Pelkkien kitarasoolojen aika on ohi. Nyt rokkikukkouteen vaaditaan koko bändin panosta.
Musiikkipiireissä kimppakiva on päivän sana. Alussa tyydyttiin vain yhteen soittimeen, mutta Rock Bandin jälkeen myös Guitar Heron on aika laajentua kokonaiseksi yhtyeeksi. Soittamaan pääsee kitaralla, bassolla ja rummuilla. Lisäksi karaoketaitoiset voivat laulaa luikauttaa mikkiin.
Tilanne on sinänsä huvittava, sillä kaksi peliä kopioi vuoron perään toisiaan. Ensin Guitar Herojen kehittäjä Harmonix siirsi osaamisensa Rock Bandiin, nyt alkuperäisen rämpytyspelin on aika jäljitellä seuraajaansa World Tourissa. Onneksi Neversoftilla ei tyydytty vain aivottomaan jäljittelyyn, vaan kaavaan keksittiin uutta.
Tuttua, mutta toimivaa
Ohjaimilla hakataan oikeita nappuloita ruudulla rullaavien merkkien tahtiin. Laulaja puolestaan yrittää pysyä sanoissa ja äänenkorkeudessa mukana. Mekaniikka kuulostaa tylsältä, mutta onnistuu myymään rokkitähteyden fantasian pelaajalleen.
Bändinä kaikki neljä soittavat samaan aikaan ja merkit näkyvät ruudulla soittimien mukaan jaoteltuna. Yhdessä soittaminen onnistuu niin paikan päällä kavereiden kanssa kuin verkossa Liven yli. Tämä on hyvä, sillä aina ei ole helppoa saada jengiä kasaan kunnon räimesessioita varten.
Bändiura itsessään on yksinkertaisempi kuin Rock Bandissa. Fanien haalimisen ja kiristyvän vaikeustason sijasta World Tourissa edetään vanhaan Guitar Hero -tyyliin pelkkää palkkiorahaa keräten.
Ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa. Kaikki eivät aina välttämättä pane parastaan, koska epäonnistumisella ei ole niin väliä. Lisäksi bändien menestyksen online-vertailu on Rock Bandia turhempaa, koska ainoa tason mittari on kerätty raha. Hyvänä puolena vaikeustasoa voi uran sisällä muutella koska tahansa, jos yksi kappale osoittautuu ylivoimaisen vaikeaksi. Sama toimii myös soolouralla, joka ei ole enää lukittu yhteen aluksi valittuun vaikeustasoon.
Vaihdeltavan vaikeustason varjopuolena bändijäsenille ei World Tourissa anneta armoa. Jos rumpali menee rytmissä sekaisin ja putoaa kyydistä, on koko biisi siinä. Rock Bandista tuttu pelastusmahdollisuus olisi erittäin kätevä lisä, jolloin pelistä pudonneen bändikaverin voisi palauttaa star powerin aktivoimalla. Ilmeisesti kaikkea ei voi kopioida kilpailijalta.
Uusia kuvioita
World Tourin rummut tunnistavat iskujen voiman, joten joissain kohdissa pannuja pitää paukuttaa kovempaa. Hyvänä ideana heikompi isku ei ole varsinainen virhe, mutta kovempi lyönti antaa lisäpisteitä.
Kitaroinnissa on otettu oppia rokkibändin soolo-osuuksista, mutta sillä erolla, että Rock Bandin yrittämä tapping-soittaminen todella toimii. Naputteluosuudet on merkitty nuottien välillä kulkevalla nauhalla eikä kieltä emuloivaa strummia tarvitse painaa lainkaan. Homma toimii Rock Bandia paremmin sen takia, että kitaraohjaimessa on tavallisten frettipainikkeiden lisäksi kosketuslevy, jonka naputtelu sormilla tuntuu ja näyttää hyvältä.
Lisäksi kosketuslevy mahdollistaa erikoisosuuksien slide-tyylisen soittamisen, jolloin sormea vain liu’utetaan pitkin kaulaa. Homma on hauskaa ja onnistuu pienellä harjoittelulla, toisin kuin Rock Bandin soolonappuloiden käyttö. Itse en vieläkään yli puolen vuoden soittamisen jälkeen ole oppinut sooloilemaan Rock Bandin vastaavilla painikkeilla.
Ainoa valitus slide-osuuksista tulee siitä, että niiden tulosta ei varoiteta etukäteen mitenkään. Nyt kosketuslevylle on välillä vedetty vain yksi nopea liuku, johon ei yksinkertaisesti voi ehtiä mukaan. Soittaminen sujuu onneksi tavallisilta freteiltä, mutta ominaisuus menee välillä hukkaan. Pitemmissä sooloissa vastaavaa ongelmaa ei ole.
Basson soittamisen hauskuus on yleensä ollut todella biisikohtaista. World Tourissa asiaa korjataan lisäämällä bassolle kuudes painike, koko frettitaulun levyinen viiva. Tällöin lyödään pelkkää strummia, mikä simuloi hienosti basson alimman kielen soimista. Uudistus on nerokas ja tekee basistin elämästä huomattavasti aikaisempaa viihdyttävämpää.
Pannu paukkuu ja muovikitara valittaa
Soittimet ovat laadukkaimmat tähän asti nähdyt ja pesevät Rock Bandin vastaavat joka suhteessa. Kitara on kooltaan noin 2/3 oikean skitan koosta, samaan tapaan kuin Rock Bandissa. Yleinen tuntuma sen sijaan on huomattavasti vähemmän muovinen kuin kilpailevassa tuotteessa. Frettipainikkeet ovat samanlaiset kuin Guitar Hero III -ohjaimessa ja toimivat mukavan äänettömästi. Slide-osuuksiin tarkoitettu kosketuslevy on sijoitettu järkevästi puoliväliin kaulaa, mikä helpottaa seisaaltaan soittamista merkittävästi. Strummi on Guitar Hero -perinteen mukaista naksuvaa mallia ja pitää melkoista meteliä, mutta on Rock Band -kitaran vastaavaa herkempi.
Rumpusetti on aivan eri maata kuin kilpailijalla. Tärkein ero on pannujen mainio kimmoisuus, jonka ansiosta palikat ponnahtavat takaisin kuin oikeista rummuista. Myös hakkaamisen synnyttämä meteli on pienempi, mutta ero ei tällä saralla ole järisyttävän suuri. Eroa on lähinnä syntyneessä äänessä: siinä missä Rock Band -rummut kolisevat, pitävät World Tourin tasot onttoa bongomaista kuminaa. Rumpuja on yksi enemmän kuin Rock Bandissa, joten soittaminen on entistä monipuolisempaa. Bassopolkimessa on pienempi liikerata, minkä ansiosta se pysyy paremmin paikoillaan kovemmassakin jytässä.
Kaikki ohjaimet mikkiä lukuun ottamatta ovat langattomia, joten edes Xbox 360 -rokkaajien ei tarvitse käyttää hankalaa USB-keskitintä. Parasta on se, että World Tourin ja Rock Bandin soittimet toimivat ainakin Xbox 360:lla ristiin. World Tourin rummuista ei Rock Bandissa käytetä oikean puoleista lautasta ja vastaavasti rokkibändin rumpujen kanssa World Tourin rumpukuvioista putoaa automaattisesti yksi nappula pois. World Tourin kitaran kosketuslevy ei tee Rock Bandissa mitään ja soolojen erikoistehostetta ei voi valita, mutta muuten soittotuntuma on Rock Band -kitaraa parempi. Jos kotoa ei vielä löydy Rock Bandia, kannattaa sijoittaa rahat World Tourin soittimiin ja ostaa pelkkä Rock Band -peli.
Osaaja tekee, toiset opettaa
Pelimekaniikka on kohdillaan, joten paremmuuskisa käydään biisivalikoiman viihdyttävyydellä. Tässä tulos on tasapeli, sillä vaikka World Tourin nimilista on hulppea, ovat kappaleet tasapaksuja soitettavia. Settilistan alkupää on jopa umpitylsä. En vieläkään tajua, miksi ihmeessä Beastie Boysin kaltaista musiikkia pitää väkisin ängetä rokkipeliin. Toisaalta genre ei aina merkitse kaikkea, sillä Michael Jacksonin Beat It on erinomaisen hauska biisi myös kitaralla.
Lopulta biisien viihdyttävyys riippuu siitä, kolahtavatko kappaleet henkilökohtaisesti. Itselleni esimerkiksi World Tourin ostoperusteeksi riittää jo se, että voin soittaa Toolia bassolla kolmen erinomaisen biisin verran. (Minulle taas Rock Bandin biisit ovat tutumpia eli parempia. _tl)
Valmiin biisilistan lisäksi World Tourin iso koukku on omien biisien tekeminen. Studiossa voi äänittää oman mestariteoksen kaikille muille soittimille paitsi mikrofonille. Taustalle ei voi laittaa valmista kappaletta sormituksia varten, sillä tämä olisi ollut liian helppo tapa kiertää kaikki levy-yhtiöiden oikeudet. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä omaa coveria suosikkibiisistään.
Työkalut tuovat mieleen takavuosien PC-trackerit, joilla väännettiin musiikkia demoihin. Osuuksia voi suoraan soittaa tai merkkejä voi asetella paikoilleen erillisessä mikserinäkymässä. Kokonaisuus on yllättävän monipuolinen, mutta vaatii paneutumista. Maailman nerokkain taideteos ei varmasti synny illassa tai kahdessa. Opiskeluajan jälkeen syntyvä jälki on kuitenkin komeaa ja kappaleet voi jakaa netissä.
World Tour kisaa rinta rinnan Rock Bandin kanssa, mutta lopullisesti kilpa ratkeaa vasta nettijatkoilla. Rock Bandiin on ilmestynyt jo satamäärin biisejä ja lisää tulee viikoittain, Guitar Heron verkkotarjonta on sen sijaan tähän asti ollut surullisen ankeaa.
Itselleni todellinen ongelma on se, että Rock Band ehti ensin. En voi mitään sille, etten jaksanut innostua World Tourista yhtä paljon kuin Rock Bandista aikanaan, sillä olen soittanut uusia kappaleita rokkibändissä lähes päivittäin viimeisen puolen vuoden ajan. Rock Bandin omistajille World Tourista puuttuu se viimeinen verenpainetta nostava tärinä, bändipelin neitsyille taika on sen sijaan samaa tasoa. Vaikka kuuluisit rokkivaareihin, kannattaa World Tourista ainakin kompata soittimet Rock Bandin rimpuloiden tilalle.
* * * * *
Biisilista
311 – Beautiful Disaster
30 Seconds To Mars – The Kill
Airbourne – Too Much Too Young
The Allman Brothers Band – Ramblin’ Man
Anouk – Good God
The Answer – Never Too Late
At The Drive-In – One Armed Scissor
Beastie Boys – No Sleep Till Brooklyn
Beatsteaks – Hail to the Freaks
Billy Idol – Rebel Yell
Black Label Society – Stillborn
Black Rebel Motorcycle Club – Weapon of Choice
blink-182 – Dammit
Blondie – One Way or Another
Bob Seger & The Silver Bullet Band – Hollywood Nights
Bon Jovi – Livin’ On A Prayer
Bullet For My Valentine – Scream Aim Fire
Coldplay – Shiver
Creedence Clearwater Revival – Up Around The Bend
The Cult – Love Removal Machine
Dinosaur Jr. – Feel The Pain
The Doors – Love Me Two Times
Dream Theater – Pull Me Under
The Eagles – Hotel California
The Enemy – Aggro
Filter – Hey Man, Nice Shot
Fleetwood Mac – Go Your Own Way
Foo Fighters – Everlong
The Guess Who – American Woman
Hush Puppies – You’re Gonna Say Yeah!
Interpol – Obstacle 1
Jane’s Addiction – Mountain Song
Jimi Hendrix – Purple Haze (Live)
Jimi Hendrix – The Wind Cries Mary
Jimmy Eat World – The Middle
Joe Satriani – Satch Boogie
Kent – Vinternoll2
Korn – Freak On A Leash
Lacuna Coil – Our Truth
Lenny Kravitz – Are You Gonna Go My Way
Linkin Park – What I’ve Done
The Living End – Prisoner of Society
Los Lobos – La Bamba
Lost Prophets – Rooftops (A Liberation Broadcast)
Lynyrd Skynyrd – Sweet Home Alabama (Live)
Mars Volta – L’Via L’Viaquez
MC5’s Wayne Kramer – Kick Out The Jams
Metallica – Trapped Under Ice
Michael Jackson – Beat It
Modest Mouse – Float On
Motörhead – Overkill
Muse – Assassin
Negramaro – Nuvole e Lenzuola
Nirvana – About a Girl (Unplugged)
No Doubt – Spiderwebs
NOFX – Soul Doubt
Oasis – Some Might Say
Ozzy Osbourne – Crazy Train
Ozzy Osbourne – Mr. Crowley
Paramore – Misery Business
Pat Benatar – Heartbreaker
R.E.M. – The One I Love
Radio Futura – Escuela De Calor
Rise Against – Re-Education Through Labor
Sex Pistols – Pretty Vacant
Silversun Pickups – Lazy Eye
Smashing Pumpkins – Today”
Steely Dan – Do It Again
Steve Miller Band – The Joker
Sting – Demolition Man (Live)
The Stone Roses – Love Spreads
Stuck In The Sound – Toy Boy
Sublime – Santeria
Survivor – Eye of the Tiger
System of a Down – B.Y.O.B.
Ted Nugent – Stranglehold
Ted Nugent’s Original Guitar Duel Recording
Tokio Hotel – Monsoon
Tool – Parabola
Tool – Schism
Tool – Vicarious
Trust – Antisocial
Van Halen – Hot For Teacher
Willie Nelson – On The Road Again
Wings – Band on the Run
Zakk Wylde’s Original Guitar Duel Recording
Kaikki kappaleet ovat alkuperäisesityksiä.
94