Auto ajaa kilpa-rataa, mittari näyttää kahtasataa. Puh pah, pelaaja on tässä pelissä ratista pois.
MicroProse tarjoaa vaihtelua jalkapallomanageripeleihin ja F1-simulaatioihin Grand Prix Managerilla, jossa astutaan F1-tallin omistajan paikalle eikä auton kuljettamiseen osallistuta kuin radiopuhelimen välityksellä. Kaikkeen muuhun tallin toimintaan kylläkin.
Neljänkymmenen kauden kampanjan lisäksi mukana on muutama lyhyt skenaario, joissa on oma, ennalta asetettu tavoitteensa ja määräaika, jossa se pitää saavuttaa. Vaikeusastetta voi säätää monipuolisesti melkein itse itsensä läpi pelaavasta aloittelijatasosta aina lähes mahdottomaan asti. Pitkä kampanja alkaa kaudesta -95 ja jatkuu tulevaisuuteen.
Grand Prix Manager on FIA:n virallisesti hyväksymä peli, joten sekä tallien että kuskien nimet ovat todellisia eivätkä vain niitä muistuttavia. Pelaaja voi ottaa haltuunsa minkä tahansa olemassa olevan tallin (nimen voi toki muuttaa mielensä mukaan). Sponsorien nimet ovat kuitenkin kaikki "keksittyjä: oma tämänhetkinen pääsponsorini on Cola Cola ja mukana on myös öljy-yhtiö Ecco.
Managerin vatsahaava
Grand Prix Manager on raakaa managerointia alusta loppuun, eikä onneen ole lyhyttä oikotietä. Kaikkeen voi ja pitää ottaa kantaa, sillä mitä itse ei tee, ei tee kukaan muukaan. Tämä lisää pelin monipuolisuutta, mutta tekee siitä samalla hieman yksitoikkoisen. Esimerkiksi tallin aluepäälliköt eivät hoitele omin nokkineen alueensa asioita, joten hajonnutta vaihdelaatikkoa ei mekaanikko voi oma-aloitteisesti vaihtaa, vaan se on aina käytävä itse hoitamassa. Helpommilla vaikeustasoilla tallin päämekaanikot ja suunnittelijat sentään edes kysyvät, haluaako pelaaja vaihdelaatikon vaihdettavaksi.
Kädet ovat koko ajan täynnä työtä, ja jos pienimmänkin yksityiskohdan unohtaa, on varmaa, ettei seuraavasta osakilpailusta pisteitä heru. Kaikista asioista huolehtiminen on sitä paitsi niin aikaa vievää puuhaa, ettei yhdessä illassa jaksa kovin montaa osakilpailua käydä läpi. Jos laskee koko pelin olevan 40 x 16 osakilpailua, niin kampanjan läpipeluuseen menee melkoinen aika.
Uutta teknologiaa voi suunnitella ja rakentaa joko omissa tehtaissa (pidemmän päälle halvempaa) tai ne voi ostaa suoraan valmistajalta. Voipa tallinjohtaja käydä "kurkistamassa" vieraan tallinkin kalustoa ja "lainata" sieltä teknologiaa omaan käyttöönsä, mikä on varsin tyyris, mutta erittäin käyttökelpoinen kaluston kehityskeino. Pelissä voi myös leikkiä Benettonia ja virittää omaan autoonsa ei-sallittuja lisäosia. Riskinä on kuitenkin diskaus ja sakot.
Ei vain tie ole mutkikas
Auton virittely ja uuden teknologian kehitys ovat vain pieni osa tallinjohtajan jokapäiväisestä elämästä. Varaosa-, moottori-, rengas- ja polttoainetoimitussopimusten on oltava kunnossa, kuten myös henkilöstösopimusten, tai tallin ykköskuski on pian kilpailijan leivissä.
Itse voittorahat ovat pieni osa tallin taloudenpitoa: tärkein rahasampo ovat sponsorit, ja potentiaalisten sponsoreiden voitelu on tärkeimpiä osa-alueita. Siksipä osakilpailuissa pitääkin pärjätä, jotta sponsorointisopimukset paranevat ja lisääntyvät.
GP-osakilpailu on ainoa osa pelistä, jossa tietokoneen voi ottaa avuksi. Pelaaja voi ottaa osaa kaikkeen toimintaan, aina harjoituksista lämmittelykierrokseen ja osakilpailuun asti, tai sitten jättää kylmästi osan päätöksistä tietokoneelle. Välillä vaikuttaa, että tietokone hoitaa osakilpailun paremmin kuin pelaaja, sillä sijoitukset paranevat tietokoneen ohjauksessa lähes poikkeuksetta.
Kampanja kattaa siis melkoisen määrän osakilpailuja. Pelaaja ei todellakaan kuole tekemisen puutteeseen, kun hän navigoi osakilpailu toisensa perään samat valikot läpi ja valitsee parhaiten maksavat sponsorit, tarkistaa, ettei kenenkään sopimus ole loppumassa (asiasta varoitetaan tasan edellisen osakilpailun aattona), hoitaa autojen huollon ja kehitystyön ja vielä suunnittelee taktiikan seuraavaa osakilpailuakin varten. Pelaaja valitsee varikkokäyntien määrän, minkä tyyppisiä renkaita käytetään, bensatankin koon ja ajo-ohjeet. Muuttuva säätilakin tuo mukaan oman jännitysmomenttinsa.
Hiekkaa vaihdelaatikossa?
Auton virittäminen on monimutkaista ja aikaavievää, ja pienikin virhe tiputtaa sijoitusta ja paljon. Ohjekirja ei asiaa paljon auta, sillä asiat käsitellään varsin pintapuolisesti. On-line-helpit ovat hieman yksityiskohtaisempia, ja joissain tapauksissa ne jopa kertovat, mitä todellista hyötyä on siirtää painopistettä tai jarrujen balanssia, ja mitä vaikutuksia siipikulmien säädöillä loppujen lopuksi on. Vaikka tietoa auton toiminnasta annetaan kohtalaisesti, on se vajaata. En löydä pelistä mistään tietoa esimerkiksi siitä, miten autoni kiihtyvät ja miten vaihteiden määrän tai voimasiirron muuttaminen tähän asiaan vaikuttaa.
Erityisesti auton etu- ja takasiivekkeiden kulmien säätelyyn menee aivan liian pitkä aika, ennen kuin saavutetaan radalle soveltuvat arvot. Siipikulmat voi toki käydä testauttamassa tuulitunnelissa, mutta se maksaa huomattavan paljon rahaa, mikä kyrsii pienen budjetin talleja.
Tuulitunnelikin on sen verran huonosti suunniteltu, että siivekkeiden lisäksi myös V-käyrä kohoaa. Asteenkin kulman muuttaminen takasiivekkeessä saattaa saada aikaan huomattavan nopeuseron, joten arvoja joutuu hiomaan todella tarkkaan. Valitettavasti animaatio tuulitunnelissa on suunniteltu siten, että kun tunnelin käynnistää ja saa kyseisten siipikulmien nopeusarvot, kestää tunnelin sammuttamisen jälkeen kymmenisen sekuntia ennen kuin voi säätää arvoa taas asteen-pari. Tässä menee ikä ja terveys ja vähitellen alkaa hyväksyä päämekaanikon suositusarvot suoraan. Hän ei edes sano suoraan tarkkoja arvoja, vaan kertoo esimerkiksi takasiivekkeen olevan liian matalalla. Olen aina luullut, että muutokset ovat kuskikohtaisia ja riippuvat paljon ajotyylistä, mutta GP Managerissa vaikuttaa siltä, että kaikki kuljettajat hyötyvät samanveroisesti siivekekulmien muuttamisesta.
Pelistä jää jälkimauksi varsin julmasti suunniteltu manageripeli, joka ei anna pienintäkään virhettä anteeksi. Kokonaisuus on silti toimiva, mutta selvästi suunnattu F1-maailmaa erityisesti tunteville tai manageripelifriikeille.
83
