Väkivaltaa, seksiä, rikollisuutta, huumeita, räppiä. Tarvitseeko teinille enempää ingressiin kirjoittaa?
1990-luvun alussa kotikaupunkiinsa palaavan CJ:n arki ei ala ruusuisesti. Äiti on kuollut ja Grove Streetin posse on menettänyt Los Santosin ykkösaseman Ballas-jengille. Vanhat jengikaverit kettuilevat CJ:n pakomatkasta Liberty Cityyn keuliessaan maastopyörillä ympärillä. Moinen vakuuttaa miehen kuin miehen, joten CJ kiskoo vihreät kuteet ylleen ja palaa jengielämään.
Homman koukku on tekemisen vapaus. San Andreaksessa voi ajaa maastopyöräkisoja, varastaa autoja, valokuvata nähtävyyksiä, pelata uhkapelejä, ostella vaatteita, parittaa, työskennellä taksikuskina tai käydä ramboilemassa pelaajalta kielletyllä alueella ja kokeilla, kauanko pysyy hengissä poliisin suurhälytyksessä.
Maailma on äärimmäisen väkivaltainen, sillä CJ ei ole ainoa kaduilla rötöstelijä. Poliisit jahtaavat vähän väliä autovarkaita, ja jengiläiset ammuskelevat toisiaan. Kolarin jälkeen paikalle jopa kurvaa lääkäriambulanssi, jonka henkilökunta elvyttää uhrit. Näytös kerää tukun kaupunkilaisia katselemaan ja aiheuttaa aidosti ruuhkan.
Rotuominaisuudet
Vaikka peruskaava on muista Grand Theft Autoista tuttu, San Andreaksessa on tukku uutuuksia. Ampuessa, ajaessa ja muun tekemisen ohessa CJ:n taidot nousevat kevyen roolipelimäisesti. Ampumataidon kehittyessä voi räiskiä kahdella konepistoolilla yhtä aikaa ja haulikko latautuu nopeammin osaavissa käsissä. Ampumataito ei vaikuta osumatarkkuuteen, sillä automaattitähtäys pitää siitä huolen.
Ominaisuuksilla ei tarvitse välttämättä pelleillä, sillä tarkoilla arvoilla on merkitystä vain tyttöystävää iskiessä. Jokainen heila vaatii poikaystävältään tietyt arvot täyttävän ulkonäön, rasvaprosentin ja lihasmassan.
Suhteen vakiintuessa CJ:n ulkonäkö menettää realistisesti merkityksensä, vaikka varsinainen deittailu ei noudatakaan todellisuutta. San Andreaksessa naiset ilmoittavat suoraan haluavansa tanssimaan, syömään tai huvittelemaan eikä asiaa joudu arvailemaan epämääräisestä puhinasta.
Jotain pelin monipuolisuudesta kertoo San Andreaksen ensimmäiset negatiiviset otsikot Amerikassa: moraalinvartijat närkästyivät, koska latinotytöt ovat muita helpompia.
Ajofysiikka on aikaisempaa monipuolisempi, sillä massiivisen kaaravalikoiman erot tuntuvat selvästi. Nelivetoisella maasturilla huippunopeus ei ole kaksinen, mutta maaseudun hiekkateillä sillä paahtaa ylämäkeen ripeämmin kuin monella urheiluautolla. CJ:n ajotaidon kehittyminen vaikuttaa siihen, kuinka herkästi perä lähtee alta ja hypyissä siihen, kuinka paljon autoa ehtii pyörittää ilmassa akselinsa ympäri.
Hotelli Kalifornia
San Andreas mallintaa kolme kalifornialaista suurkaupunkia: San Franciscossa eli San Fierrossa en ole käynyt, mutta Los Santos ja Las Venturas muistuttavat hienosti esikuvina olevia Los Angelesia ja Las Vegasia. Los Santosissa on aitoja yksityiskohtia kuten oikeassa kohdassa Sunsetilla oleva pikaruokaravintola, Hollywoodin kiinalainen teatteri ja Santa Monican E3:n aikaiseen hotelliin johtavat liittymä moottoritie 10:llä. Pelimaailman on tiivistetty karikatyyri todellisuudesta, mikä näkyy kaupungin nimissä. Pulp Fictionista tuttu Inglewood esiintyy Idlewoodina, mikä kuvaa seutua mainiosti.
Kaupunkeja erottaa harvaan asuttu maaseutu, joten taajamasta toiseen huristeleminen kestää useita minuutteja. Perusvire vaihtuu kaupungista toiseen siirtyessä, joten meno pysyy koko ajan tuoreena. Los Santosissa kamppaillaan jengisodan keskellä vallaten kortteleita kilpailijoilta, San Fierrossa ostetaan yrityksiä omia bisneksiä pyörittämään ja Las Venturasissa puuhataan erilaisten lentovehkeiden kanssa.
Tarina etenee lineaarista tehtäväputkea selvittämällä, ja ehkä monipuolisen tehtävävalikoiman takia kokonaisuus on jäänyt vähän epätasaiseksi. Vapaata keikkaa voi seurata umpitylsä rävellys, jossa on noudatettava ennalta määrättyä ratkaisutapaa ja katseltava muka-dramaattisia välifilmejä. Liian käsikirjoitetuissa pätkissä hukataan elävän maailman antamat mahdollisuudet kokonaan.
Jos Vice Cityn karmea radio-ohjattavahelikopteri ärsytti, kannattaa San Adreaksessa jättää Zero naulakkoon roikkumaan. Miehen keikkaputkessa kilpailijan lähettejä ei voi käydä niittaamassa kadun varteen, vaan heidät on tapettava kiikkerällä radiolennokilla. Lähetit ampuvat keskeytyksettä ympäri pörräävää konetta ja bensaakin on rajallinen määrä.
Parhaimmillaan meno on silloin, kun saa itse päättää mitä ja miten tekee, eikä aikarajoituksia ole. Lentokentältä pakenin takaa-ajajia toheloimalla limusiinin satama-altaaseen, uimalla rannikkovartioston veneeseen ja karauttamalla paatin metrikaupalla rannan puolelle. Suojeltavat tekoälyhahmot tulivat kiltisti mukana koko kohelluksen ajan ajoneuvosta toiseen, mitä nyt välillä huutelivat: "Oletko hullu CJ?"
Naurata mua
San Andreaksen vahvuus on hieno ääninäyttely. Rooleissa on tukku ammattinäyttelijöitä, joista nimekkäin on komisario Tenpennyä esittävä Samuel L. Jackson. San Andreaksen radiokanavat vetävät vertoja oikeille kanaville puheohjelmineen, huvittavine mainoksineen ja uutispätkissä jopa kommentoidaan pelaajan viimeaikaisia tekemisiä. Soittolistojen pääpaino on 1990-luvun rapissa, mutta aalloilla kuullaan muutakin Lynyrd Skynyrdin Free Birdistä kantrihelmi All my exes live in Texasiin. Biisejä on jopa liikaa listattavaksi.
Vice City parodioi kasariajan tv-sarjoja, pastellimuotia ja musiikkia, mutta San Andreaksessa ei pilkata 1990-lukua lainkaan. Ei yhtään vitsiä vuosikymmenestä, jolla David Hasselhoff esiintyi Baywatchissa, ihmiset lakkasivat lukemasta kokomerkintöjä, sovittamasta vaatteita ennen XXXL:n ostamista ja laahustivat kadulla kalsarit vilkkuen.
Jos kiroilu tai donitseja syövät poliisit naurattavat, San Andreaksessa piisaa hauskaa. Tahatonta komiikkaa irtoaa muka-dramaattisesta alusta, jossa CJ itkee kuolleen äitinsä perään. Ei aiheuta empatiaa, koska autoa pysäköidessä jää vähintään mummo eturenkaan alle ja ennakoimattoman automaattitähtäyksen takia tulitaistelussa kaatuu aina sivullisia.
San Andreas ei ole yhtä buginen kuin aikaisemmat Grand Theft Autot, mutta pelialue on aivan liian laaja PS2:n muistille. Ongelma näkyy jatkuvana nykimisenä, sillä maailma pyörii vain hetkittäin sujuvasti. Autot, ihmiset, ja rakennukset ilmestyvät tyhjästä eikä autioilta kaduilta välity suurkaupunkifiilistä. Rakennusten pinnat ja ihmisten kasvot näyttävät karmeilta varsinkin lähikuvissa.
Muistin vähyys aiheuttaa kornit ongelmansa. Jos komentaa auton täyteen jengikavereita, kaduilla kulkijoita ei piirretä kuin muutamia ja korttelin valtaaminen vaikeutuu. Jengisodan aloitus vaatii alueen vihollisjengiläisten listimistä eikä temppu onnistu, jos kadulla päivystää vain yksinäinen huumekauppias. Jengisodasta katoaa puolet ideasta, jos rintamalle ei voi ottaa omaa possea mukaan.
San Andreas on odotetusti yksi vuoden parhaista PS2-peleistä. Tutkittavaa on San Andreaksessa niin paljon, että vähän heikommatkin juonikeikat menevät muun puuhastelun ohessa. GTA-sarjan keskinäisessä hierarkiassa uutuus jää Vice Cityn jälkeen, sillä Vice Cityn mustan huumorin sävyttämä maailma toimi paremmin.
* * * * *
Lunttilappu
Grand Theft Auto: San Andreas Official Strategy Guide
Tekijät: Tim Bogenn ja Rick Barba
Julkaisija: BradyGames
Testikappale: Plan 1 Oy
San Andreas -opaskirjasta ei ole mitään mitä www.gamefaqs.comissa ei jo olisi, mutta kirjassa on yksi selkeä vahvuus nettivinkkeihin nähden. Esimerkiksi Los Santosin 100 tag-paikkaa löytyvät huomattavasti helpommin, kun niiden sijainnin näkee kuvitettuna kirjan kartasta eikä joudu vain tyytymään nettisivun tekstikuvaukseen.
Tehtävien läpipeluuohjeet ovat tapa kaikki -tyylisiä turhuuksia, mutta eri paikkojen salaisuudet ovat kätevästi koottuina. Pelipakettia yksityiskohtaisemmat kartat ovat erinomainen lisä. 100 prosentin läpäisyyn pyrkivälle erinomainen tietopaketti.
90
