Muinaismuisto
Leisure Suit Larry -pelit
Mies sensuuriruudun takaa
Larry Laffer on gamifikoidun seksuaalivalistuksen suuri edelläkävijä. Peli tavoitti yleisön, jota terveystiedon luennot vain nukuttivat.
Leisure Suit Larryssa sankari on luuseri, mutta idea yksinkertaisen vauhdikas: tavoitteena on päästä pukille. Joka teini tiesi, että kun portsarille kertoi tulevansa Kenin lähettämänä, pääsi tutustumaan siihen aarteista suurimpaan. Mutta kumia pitää käyttää tai kuolee!
Larry-sarjan esikoinen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards (1987) on myös se kuuluisin. Larry lähtee suoraan äitinsä kellarista loma- ja kasinokaupunki Lost Wagesin kirkkaisiin valoihin. Taskussa on vajaat sata dollaria, päällä valkoinen diskopuku ja mielessä naiset. Sitten kaikki alkaa mennä vähän pieleen.
Larry-pelit tuotti seikkailupeleistään tunnettu ja jo aikoja sitten konkurssiin ajautunut Sierra On-Line. Leisure Suit Larry oli kuitenkin Sierran muiden seikkailupelisarjojen joukossa kummajainen. Sen huumori oli härskiä, eikä päähahmo pelastanut galakseja tai prinsessoja, hän yritti ostaa kondomeja tai pummia pummilta kaukosäädintä. Kuolemakaan ei korjannut ylväillä taistelukentillä, vaan sukupuolitaudin kourissa kadulla tai tippumalla baarin parvekkeelta.
Larrya ohjailtiin Sierran peleille tyypillisesti näppäimistöllä tai hiirellä. Tarkemmat komennot syötettiin yksinkertaisilla käskysanoilla pelin tekstikenttään: look at, pick up ja niin edespäin. Pelit ideoi ja toteutti legendaarinen vitsiniekka Al Lowe, joka sai Larryn idean aivan toisenlaisesta pelistä: tekstiseikkailu Softporn Adventuresta.
Tuhmia tekstejä
80-luvun alussa pikkutuhma tekstipeli Softporn Adventure oli Sierran kuuma hittituote. Sitä myytiin tuohon aikaan valtavat 25 000 kappaletta. Pelaajia oli tietysti enemmän: Al Lowen mukaan käytännössä jokaiselta hänen tutuistaan löytyy vieläkin pelin piraattiversio omalta koneeltaan.
Softporn Adventuren kulta-ajoista oli vierähtänyt jo pitkä tovi, kun Ken Williams, toinen Sierran perustajista, lykkäsi Softpornin asennuslevyt Alin kouraan. Ken ehdotti, että Al toteuttaisi pelistä modernin, graafisen version. Markkinat olivat tuohon aikaan pullollaan pelejä rohkeiden sankareiden saapastelusta kunnian kentillä, ja hieman aikuismaisempaan makuun sopivalle seikkailupelille oli selvä tilaus.
Kun Al asensi Softporn Adventuren kotikoneelleen, karu totuus paljastui. Aika oli ajanut pelistä auttamatta ohi, ja AIDS oli juuri nostanut kaameaa päätään Yhdysvalloissa. Ei ollut hyvä idea tehdä graafista seikkailupeliä miehestä, joka yrittää harrastaa suojaamatonta seksiä kaiken mahdollisen kanssa. Al alkoi epäröidä koko peliprojektin ideaa.
”Tulin seuraavana päivänä töihin ja vitsailin, että koko Softporn Adventure oli niin ajastaan jäljessä, että sillä pitäisi olla päällään diskopuku (engl. leisure suit)”, Lowe muistelee.
Kommentti nauratti toimiston porukkaa. Al tajusi, että Softpornin inspiroimassa pelissä oli sittenkin potentiaalia: sitä voisi pilkata!
Larry vetää vauhdilla
Sierran tapa tehdä pelejä oli suoraviivainen. Al ryhtyi painamaan hommia saman tien, ja ideasta siinnyt Larry syntyi pelattavana versiona jo kolmessa kuukaudessa.
Mark Crowe, toinen seikkailupelisarja Space Questin luojista, piirsi pelille grafiikat vapaahetkinään iltaisin ja viikonloppuisin, sen minkä Space Questilta ehti. Mutta myös Al antoi pelille oman taiteellisen panoksensa: hän nimittäin piirsi Larryn härskeimmät puuhat peittävän sensurointiruudun. Alkuperäisestä Softporn Adventuresta lainattiin suurin osa puzzleista ja pelin hahmoista.
Pelin ikimuistoinen tunnussävel oli saksofonia ammatikseenkin soittaneen Alin käsialaa. Tunnus oli yksinkertaisen nerokas luritus, jonka jokainen 80-luvun pelaaja osaa heti yhdistää juuri Larryyn. Alexander’s Ragtime Bandia mukaileva sävellys syntyi puolessa tunnissa Alin odotellessa lounaansa valmistumista. ”Jos olisin tiennyt, miten suosittu Larryn tunnuksesta tulee, olisin käyttänyt enemmän aikaa sen luomiseen!”, Al nauraa nyt. Lurituksen nuotit voi hakea Al Lowen kotisivuilta.
Larryn nimen ja luonteen Al lainasi eräältä Sierran myyntitykiltä, joka tapasi myyntireissuilta palattuaan leveillä uusilla naissaavutuksillaan. Gary-nimisen myyntimiehen koko nimestä tehty väännös oli Alin mielestä muutenkin turvallinen valinta, sillä eihän Sierran oma työntekijä pienestä irvailusta pahastuisi eikä ainakaan haastaisi omaa työnantajaansa oikeuteen. Mutta juuri ennen pelin julkaisua Gary otti ja erosi Sierralta, joten Alin piti keksiä Larrylle uusi sukunimi ja nopeasti. ”Nappasin käteeni tietosanakirja Encyclopedia Britannican ja rupesin selaamaan ihmisten nimiä.”
Opuksen sivuilta silmään osui Arthur Laffer, kovan luokan ekonomisti presidentti Ronald Reaganin lähipoppoosta. Mikäs sen parempi sukunimi tohelolle Larrylle kuin Laffer? Sierra päätti saman tien yrittää ottaa uudesta nimestä ja sen esikuvasta kaiken irti.
”Sierra pyysi Arthur Lafferilta kannatusta pelille. Miehen sihteeri innostui pelistä niin paljon, että sai suostuteltua Arthurin vierailemaan Sierran päätoimistolla asti!” , Al kertoo epätavallisesta vieraastaan. Vakavailmeinen poliitikko Laffer pyörähti kunniakierroksella Sierran studioilla ja näki nimikaimansa synnyinsijat. Tarina ei kerro, irtosiko sitä suositusta lopulta.
Miksei Larry kelpaa?
Leisure Suit Larry in the Land of Lounge Lizards valmistui lopulta täysin väärään aikaan, keskelle kevättä. Kesän alla pelimarkkinat olivat täysin kuolleet, eikä mikään käynyt kaupaksi. Alin ideasta peliä päätettiin betatestata ensin, ensimmäisenä Sierran pelinä koskaan. Testaajat rekrytoitiin pelaajien kansoittamalta keskustelupalstalta CompuServe BBS:stä, mutta ilmaisen kopion Larrysta sai vain, jos pystyi perustelemaan sadan sanan esseellä, miksi olisi hyvä betatestaaja. Betatestaus osoittautui lopulta siunaukseksi, sillä testaajien kautta pelistä paljastui kosolti paranneltavaa. Samalla sana Larrystä lähti kiertämään.
Viidakkorummun kumina oli onnenpotku, sillä Sierra oli aina ollut surkea markkinoija, eikä Larry ollut poikkeus. Pelisarjan esikoista ei markkinoitu itse asiassa lainkaan ja sen lopullinen suosio perustui pelkästään suosituksiin. Myös piratismi haukkasi myynnistä ison siivun. Peli oli kuulemma muun muassa Neuvostoliitossa niin suosittu, että vaikka sitä Alin mukaan myytin vain yksi kappale, se löytyi lähes jokaisesta tietokoneesta. Toinen vihje pelin suosiosta piraattiversiona on se, että Sierra myi lopulta enemmän Larry-vihjekirjoja kuin itse pelejä.
Al ei enää Larrya tehdessään ollut Sierran leivissä, vaan teki yhtiölle työtä ulkopuolisena konsulttina. Koska Sierra On-Line oli tuolloin pahoissa rahavaikeuksissa, onnistui Ken Williams suostuttelemaan Alin ja Mark Crowen ottamaan Larrysta palkkansa kokonaan rojalteina. Pelimyynnin lähtiessä liikkeelle kehnosti, vaivaiset 4 000 peliä ensimmäisen kuukauden aikana, Al ehti manata hukanneensa kuukausikaupalla elämästään turhuuteen. Mutta kun myyntiluvut lähtivät kasvuun, ne saman tien tuplaantuivat joka kuukausi, kuukausi kuukauden jälkeen. Jouluun mennessä peli keikkui jo Sierran myyntilistojen kärkipaikalla.
”Rojalteihin suostuminen oli lopulta elämäni fiksuin ratkaisu”, 50-vuotiaana eläkkeelle jäänyt Al sanoo nyt.
Esikuvalla ei ole helppoa
Sierran seikkailupelit olivat aikanaan se mittatikku, johon muita seikkailupelejä verrattiin, mutta pelaajien keskuudesta kuului myös soraääniä. Peleissä kuoli turhan helposti ja pienetkin erehdykset saattoivat tehdä läpäisystä mahdotonta. Jos unohti ottaa jonkin etenemisen kannalta välttämättömän esineen mukaansa pelin alussa, ei sitä ehkä voinut enää myöhemmin palata hakemaan. Se saattoi jättää pelaajan limboon ja pakotti joskus jopa aloittamaan koko pelin alusta. Lisäksi ongelmien ratkaisut piti usein käytännössä arvata näpäyttelemällä vaihtoehtoisia avainsanoja ruutuun.
Al puolustautuu muistuttamalla, että tuohon aikaan ei ollut käytettävissä ohjekirjoja tai esikuvia siitä, millainen hyvän seikkailupelin tulisi olla. Sierran oli pioneerina tehtävä myös ne virheet, joista muut sitten voisivat ottaa oppia. ”Ei ollut kursseja, joille olisimme voineet osallistua, eikä suuntaviivoja, joita olisimme voineet seurata”, Al selvittää.
Sierran päämaja sijaitsi keskellä vuoristoa ja pelintekijät tekivät työtään eristyksissä ulkomaailmasta. Pelaajista ei kuulunut koskaan mitään, kukaan ei lähettänyt palautetta tai soittanut kehuakseen tekijöiden tuotoksia, muutamaa ”Te paahdutte helvetissä!” -kirjettä lukuunottamatta. Al vertaakin senaikaista Sierraa nykyisiin indiepelien kehittäjiin. ”Me teimme oikeastaan pelejä toisillemme. Larrynkin kanssa tavoitteeni oli vain saada Ken Williams nauramaan!”
Larry potkittiin käyntiin
Alin eläkepäivät loppuivat pari vuotta sitten äkkipysähdykseen, kun peliyhtiö Replay Gamesin perustaja Paul Trowe onnistui houkuttelemaan peligurun takaisin Larryn pariin. Paul oli jahdannut Sierran pelisarjojen oikeuksia jo pitkään. Mies itse oli aikanaan työskennellyt Sierralla betatestaajana ja kaipasi päästä tekemään töitä nuoruutensa idolien kanssa. Al Lowe oli idolilistan kärkipäässä.
”Lopulta kuulin, että Larryn oikeudet olivat päätyneet peliyhtiö Codemastersille”, Paul kertoo. Se oli onnenpotku, sillä Paul oli hyvää pataa Codemastersin pomo Rob Cousinsin kanssa. Paria puhelua myöhemmin olivat Larryn oikeudet siirtyneet Replay Gamesille ja uuden Larryn tuotanto sai lentävän lähdön rahankeräyssivusto Kickstarterin avulla. Fanit keräsivät hetkessä puoli miljoonaa euroa.
Uudesta pelistä on Alin mukaan tulossa Larryn ykkösosan toisinto, mutta ei vain kiillotetuilla grafiikoilla. Se ei oikeastaan ole edes vaihtoehto, sillä alkuperäisen Larryn kaikki materiaali katosi Sierran konkurssin myötä. ”Me aloitimme nollasta ja loimme kokonaan uuden pelin”, Al kertoo.
Uusi Larry tulee olemaan reilusti old school, minkä takaa se, että Replay Games koostuu lähes pelkästään entisistä Sierran työntekijöistä. Pelin tyylilaji tulee selvästi poikkeamaan TellTalen suosioon nostamasta seikkailupelityypistä, jossa pelaajan rooli on lähinnä klikata sitä oikeaa vilkkuvaa pikseliä ruudulla. Alin mukaan peli pakottaa pelaajan oikeasti miettimään.
Jos lupaukset pitävät paikkansa, on tilanne kääntynyt päälaelleen. Aiemmin Larryt olivat seikkailupeleistä niitä helpoimpia. Uusi Larry sisältää Alin mukaan vähintään puolet uusia ongelmia ja paljon pieniä muutoksia vanhaan. Yksi uuden pelin tavoitteista onkin tehdä jokainen vanhan pelin läpipeluuoppaista käyttökelvottomaksi.
Mutta millä Al meinaa houkutella alkuperäisen Larryn pelaajat takaisin pelisarjan pariin? Vuonna 2009 ilmestynyt kaamea Leisure Suit Larry: Box Office Bust karkotti faneista uskollisimmatkin. Al lataa vastauksen: ”Vanhaan Larryyn verrattuna on jokaista asiaa parannettu. Peli on hauskempi. Se on pidempi ja kovempi. Peli pakottaa ajattelemaan ja samalla sen jokaiseen väliin on upotettu huumoria. Ihmiset tulevat yllättymään iloisesti, sillä markkinoilta ei tällä hetkellä löydy mitään vastaavaa.”
Kovia lupauksia. Mutta kovaa valuuttaa on lupaajakin.
Juho Lepikkö
