Perinteisen sarjakuvamaisia mättöjä on viime vuosina katsottu jo hieman kieroon. Guilty Gear todistaa, että lajityypissä riittää vielä potkua.
2100-luvulla ihmiskunta kehitti rajattoman voimanlähteen, jolloin tiede ja teollisuus kiellettiin saasteiden ja massatuhoaseiden takia. Alkoi taikuuden aikakausi, jolloin magialla yhdistettiin ihmisten ja eläinten DNA:ta. Näin syntyneet gearit olivat voimakkaita ja hurjia taistelijoita.
Heitä pidettiin aivottomina orjina, mutta lopulta gear nimeltä Justice johti laumansa kapinaan. Seurasi sata vuotta kestänyt verinen sota, jossa Pyhiksi ritareiksi itseään kutsuvat soturit löivät gearit. Viisi vuotta sodan loppumisen jälkeen Justicen ulottuvuuksien välinen vankila alkaa murentua.
Hätääntyneet maailman johtajat ratkaisevat ongelman luomalla toisen eliittisoturien ryhmän. Etevimmät taistelijat seulotaan esiin verisissä taisteluissa, joissa mikään ei ole kiellettyä. Voittaja saa palkinnoksi yhden toivomuksen, joka myös toteutetaan.
Oudot ottelijat
Parasta antia on kamppailuihin osallistuvien kummajaisten kaarti, joka on jopa Tekkeniä erikoisempi. Friikeistä mieleenpainuvimpia ovat hirviömäinen jätti Potemkin ja varjoja komentava sokea Zato-One. Myös viikatteella huitova Testament, valtavaa sapelia kantava harmaahapsi Kliff ja itse robottimainen Justice ovat vaikuttavia.
Kaikille yhteisiin perushyökkäyksiin kuuluu vain kaksi lyöntiä, potku ja nopea, raskas huitaisu aseella. Osallistujajoukon pakollinen blondi, povipommi Millia Rage ja Potemkin eivät kanna aseita. Millia mäiskii aseen sijasta pitkällä tukallaan ja Potemkinilla on kaksi ylimääräistä erittäin jämäkkää lyöntiä.
Jokaisella kamppailijalla on viidestä kahdeksaan erikoishyökkäystä, jotka ovat parhaimmillaan todella näyttäviä. Torjuminen hoituu taaksepäin hipsimällä joko seisten tai kyyryssä riippuen siitä, mihin vastustajan rynnistys suuntautuu.
Liikkeiden vähäistä määrää lieventää muutama näppärä oivallus. Hyökkäyksiä voi yhdistää ryntäyksiin ja hyppyihin, jolloin käyttökelpoinen iskuetäisyys kasvaa huomattavasti. Lisäksi hyppyjä voi jatkaa ilmasta mihin tahansa suuntaan toisella loikalla tai nopealla syöksyllä. Vaihtelua tavanomaiseen kohellukseen tuovat myös gatling-kombot. Niiden aikana hyökkäyksiä saa yhdistellä vapaasti niin kauan kunhan niiden teho joko nousee tai pysyy vähintäänkin samana.
Kamppailijoilla on yksi erikoisliike, jota pystyy pienellä kikkailulla vahvistamaan. Jokainen voi myös tehdä tuhoisan tappoliikkeen, joka onnistuessaan lopettaa matsin kerralla vaikka eriäkin olisi vielä jäljellä. Ottelijoilla on lisäksi yksi tai useampi voimakas kaaosliike, jota voi käyttää kun ruudun alareunan kaaosmittari on täyttynyt tavallisten iskujen voimasta.
Kontrollien tuntuma on välitön ja napakka. Taistelijat tekevät samantien mitä käsketään. Poikkeuksena ovat tietysti tilanteet, joissa suojauksen petettyä tulee kunnolla turpiin. Liikkumisen oppii nopeasti, vaikka moniosaisten hyppyjen ja syöksyjen sisäistämiseen meneekin hetki.
Oikeuden tuomio
Koneen rajalliseen muistiin on saatu ahdettua kiitettävästi kookkaita liikkeitä. Grafiikan tarkkuudesta on silti jouduttu tinkimään, joten sarjakuvamainen ulkoasu ei esiinny edukseen ja muutamat nopeat efektit ovat varsin kulmikkaan näköisiä. Animaatiot hyytyvät hieman hetkittäin, mutta kamppailujen etenemistä se ei haittaa.
Äänimaailma on poikkeuksellisen onnistunut. Musiikki koostuu pirteän vauhdikkaasta raskaasta rockista ja hevistä. Iskut, torjunnat ja askeleet kuulostavat riittävän teräviltä sekä tarpeen tullen jykeviltä. Homman kruunaa ottelijoiden japaniksi heittämät lyhyet kommentit.
Guilty Geariin jäi muutama vakava puute, jotka vähentävät huvin kestoa huomattavasti. Pelimoodeja on vain kolme, eli yksin- ja kaksipeli sekä harjoittelu. Lisäksi ottelutilastointi puuttuu kokonaan, eli edes meneillään olevan istunnon voitoista ei pidetä kirjaa. Kaksinpelikin on pakko hoitaa paras kolmesta systeemillä, sillä edes erien määrää ei voi muuttaa.
Taistelijoita on loppupomot ja salatut soturit mukaan lukien vain kolmetoista. Koneen tarjoaman vastuksen taso riippuu täysin valitusta ottelijasta. Esimerkiksi Potemkinilla pääsee loppuun asti helposti siinä missä monilla muilla jo ensimmäinen matsi saattaa tuottaa vaikeuksia. Kaksinpelissäkin otteluparit ovat usein epäsuhtaisia. Se tosin johtuu lähinnä siitä, että taistelijat vaativat selvästi erilaisia taktiikoita menestyäkseen.
Kiinnostavat ottelijat, erikoiset liikkeet, hyvä tunnelma ja armoton tempo nostavat Guilty Gearin kaksiulotteisten mätkintöjen kärkikaartiin. Näillä eväillä ei silti käännytetä ketään lajityypin kannattajaksi, joten Justicen rökittäminen sopii vain mätkintäfaneille.
80
