurista myyntimääristä huolimatta tunkua, kuusi kaaraa Suzukassa on jo hyvä saavutus. Automaation haittapuolena kilpakumppanit vaihtuvat jatkuvasti. Suljetut kilpailut lisätään sapluunaan jossain vaiheessa päivityksellä.
Turistien törttöilyä ja oikomista hillitään (heikolla menestyksellä) vaihtelevan mittaisilla sakoilla, jotka suitsivat kaasupolkimen käyttöä. Kovan rysäyksen jälkeen saattaa kulua likimain kymmenen sekuntia, ennen kuin rakkine suostuu kiihtymään normaalisti. Hämminkitilanteissa sivullisen ja syyllisen välinen raja on ikävän usein bensaan piirretty viiva. Kiilaus- tai kolarisakko saattaa rapsahtaa vastustajan tekemästä epätoivoisesta peittely-yrityksestä.
Räpeltäjien vaikutus pyritään minimoimaan muuttamalla epämääräisesti liikkuvat autot haamuiksi. Aineettomat raaserit tuntuvat oudoilta, sillä koskaan ei voi olla satavarma siitä, kolahtaako vai ei. Ratkaisu aiheuttaa hassuja tilanteita etenkin silloin, kun useampi kaara etenee tiukassa kylkimyyryssä. Kun yksi auto yhtäkkiä haihtuu, omituinen tilanne eskaloituu helposti ulosajoiksi ja kolareiksi.
Gran Turismo 5 Prologue on ehdottomasti huippuluokan kaahailuviihdettä, vaikka rangaistussysteemi ja sen lieveilmiöt kaipaavat vielä hienosäätöä. Kapeahko autovalikoima ja taatusti kapea rata-arsenaali eivät liiemmin haittaa, sillä ajaminen on pirskatin kivaa.
Polyphony Digital on luvannut Prologiin vielä yhden ison päivityksen ennen täysimittaisen pelin julkaisua. Jokohan siihen tulisi kauan odotettu vahinkomallinnus? Tuli tai ei, Prologi teki tehtävänsä: odotan vitososaa aivan täpinöissäni.
89
