It takes two to Fandango
Kuolleiden maasta herää henkiin itse viikatemies.
Grim Fandango on eräs lajinsa viimeisistä. Tim Schaferin luurankoseikkailun jälkeen LucasArtsin seikkailupeliarkkuun iskettiin vielä yksi naula, jonka jälkeen se lastattiin Tähtien sota -betonipainoilla ja viskattiin toimintapelien täyttämään syvänteeseen. Vuonna 1998 julkaistu Grim Fandango, eräs kaikkien aikojen seikkailupeleistä, oli kaupallinen floppi, vaikka kriitikot ylistivät kuorossa pelin kertomaa tarinaa.
Nyt, liki 20 vuotta myöhemmin, on aika palata kalmankasvoisen matkailuyrittäjän maailmaan, sillä Grim Fandango tekee paluun uuden sukupolven pelivehkeille. 2010-luvusta on toden teolla tulossa uudelleenlämmittelyjen vuosikymmen, mutta en valita, sillä vanha seikkailupelikonsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Grim Fandango yhdistelee meksikolaista kansanperinnettä 50-luvun film noir -elokuviin. Teema on edelleen uniikki ja tekee pelistä täysin omannäköisensä. Upeasti kirjoitettu tarina kantaa alusta loppuun ja mainio hahmokavalkadi nostaa paketin erinomaisesta mestarilliseksi. Kokonaisuus kruunataan LucasArtsille tyypillisellä huumorilla ja tarjoillaan runsaiden sanaleikkien kera.
Yrittäjän arkea
Manuel ”Manny” Calavera pyörittää matkatoimistoa Kuolleiden maassa. Hän on yksi lukuisista ammattiviikatemiehistä, jotka noutavat asiakkaansa elävien maasta viimeiselle matkalleen. Vastoin yleistä käsitystä saapuminen Kalmalandiaan on kahdeksas alamaailma. Lopullinen leposija löytyy vasta yhtä alamaailmaa alempaa.
Kuoleman kaupparatsu saa elantonsa myymällä mahdollisimman hyvän pakettimatkan uhr.. siis asiakkaalleen. Manny on kuntouttavan työtoiminnan esimerkkitapaus, sillä myytyjen matkojen laatu vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti hän saa sovitettua omat syntinsä ja voi itse siirtyä eläkkeelle.
Jotta matkalainen pääsee kohteeseensa, tulee tämän suorittaa nelivuotinen sielujen matka. Tässä vaiheessa eletty elämä astuu mukaan kuvioihin. Jos hommansa on hoitanut edes etäisesti säädyllisesti, matkaan pääsee suhteellisen ripeästi. Mallikansalaiset ehtivät kohteeseensa vaivaisessa neljässä minuutissa, kiitos Numero Ysi -pikajunan. Surkeimmille tapauksille tiedossa on joko patikointia tai pakettimatkailua postin armoilla.
Uraputkessaan rämpivä Manny saa hoidettavakseen pelkkiä luusereita, kun naapurikopin myyntitykki nappaa kaikki hyvät tapaukset. Epätoivoissaan Asko Kallonen varastaa kaverilta asiakkaan. Mercedes ”Meche” Calamar on paperilla selvästi junamatkan arvoinen, mutta tietokone on toista mieltä. Jotain on pahasti pielessä.
Kuolleiden aamunkoitto
Alkuperäispeli kompasteli ainoastaan kontrolleissa, mutta nyt myös syömävehkeet ovat kunnossa. Resident Evilistä napatut suitset istuivat hiton huonosti naksuseikkailuun, mutta konsolin ruudulla tilanne on toinen. Mannya kelpaa käskyttää pädillä.
Herrarodulla on aihetta röhönauruun, sillä suurimmat tekniset innovaatiot tarjoillaan tietokonemiehille. Pelissä on nimittäin VIHDOINKIN toimiva hiiriohjaus. Kursori tunnistaa hotspotit, ja klikkaamalla esiin pomppaa Curse of Monkey Islandista ja Full Throttlesta tuttu valikko, josta napataan haluttu toimenpide.
Paikasta toiseen voi jolkotella vaivatta, kun nuolinappien takomisen sijaan Manny vaihtaa maisemaa tasan yhdellä klikkauksella. Jyrsijän lisääminen peliin oli ainoa tilauslistallani ollut pelillinen uudistus, ja nyt Grim Fandango on viimein siinä kuosissa kuin sen olisi pitänyt olla jo julkaisussa. Pelattavuudesta ei löydy enää moitteen sijaa.
Sankarin povitaskuinventaario on sen sijaan käytettävyydeltään yhä susi. Kun tavarat noukitaan yksi kerrallaan taskujen uumenista, oikean kilkkeen löytyminen on toisinaan tuskallisen hidasta. Staattinen esineruutu olisi toiminut paremmin, mutta ongelma ei oikeasti ole niin suuri, että siitä kannattaisi valittaa. Uusintaversio kannattaa hankkia jo pelkän kontrollipäivityksen vuoksi, sillä nyt peli on aivan toisen luokan petoeläimenraato.
Pleikkariversio siirtää alkuperäisen näppäimistöohjauksen suoraan padille. Sohvapaavottajille on tiedossa kissanpäivät, sillä viikatemiesseikkailu on kuin kotonaan myös konsolilla. Ohjainasetuksista kannattaa käydä nappaamassa päälle tankkikontrollit. Kuvakulmaan sidottu ohjaus voi aiheuttaa sekoilua suuntavaistossa, kun dramaattiset kuvakulmat kääntävät pohjoisen eteläksi.
4:3-kuvasuhteeseen työstetty peli toimii oletuksena surureunojen sävyttämässä neliskanttinäkymässä, mutta pelin voi venyttää myös laajakuvaksi. Reunukset katoavat, mutta samalla Manny ja muu kallokonkkaronkka saa muutamia lisäkiloja. Valikosta voi käydä napsauttamassa päälle myös originaalin grafiikkatilan, joka palauttaa vanhat tekstuurit ja askeettisen resoluution.
Tietsikkamiehet voivat seilata aikakausien välillä takomalla askelpalautinta,. Grafiikkatilojen välillä kannattaa pomppia, jotta oikeasti käy selväksi, kuinka paljon remasterointi siistii pelin grafiikkaa. Ero ei kuvakaappauksissa näytä kovin radikaalilta, mutta totuus on toinen.
Remasterointia varten pelihahmojen tekstuurit on työstetty tarkemmiksi ja valaisutehosteita on hieman tuunailtu, mutta taustoihin ei ole kajottu. Telkkarin HD-resoillakin peli näyttää yhä pirun komealta. Vähäeleiset polygonihahmot ovat kestäneet ihailtavan hienosti aikaa eikä vuonna 1998 alun perin julkaistu nestori häpeä lainkaan uuden seikkailupelipolven rinnalla. Jos uus-Grimiä vertaa uus-Gabrieliin, Double Finen hiottu alkuperäisvisio pesee blondatun varjojääkärin mennen tullen.
Audiovisuaalisen kakun kuorruttavat erinomainen musiikkiraita ja todella hyvin toteutettu ääninäyttely. Kun tähän yhdistetään vetävä tarina ja pääosin looginen pulmakattaus, on kuolleista palanneen peligenren kuollein edustaja todella hyvässä vedossa.
Pikanttina lisänä tietokoneversion ostaneet voivat ladata kolmiosaisen dokumenttielokuvan uusversion tekemisestä. Monkey Island 2:n hengessä pelissä on myös tekijöiden kommenttiraita, joka kertoo monenlaista mielenkiintoista knoppitietoa pelin taustoista. Kuten sen, että luupadon liekehtivät majavat toimivat sisäisillä fuusioreaktoreilla.
Jos on jo kertaalleen kuollut, vanheneminen pysähtyy siihen.
Grim Fandango on edelleen eräs kaikkien aikojen seikkailupeleistä. Double Finen kuolleista herättämässä viikatemiehessä yhdistyvät tyylitaju, audiovisuaalinen toteutus ja tarinankerronta tavalla, joka uhmaa aikaa. Etenkin toinen pelivuosi sisältää niin tiukkaa pelikerrontaa, että siitä on paha panna paremmaksi.
Double Finen restaurointitaidot on nyt testattu toimiviksi, joten Day of the Tentaclen tulevaa päivitystä on lupa odottaa vesi kielellä.
Alkuperäisen Grim Fandangon isoimman virheen korjaaminen jää yleisön käsiin: toivon, että tällä kertaa Jimi Pääkallo löytää ansaitsemansa ostavan yleisön.
Grim Fandango Remastered
Double Fine Productions
Arvosteltu: PS4, Macbook Air (1,4 GHz Core i5, 4Gt RAM, Intel HD Graphics 5000 1536 Mt, OS X 10.9.5)
Saatavilla: PC, PS Vita
Laitteistovaatimukset: 1,8 GHz kaksoisydinprosessori, 4 Gt RAM, GeForce 8600 GT 512 Mt tekstuurimuistilla tai vastaava AMD, 4,5 Gt vapaata kiintolevytilaa, Windows Vista
Muuta: PSN-verkkokaupassa oleva versio on cross-buy, toimii sekä Vitalla että PS4:llä
Ikäraja: 12
93
Don’t fear the reaper.
93
