Markkinavoimien valtaamassa yhteiskunnassamme joulu alkaa joka vuosi aiemmin ja itse jouluaatosta tulee joululaulujen, mainosten, kiireen ja turhan hömpötyksen viimeinen säkeistö. Kukapa voi käsi sydämellä sanoa nauttivansa koko kuukauden kestävästä joulusta varauksetta?
Joulua vihaavan Grinchin tarina perustuu alunperin amerikkalaisen Theodore Seuss Geiselin (1904-1991) kirjaan. Geisel tunnetaan paremmin nimimerkillä Dr. Seus. "How the Grinch Stole Christmas" on 38. eniten myyty lasten kovakantinen kirja kautta aikojen.
Vaikka vihreä veitikka on meillä Suomessa hieman tuntematon, Yhdysvalloissa "How the Grinch Stole Christmas" on vuosikymmeniä ollut suosittu tarina, samoin kuin meillä vaikka muumit. Ensimmäisen televisioanimaation piirsi legendaarinen Chuck Jones ja Grinchin äänenä toimi Boris Karloff.
Itse peli ei kuitenkaan seuraa elokuvan eikä kirjankaan alkuperäistä tarinaa, vaan on kokonaan uusi seikkailu, joka yhdistää elementtejä molemmista tarinoista. The Grinch on 3D-toimintaseikkailu, jossa jokainen voi toteuttaa salaisen haaveensa ja tuhota joulun.
On jouluaika ja Grinch on vihainen, koska inhoaa juhlimista ja etenkin joulua. Niinpä tuon vihreän aivokopan sisällä syntyy julma juoni - lähikaupunki Whosta on varastettava joulumieli. Koiransa Maxin avustuksella Grinch pistää koko kaupungin sekaisin ja kaupunkilaisten joulumieli on vaarassa.
Missä olen tämän nähnyt?
The Grinchia seurataan kolmannesta persoonasta. Toiminta on pitkälti tehtäväpohjaista ja jokaisen tason läpäisy vaatiin tiettyyn tavoitteeseen pääsyn. Välillä tuhotaan lumiukkoja peffalleen pomppimalla, välillä höngitään päin naamaa, koska ilmeisesti Grinchillä on jonkinlainen hygieniaongelma.
Grinchin on jokaiselta tasolta löydettävä pohjapiirustukset ja tavarat, joilla Who-kaupungin joulumielen pilaaminen onnistuu. Grinchin tietokoneessa palat muodostavat kokonaisuuksia, erilaisten vempeleiden suunnitteluohjeita, jotka ovat tärkeitä pelin etenemisen kannalta. Pohjapiirustuksista syntyy esimerkiksi munanheittimiä, limasinkoja ja kiikareita.
Kaikkia tehtäviä ei tarvitse läpäistä, vaan muutamat suoritetut tehtävät riittävät usein tasojen läpäisyyn. Se on pelkästään hyvä asia, sillä jotkut tehtävät vaikuttavat hieman liian vaikeilta kokonaisuuteen nähden, tai sitten minulla oli vain liikaa joulumieltä pelin pelaamiseen. Läpäistyillä tasoilla voi seikkailla haluamansa mukaan ja vaihto tasosta toiseen onnistuu helposti.
Suurin ongelma on siinä, että monissa tapauksissa pelaajalla ei ole mitään käsitystä mitä tasolla pitäisi tehdä. Tehtävät on lueteltu kirjassa, jonka saa esiin tauottamalla pelin. Tehtävänannot ovat kuitenkin yleensä niin epämääräisesti, että tasoilla voi helposti seikkailla tunteja turhan tavoitteen toivossa. Toiset tehtävät eivät tuota mitään ongelmia, vaan ovat lähinnä lapsellisen helppoja. Toiset... voi juustokirnu.
Koska kyseessä on periaatteessa lastenpeli, The Grinch on yritetty saada näyttäväksi ja värikkääksi. Pieleen on kuitenkin menty, sillä grafiikka on latteaa ja sotkuista. Yksityiskohdat erottuvat, mutta parempaa olisi toivonut. Muutenkin hidas grafiikkaa tökkii heti, kun ruudulla on vähänkin toimintaa.
Äänet tuntuvat toimivan. Selostajan runoilu on rikasta ja sopii hyvin tarinaan. Ääninäyttelijät eläytyvät rooleihinsa ja taustamusiikki siivittää tökkivää grafiikkaa ja turhanpäiväistä juonta eteenpäin mukavasti.
The Grinchin koko juoni on hieman tyhjä ja peli vaikuttaa muutenkin keskeneräiseltä. Genre on jo niin pullollaan samantyyppisiä pelejä, että ilman elokuvaa tämä peli jäisi varastonpohjalle mätänemään.
Jos pelattavuuden oikuista ei välitä, kestää kaikkien tasojen läpäisyt mukavasti muutaman hetken. Jos grafiikat olisivat pehmeämmät, tehtävät olisivat paremmin hallittuja ja tasoilla olisi syvyyttä The Grinch olisi voinut olla hyvä. Näin ei kuitenkaan ole, valitettavasti.
69
