Yksin soittaminen on kivaa, mutta Guitar Herojen sielu on koukuttavassa moninpelissä. Tutun toimivien co-op- ja kisailupelityylien lisäksi kolmosessa on uusi battle-moninpeli, jossa yleisöä villitsevän star powerin sijasta kerätään vastustajaa kiusaavia powerupeja. Ne esimerkiksi katkaisevat yhden kielen hetkeksi tai kääntävät soittopöydän peilikuvaksi. Valitettavasti tämä ei ole kovin hauskaa ja parempi soittaja tylyttää heikompaansa armotta. Pelitcalypsen yksimielinen lopputuomio battlesta on, että se on hauskaa vain pienessä maisteessa. Selvin päin sitä ei pelaa erkkikään.
Toinen kolmosen uusista ominaisuuksista on sitten sitäkin odotetumpi: kitarasankarit voivat vihdoin taistella keskenään myös netissä. Live-vaihtoehdot ovat monipuoliset ja kappaleita voi soittaa kaikissa tiloissa, myös co-op-yhteispelinä. Näin kaksinpeli onnistuu koska tahansa ilman toisen kitaran hankkimista, mikä on huima parannus vanhaan. PS2-versiossa nettipeliä ei ikävä kyllä ole.
Näkyvin muutos on uusi Les Paul -tyylinen langaton kitara, joka painaa hitusen vanhaa lelua enemmän. Lisäksi nappulat ovat mukavasti entistä herkemmät ja hihna on vihdoin tarpeeksi pitkä, jotta kitaraa voi pitää kunnolla vyötärölinjan alapuolella. Soittimen kaulan voi helposti irrottaa kuljetusta varten, mikä auttaa matkamiehiä, mutta haittaa fiilistelyssä. Liitos on hiukan väljä ja kaulan heiluminen parhaimmissa heruttelukohdissa syö ilkeästi tunnelmaa. Jos asian korjaa parilla tipalla liimaa, ei purkaminen enää onnistu.
Muuten erinomaisessa ohjaimessa on yksi häiritsevä design-moka: terävä reuna painaa soittaessa ilkeästi ranteeseen. Pitemmissä rokkisessioissa käsi tulee nopeasti kipeäksi, ellei muista vaihdella asentoa jatkuvasti. Rokkihenkiset rannesuojat tulevat siis tarpeeseen.
Kipeästä ranteesta huolimatta Guitar Hero III on sarjan tähän mennessä paras osa. Biisilista on monipuolisempi ja ennen kaikkea haasteellisempi kuin ennen, ja nettipelimahdollisuuden takia kimppapelit eivät enää välttämättä vaadi kaveripiirin kokoon kutsumista. Pelillisesti kokonaisuus on periaatteessa sitä samaa vanhaa, mutta parasta on vaikea enää kehittää eteenpäin.
90
