Bilbo vastaan Sauron, Gandalf vastaan Klonkku. Näitä matseja et leffassa nähnyt.
Datanomikoulutuksen tarpeellisuuden vähentyessä maailma kaipaa yhä enemmän dotanomeja.
Warcraft III:n modi DotA (Defence of the Ancients) on vanha, mutta edelleen päivittyvä nettipeli, joka kerää pelaajia tavalla, johon muut eivät veny. Siitä on siinnyt muun muassa League of Legends, maailman pelatuin peli ja suurin free 2 play -peli, sekä sen kilpailija, yllättävän hyvin menestyvä Heroes of Newerth. Eikä DotA tyydy pysymään nurkassa, vaan on jälleen syntymässä itsensä Valven voimalla DotA kakkosena, jolla jo nyt suljetussa betavaiheessa on pelaajia sellaisia määriä, joista useimmat pelit vain haaveksivat.
Ongelma on siinä, että muinaisia, legendoja ja sankareita puolustetaan vain pc:llä. Nyt dotaamisesta tulee myös konsolöörien ongelma, sillä Monolithin näkemys Guardians of Middle-Earth yhdistää dotaamisen addiktiivisen pelisysteemin Keski-Maan tuttuihin ja elämää suurempiin sankareihin, pahiksiin ja hirviöihin, alustoinaan Xbox 360 ja PS3.
Boromir ei enää asu täällä
Guardians of Middle-Earth on tyypillinen DotA-variantti, jossa pelaajien ohjaamat sankarit temmeltävät taistelualueilla vapaasti, mutta koneen komentamat tusinasoltut tallustelevat teitä pitkin kohti vastustajaa. Sotilaiden reittejä puolustavat vihollisia automaattisesti ampuvat maagiset tornit ja taistelu päättyy, kun vastustajan tukikohtatorni on tuhottu. Sankarit keräävät vain eräkohtaista kokemusta, joten kaikki aloittavat jokaisen matsin tasapuolisesti nollasta. Kiivas kokemusrumba pitää kahakoiden temmon miellyttävän korkeana, sillä tasot eivät nouse kämppäämällä.
Viisi vastaan viisi -joukkueisiin jakautuvat sankarit ovat pääosin Tolkienin mytologiasta tuttuja heppuja leffakuoseissaan. Pahiskaartissa on enemmän peliä varten keksityiltä vaikuttavia tyyppejä. Keski-Maan kello raksuttaa jossain Hobitti-rainan paikkeilla, sillä menossa ovat mukana Bilbo Baggins, joitain kääpiöitä ja läski peikkokunkku. Ilmeisesti varhaisen aikakauden valinnan myötä valikoimasta puuttuu monta tuttua ihmisnimeä (ainakin toistaiseksi), kuten Aragorn ja Boromir. Osa sankareista on lukittu maksullisen kausikortin tai pienen kertasumman taakse. En törmännyt soturien tasapainossa mainittaviin ongelmiin.
Noin 30 sankarin lajityypit ovat taktikko, velho, puolustaja, iskijä ja soturi. Taktikot ja puolustajat ovat parhaimmillaan tukitehtävissä, kuten kaverien, sotilaiden ja/tai tornien buustauksessa. Parannusspesialisti Galadriel ja kumppanit eivät jää seinäkukkasiksi, sillä roolituksesta huolimatta joka hahmolla pääsee, joutuu ja pystyy kahakoimaan etulinjassa. Sankarien ominaisuuksia kustomoidaan jalokivivöillä, jotka vaikuttavat kestopisteisiin, nopeuteen, vahinkoon ja kykyjen jäähtymisaikoihin vaihtelevilla tavoilla.
Hyökkäykset koostuvat hahmokohtaisesta perusiskusta ja neljästä erikoisniitistä tai loitsusta, joilla on sekunneista kymmeniin sekunteihin kestävät jäähtymisajat. Näihin ynnätään vielä sankarista riippumattomat, etukäteen valittavat pitkän jäähtymisajan spesiaalimagiat ja kertakäyttöiset voimajuomat. Iskut ja loitsut osuvat joko yhteen kohteeseen tai niillä on aluevaikutus ja hiparit menetetään kerralla tai hivuttamalla. Hobitti Hildifons Took heittelee erilaisia polttopulloja ja Legolas kutsuu muun muassa yhtä vihollista vainoavan haltianuolisateen. Vaihtelevien kykyjen vaikutusten tunteminen on puoli voittoa, joten ahtaaseen saumaan ei kannata lähteä kokeilemaan.
You shall not pass!
Taisteluareenat ovat kompakteja, suhteellisen suoraviivaisia alueita, mikä pitää toiminnan tiiviinä joka tilanteessa. Keski-Maa-teemojen, kuten Konnun, mukaan taustoitetut alueet ovat yhden tai kolmen kaistan (lane) areenoja. Kaista tarkoittaa sotilaiden reittiä ja sitä suojelevia puolustustorneja, tukikohta-alueelle pääsee vain kaistan tietä pitkin. Kaistojen välissä on sekalaista maastoa, neutraaleja hirviöitä ja tiimin omaisuuksia parantavia alttareita. Yhden kaistan kentissä nujakoinnin intensiteetti nousee tappiin.
Yksi perustason taktinen näkökohta on syytä sisäistää nopeasti: puolustustornit tappavat (yhden) sankarin nopeasti, mutta tornit ampuvat ensin normisolttuja. Tornien toimintaperiaatteen ansiosta vihollisen rupusakin kurmottaminen ja omien sotilaiden suojelu on aina hyvä idea. Sankarien hyökkäys kannattaa keskittää mieluiten yhteen paikkaan kerrallaan, mikä takaa voiton yleensä paremmin kommunikoivalle tiimille. Kikkailukin onnistuu, sillä puiden suojassa näkyvyys laskee, mikä mahdollistaa piiloutumisen ja väijytykset. Sankari(e)n kuolema tietää tasojen mukaan venyvää jäähyä, jolloin toinen tiimi saa hetkellisen ylivoiman.
Ottelun voitto ja tappio palkitaan kokemuspisteillä ja virtuaalirahalla. Koska hahmot eivät kerää noin 15–30 minuutin kamppailuissa pysyviä tasoja, kokemuspisteet levuttavat pelitiliä, mikä avaa lisää paikkoja kustomoiduille jalokivivöille, voimajuomille ja spesiaalimagialle. Rahalla ostetaan uusia sankareita, ominaisuuksia tehostavien jalokivien alustoja ja jalokiviä. Sopivien buustien tuunaaminen on ihan oma alipelinsä, joka tuo hahmon valintaan syvyyttä.
Lord of the Ping
Matsin alkamista odotellaan useimmiten noin pari minuuttia. Jos odottelu uhkaa venyä, tekoäly täyttää avoimet sankaripaikat. Koneen ohjaamat sankarit puurtavat tasaisen yllätyksettömästi eteenpäin. Jos pelaaja putoaa tiimistä viime tingassa tai kesken toiminnan, porukka jää vajaaksi ottelun loppuun asti. Tämä on harmillista, koska jo yhden sankarin alivoima tietää yleensä tappiota: miksi tekoäly ei ota matsista pois pudonneita hahmoja haltuunsa?
Toinen ongelma johtaa samalle sylttytehtaalle. 24 megabitin kaapelillani ottelut lagasivat ikävän usein. 10 pelaajaa ei päätä huikaise, mutta sankarien ohella rupusakin pitää olla kaikilla koneilla samoissa paikoissa, mikä lisää vaatimuksia yhteyksille. Pikku nykimistä opin vielä sietämään, mutta toisinaan jumahdukset kestivät sekuntikaupalla ja päättyivät pelaajien putoamiseen.
Yksi asia sentään tuntuisi olevan hyvin. DotA-peliyhteisö ei ole tunnettu kiltteydestään, mutta Guardians of Middle-Earthissa en havainnut normista poikkeavaa elitismiä, kettuilua tai paskanjauhantaa – monilla pelaajilla ei ole edes kuulokemikkiä. Automaattinen peliseuran haku pitää pelaajat suurin piirtein saman tasoisina, joten aloituskynnys pysyy alhaalla. Ehkäpä dotaajien kuuluisa kusipäisyys alkaa vasta myöhemmin, tai konsolialusta karkoittaa pahimmat friikit.
Guardians of Middle-Earth on nopeatempoista ja viihdyttävää dotamaista tiimimättöä, jonka ongelmat ovat lähinnä nettisidonnaisia. Pisteitä kannattaa vähentää tai lisätä oman nettiyhteyden luotettavuuden mukaan, mikä ei tietenkään suojaa muiden huonoilta yhteyksiltä. Jos netin kakistelu unohdetaan, en DotA-ummikkona keksi Keski-Maan suojelijoista mitään sormella osoiteltavaa isoa vikaa.
Miekka kouraan ja Sauronin kätyrit kumoon. Tai päinvastoin.
Petri Heikkinen
80
