Grand Theft Auto: San Andreas (PS2) (nettiarvostelu) – Et pääse pakoon

Välttäkää rasvaisia ruokia ja liikkukaa paljon, esimerkiksi uiminen ja pyöräily ovat hyviä harrastuksia. Sanottiinpa GTA:sta mitä hyvänsä, ainakin arvot ovat kohdallaan.

Uusi Grand Theft Auto tärähtää tajuntaan kuin cinemascope 21-tuumaisen mustavalkotelkkarin jälkeen. San Andreas on pinta-alaltaan kuusi kertaa isompi kuin Vice City. Maaseutua halkovat loputtomat moottoritiet johtavat kolmeen kaupunkiin. Kyläpahaset Los Santos, San Fierro ja Las Venturas ovat yhtä kuin Los Angeles, San Francisco ja Las Vegas.

Teema on sävyltään yhtä tumma kuin Carl Johnson, tarinan päähenkilö. Jatkuvasti kiroileva CJ on juuri päässyt vankilasta ja joutuu heti parin tylyn jeparin käsittelyyn. Rahattomana vihamielisten jengien ympäröimänä räppijätkän tulevaisuus ei näytä pitkältä, sillä alla on vain fillari. CJ sotkee hulluna munamankelia samassa tahdissa kuin sormeni hakkaa x-nappia. Koska linnakundin kunto on lähes olematon ja pelialue on valtava, paikasta toiseen pääsee parhaiten autolla.

Elämä San Andreaksessa ei ole helppoa. CJ on köyhä ja köyhänä pysyy, ellei ota aloitetta omiin käsiinsä. Alussa hämäräkeikat tehdään vain oman pikkujengin reviirillä Los Santosissa. Tagien spreijaus ei kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta myöhemmin edessä on kuulasuihkun operointia ja muita hauskoja lapsilta kiellettyjä aktiviteettejä.

Kaupunki sykkii 24 tuntia vuorokaudessa ja sieltä löytyy kaikkea pizzerioista poliisiin. Ihan joka paikkaan ei sentään alussa pääse, sillä innokkaan tutkimusmatkailijan matka pysähtyy sillalla odottavaan tiesulkuun.

Sievisen vanavedessä

Las Venturasin kuuluisat kasinot mielessäni päätin rikastua kertaheitoilla ja haistattaa pitkät tiesululle. Sukelsin hyytävään veteen ja kroolasin pitkin vedoin vastarannalle. Perillä odotti poliisien masinoima epäreilu ihmisjahti ja paluu vankilan kautta lähtöruutuun. Oikoteitä onneen ei ole.

Onneksi rahaa roikkuu lähes joka oksalla odottamassa poimijaansa. Käteisen puutetta voi helpottaa tekemällä vaikka rehellistä työtä ambulanssikusikina tai palomiehenä. Periaatteessa kaikki vanhat tienaamiskonstit ovat käytettävissä, mutta lisäksi pelissä on joukko uusia tapoja. Ne on hauskinta selvittää itse.

Tehtävät tuntuvat aikaisempaa yksioikoisemmilta, sillä viikonlopun kiivaan rötöstelyn aikana en joutunut kertaakaan miettimään yksittäisen keikan toteutustapaa. Vaihtelua riitti silti kiitettävästi ja pääsin parissa illassa kokemaan hurjia takaa-ajoja, ampumaan uzilla ja kääntämään arvokasta tavaraa. Tylsää ei ollut missään vaiheessa.

Valitettavasti myös puuduttavaa kohteesta toiseen ajamista on enemmän kuin tarpeeksi. Tehtävä onnistuu harvoin ensimmäisellä kerralla, joten samaa väliä saa suhata turhautumiseen asti. Joissakin keikoissa voi hypätä tylsän ajomatkan yli, mikä on erittäin tervetullut parannus. Valitettavasti toiminto ei ole aina käytössä.

Vaihteluksi eteen tupsahtaa tehtäviksi naamioituja reaktiotestejä, joissa vaaditaan näppäinten oikea-aikaista painamista. Idea on nyysitty tanssimattopeleistä, mutta padin naputtelussa ei ole samaa hohtoa kuin lattialla heilumisessa. Biitsillä joraaminen ja auton hytkyttäminen popin tahtiin oli siitä huolimatta koominen kokemus.

Kehitys kehittyy

Yksi hypetetyimmistä uutuuksista on päähenkilön kehittyminen sen mukaan, miten hahmoa käyttää. Jos Siizei käy kuntosalilla, hän saa lisää bodia ja tsemppistä. Kolikon toinen puoli on, että vähän liikkumalla ja syömällä paljon rasvaista roskaruokaa CJ:stä tulee hidas pullukka, jolle kaverit kuittailevat.

Fyysisen kunnon lisäksi hahmon taidot kehittyvät fillarilla, moottoripyörällä tai autolla ajaessa. Mitä enemmän vehjettä käyttää, sitä helpommin se sujuu. Myös asetaidot karttuvat ajan myötä, tähtäys onnistuu kauempaa ja luodit tekevät kipeämpää.

Kledjuilla on myös tärkeä rooli. Mitä makeammissa releissä CJ hengailee, sitä enemmän hän saa jengimaailmassa kunnioitusta. Käätyjen ja muun rihkaman ostelu on hauskaa, mutta harmittavasti vaatteiden vaihtaminen on tehty kömpelöksi.

Vohkittavia kulkuvälineitä on mielettömästi. On poliisimoottoripyöriä, traktoreita, asuntoautoja, junia, lentokoneita, helikoptereita ja vaikka mitä. Ajotuntuma on nautittavan helppo lähes laitteella kuin laitteella. Lentämään en valitettavasti ehtinyt, sillä lentokentän portilla kysyttiin yllättäen lentolupakirjaa.

MTV:llä pyörii tällä hetkellä suosittu Pimp My Ride -sarja, jossa ritsasta loihditaan hulppea naaraskatiska. Samaa voi harrastaa myös San Andreaksessa, jossa ammattikoulusta valmistuneet autonasentajat hitsaavat autoon kaikkea hauskaa ja tarpeetonta nimellistä korvausta vastaan.

Ammuskelut ovat olleet Grand Theft Autojen heikoin lenkki ja niin on nytkin. Tulitaistelut muistuttavat aloittelevan videokuvaajan haparoivia otoksia. Lähes maagisesti automaattitähtäys valitsee aina väärän kohteen, eikä sitä, jota oli tarkoitus ampua.

Grafiikka on karua ja tutut ongelmat kiusaavat edelleen. Autot katoavat mystisesti juuri silloin kun menopeliä eniten kaipaisi. Lisäksi ruudunpäivitys nykii ajoittain ikävästi, mutta ongelmaan tottuu yllättävän äkkiä.

Rock on kukko

Tekoälyä on helppo kritisoida. Kytät katsovat rikkeitä läpi sormien tiettyyn rajaan asti ja ovat helposti höynäytettävissä. Vasta todellinen sikailu saa paskalakit raivostumaan, mutta loppujen lopuksi ne noudattavat orjallisesti Asimovin lakeja sillä erotuksella, että ihmisten tappaminen on jopa suositeltavaa. Oikeastaan tekotyhmyys on ihan hyvä juttu, sillä muuten pikseliukkojen kiusaaminen tuntuisi liian pahalta.

Poppi on menevää 90-luvun rytkettä, joka pauhaa yhdentoista kanavan voimin. Kappalevalikoimassa on edustettuna lähes kaikki tyylisuunnat räpistä kantriin. Esittäjinä ovat muun muassa: Public Enemy, James Brown, Depeche Mode ja Hank Williams. Radiossa äänessä pauhaavat myös rock-kukko Axl Rose ja koomikko Andy Dick.

Puherooleihin on jälleen valittu kuuluisuuksia, kuten Samuel L. Jackson, James Woods ja Peter Fonda. CJ:n roolin vetää hienosti tulevaisuuden suuri lupaus Chris Bellard, joka tunnetaan paremmin räppäritaitelijanimellään Young Maylay. Jos pisteitä annettaisiin pelkästä ääniraidasta, San Andreas vetäisi täydet pointsit.

San Andreas on massiivinen paketti eikä pika-arvostelu pysty kuin raapaisemaan hieman pintaa. Ei tarvitse olla meedio ennustaakseen, että San Andreas myy kuin hiilimonoksidi K18-leimasta huolimatta. Vaikka uutuuden viehätys puuttuu, vanha koukku toimii ja padi pysyy kädessä kuin liimattuna.

93