PS2:n paras peli on vihdoin kääntynyt seuraavan sukupolven konsolille. On siis aika tarkistaa asunnon äänieristys.
Red Octane osui Guitar Hero -peleillään todelliseen hermopisteeseen. Kukapa ei olisi joskus haaveillut olevansa rokkitähti ja tiluttavansa suosikkisooloaan tuhansien huutavien fanien edessä pyrotehosteiden valaistessa iltataivaan?
Vastaavaa fiilistä ei ole vielä tavoitettu muissa peleissä. Resepti on yksinkertainen, teoriassa pelaaja vain hakkaa nappeja ruudulle ilmestyvien merkkien tahdissa päästäkseen kappaleet läpi. Jokaisen pikkupojan silmiin syttyy kuitenkin aivan uusi valo, kun käteen isketään oikeaa kitaraa riittävän paljon muistuttava Guitar Hero -ohjain ja ilmoille pärähtää pala parasta kasariheviä. Siinä arkihuolet unohtuvat ja nahkahousujen lahkeet lepattavat.
Tilutuksen jumalilta sinulle
Guitar Hero II:n Xbox 360 -versiossa on yhteensä kymmenen uutta kappaletta, mikä nostaa biisimäärän huikeaan 74:ään. Näistä 48 on uramoodissa läpisoittamalla aukeavia kappaleita ja loput voi avata onnistuneista esityksistä tulleella mammonalla. Uran settilistat on sekoitettu uusiksi PS2-versioon verrattuna ja mukaan on viimeistä settiä lukuun ottamatta aina heitetty yksi tai useampi uusi kipale. Rytmitys on aikaisempaa parempi ja kappaleiden vaikeusaste kohoaa onnistuneemmin loppua kohti.
Uusissa kappaleissa on sekä hittejä että huteja. Kaikkien eniten odottama Iron Maidenin The Trooper on kyllä musiikillisesti yksi pelin parhaista rykäisyistä, mutta sen soittaminen on pienoinen pettymys. Pearl Jamin Life Wasted on outo valinta bändiltä, jonka tuotannosta löytyy lukuisia huomattavasti onnistuneempia kappaleita. Hittiosastoon kuuluvat muun muassa Rick Derringerin mahtava Rock and Roll Hoochie Koo ja Alice Cooperin Billion Dollar Babies, jotka molemmat ovat erinomaisia biisejä, ja mikä tärkeintä, todella hauskoja soittaa.
Pelillisesti soppaa ei ole sekoitettu entisestään. Mahtava kaksinpeli toimii tuttuun tapaan joko yhdessä tai kilvan soitellen, kimppamoodissa kaveri saa asettua kappaleesta riippuen joko rytmikitaristin tai basistin rooliin. Ainoa muutos on mahdollisuus päättää kummalla puolella ruutua pelaajat seisovat. Tämä on aluksi kätevä ominaisuus, mutta käy pitemmän päälle turhaksi aikasyöpöksi.
Xbox 360 -version ehdottomia vahvuuksia PS2-esikuvaansa verrattuna on mahdollisuus uusien kappaleiden ostoon Livestä. Juttua kirjoittaessa saatavilla on yhdeksän ensimmäisen Guitar Heron biisiä kolmeen pakettiin jaettuna. Kappaleet ovat hauskoja ja ne on pelkän kopioimisen sijasta päivitetty tukemaan kakkososan moninpelimuotoja basso- ja rytmiraitoineen.
Asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma: kappaleista pyydetään aivan järkyttävää hintaa. Yksi kolmen kappaleen paketti maksaa 500 Microsoft-pistettä eli noin kuusi euroa. Jos kaikki ykkösen 64 kappaletta tulevat myyntiin samaan hintaan, niin ne kustantavat yhteensä uskomattomat 126 euroa. Se on reilut viisi kymppiä enemmän kuin alkuperäinen peli ohjaimineen.
Koloja kirveessä
Uuden tulkinnan suurin muutos on uusi X-plorer-kitaraohjain, joka muistuttaa samannimistä Gibsonin klassikkokitaraa. Ohjaimen kanssa on ilmeisesti tullut kiire, sillä se on Xbox 360:n Guitar Hero II:n heikko lenkki. Erilaisen muotoilun seurauksena hihna on kiinnitetty kaulan taakse rungon sijasta, minkä takia kitara kallistuu soittajasta poispäin. Tämä ei ole pitemmässä käytössä mukavaa ja saa ranteet kipeiksi. Asiaa voi auttaa asettamalla hihnan oikean pään kiertämään ohjaimen etupuolelta, mutta viritelmä luiskahtaa yleensä pois paikaltaan aina, kun kitaran nostaa pystyyn star poweria varten.
Toinen ongelma on ohjaimen outo tunnottomuus ja siinä ilmenneet oikeat valmistusviat. Joissain malleissa on pulmia vibrakammen (whammy bar) kanssa, ja star poweria hallitseva sensori ei toimi kunnolla. Toimituksen kahdessa testikitarassa nämä toimivat kunnolla, mutta ohjain ei aina rekisteröinyt kaikkia komentoja nopeassa rämpytyksessä. Ilmeisesti tätä vikaa ei ilmene kaikilla, mutta ongelmien summana X-plorer-ohjaimessa näyttäisi tällä hetkellä olevan jotain vakavasti pielessä. Pahinta on, että viat näyttävät ilmenevät satunnaisesti, joten niiden ennakointi esimerkiksi ohjaimen sarjanumeron perusteella on liki mahdotonta.
Ohjaimen heikkoudesta on pakko sakottaa reilusti, muuten Xbox 360:n Guitar Hero II on yhtä hurjaa kitarajuhlaa kuin PS2-esikuvansa. Kovempaa bilepeliä ei tällä hetkellä löydy ja kitarointi kaappaa mukaansa kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta.
* * * * *
Uudet kappaleet
Possum Kingdom – Toadies
Salvation – Rancid
Life Wasted – Pearl Jam
Billion Dollar Babies – Alice Cooper
Hush – Deep Purple
Rock and Roll Hoochie Koo – Rick Derringer
Dead! – My Chemical Romance
The Trooper – Iron Maiden
Drink Up – Ounce of Self
Kicked to the Curb – Noble Rot
85
