Grand Theft Auto: Liberty City Stories (PS2) – Nappi otsaan ja nasta lautaan

Toisin kuin monet muut isot pelifirmat, Rockstar Games ei vastusta pelien kierrättämistä: Liberty City Stories kierrättää GTA kolmosen.

Jokainen suosittu pelisarja rapautuu ennen pitkää fanien kynimiseksi. Maineikas GTA-sarja saapuu tähän kyseenalaiseen pisteeseen Liberty City Storiesin PS2-version myötä. Mafiasotilas Tony Ciprianin väkivaltaiset edesottamukset maistuvat kiusallisen tutuilta – tämähän on Grand Theft Auto III Remix. Kaupunki on sama, tunnelma on sama ja tapahtumat tuntuvat käytännössä samalta.

Taskusta telkkariin siirtynyt Liberty Cityn tarinat ei toki ole floppi – tappavan toimiva ja addiktiivinen GTA-kaava on ennallaan. Leonen mafiaperhettä palveleva herra Cipriani vaeltelee kaupungilla ja hoitaa arkaluontoisia keikkoja perheen johtoportaan laskuun. Laajassa betoniviidakossa liikutaan omaan tahtiin jalkapatikassa, varastetuilla autoilla ja moottoripyörillä.

Päivän urakka alkaa Ciprianin kämpästä. Piilopirtin tallista napataan eilen pöllitty kaara tai motskari alle. Jos talli on tyhjä, rakkineiden nyysiminen on helppoa: ovi auki ja kuski asfaltin pintaan. Mikäli uhri kuuluu johonkin riuskaan jengiin, hän yrittää napata auton takaisin. Lusikka pohjaan ja äijä jää nuolemaan näppejään.

Ahkeraa roistoa kaipaavat tahot näkyvät lähikortteleita kuvaavassa tutkassa. Keikat ovat periaatteessa mene pisteestä A pisteeseen B tai seuraa tuota autoa -tyyppisiä. Kun tilannetta on lämmitelty tarpeeksi, Cipriani listii liudan rikollisia ja jalkoihin jääviä siviilejä. Miellyttävän vaihtelevilla tavoilla yhteen nivotuista peruselementeistä muovautuu läjäpäin monipuolisia ja tasaisesti kiristyviä tehtäviä.

Väistämättömät erimielisyydet ratkotaan paljain nyrkein, lyömä- ja tuliasein. Tai autoilla. Useimpien operaatioiden tappotavat ja -paikat ovat ihailtavasti oman kekseliäisyyden varassa. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin vastaan hangoittelevan jengin liiskaaminen rekan nupilla. Nahkaansa ei kannata vaarantaa tulitaisteluissa, jos tyly yliajo hoitaa saman asian. Konemaisesti käyttäytyvät siviilit ovat liikkuvia kulisseja, joten sivullisten kohtalo ei paina mieltä. Mikäli roistojen teilaaminen helpottuu, kun lanaan pari siviiliä, lanaan pari siviiliä. Pääasia, että menossa on meininkiä.

Mitä enemmän mekkalaa, romua ja kaaosta, sitä useampi poliisi näykkii Tonyn kantapäitä. Muutama murha ei tunnu vielä missään, jos niitä ei tehdä suoraan kyttien edessä. Romuralli ja päätön ammuskelu on jo toinen juttu. Sinivuokot poimivat roistot talteen suoraviivaiseen tyyliin. Poliisit räiskivät pyssyillä ja runttaavat autoilla suoraan päin. Pääteille levitetyt piikkimatot ovat takaa-ajajia kiusallisempia, sillä repaleisilla nakeilla rällääminen on kiikkerää puuhaa. Sitkeät, mutta tyhmät skoudet tippuvat kannoilta, kun korjaamo läiskii autoon tuliterän maalipinnan.

Vaihda vapaalle

Tony Ciprianin elämä ei ole pelkkää rikollispomojen oikkujen mukaan pomppimista. Liberty Cityyn on kätketty runsaasti tutkintaviettiä kutkuttavia tavaroita, kuten bonuspaketteja, aseita ja erikoistehtäviä. Täystuhokeikoilla pitää saada aikaan rumaa jälkeä rivakasti aja 30 jalankulkijan yli -tyylisten sääntöjen mukaan. Autojen ja motskarien kierroskisat piristävät sunnuntaiajelua.

Ajoneuvosidonnaiset ja aikarajoilla kiristetyt paahda sinne sun tänne -tehtävät antavat mahdollisuuden rehellisen leivän tienaamiseen – kunhan ensin pöllit sopivan auton. Taksilla kuljetetaan asiakkaita, paloautolla sammutetaan tulipaloja, ambulanssilla raahataan haavoittuneita ja sitä rataa. Minä otan mieluiten lunkisti, kruisailen ja kuuntelen pöhköjä radiokanavia. Musa ja huumorilla kyllästetty lässytys ei ole yhtä nasevaa kuin Vice Cityssä – San Andreasta en ole pelannut. Lennokkaan eksoottinen Radio Del Mundo on yllättävän nopeasti itseään toistavan satsin hauskin esitys.

Korkeintaan siedettävällä ruudunpäivityksellä puksuttava Liberty City Stories on selvää PS2-kamaa. Miljööt ovat kulmikkaita ja harvakseltaan pörräävät ajoneuvot katoavat reilusti ennen horisonttia. Kamera on onneksi parempi kuin GTA kolmosen aikoihin: vapaasti Ciprianin ympärillä pyörivä linssi auttaa kummasti tiukoissa saumoissa. Jään odottamaan innolla seuraavan sukupolven Grand Theft Autoa, joka toivottavasti nostaa tekniikan loistavan musiikin tasolle.

Grand Theft Auto: Liberty City Storiesia vaivaa tuttujen GTA III -teemojen kierrätys. Se ei ole missään nimessä huono peli, mutta käytännössä se nähtiin jo viisi vuotta sitten. Pitkän tauon jälkeen Liberty Cityssä melskaaminen oli toki ihan kivaa, mutta siinä se. PSP-painoksessa on sentään tuoretta oujee, GTA taskussa -fiilistä. Uusi juoni, tehtävien ja ympäristön kevyt viilaus eivät pese halvan uusintajulkaisun makua pois. Toivottavasti Suomen pelipuodit noudattavat rapakon takana nähtyä budjettiluokan hinnoittelua.

85